maanantai 19. toukokuuta 2014

Paukkuarkuus is back

Ajeltiin Sämpän kanssa Nurmijärvelle EPK:n harkkatottikseen. Olimme ensimmäisenä vuorossa, ja mua jännitti melkoisen paljon. Palkkasin Sätkän namilla ilmoittautumisessa, jonka jälkeen odottelimme seuruun alkua. Sätkä lähti seuraamaan ihan ok, mutta ekan paukun kohdalla se jäi taakse ja vilkuili ympärilleen hätääntyneenä. Käskin sen takaisin seuraamaan, mikä onnistui ok, mutta tokan paukun kohdalla pakka hajosi. Positiivista: Sätkä ei paennut, vaan pysytteli mun lähellä ja yritti välillä jopa kuunnella mun käskyjä. Negatiivista: seuraamista tuo loppusuora ei ollut nähnytkään, ja koira jäi monta kertaa paikalleen seisomaan ja tuijottamaan häntä koipien välissä. Se oli hädässä. Keskeytin seuraamisen melkein heti, mutta otin kuitenkin vielä perään yhden tokoluoksetulon ja kaikki noudot. Molemmat esteet Sätkä kiersi tullessa, mutta ainakin se teki jotain. Lähellä oli ampumarata, josta kuuluneisiin vaimeisiin paukkuihin Sätkä ei ollut reagoinut ennen ampumista, mutta joita se kyttäsi peloissaan koko loppuajan. En halunnut mennä paikkamakuuseen, joten siirryimme Sätkän kanssa kauemmas. Meidän parimme paukkujen kohdalla kierrätin Sätkällä sähkötolppaa. Lopuksi palasimme vielä kentälle, jossa pallottelimme Merjan kanssa koiraa metrisen puolelta toiselle (mun namit eivät taaskaan kiinnostaneet, kun Merjalla oli pallo).

No, eipä auta muu kuin todeta, että ei myö mihinkään PK-kokeisiin olla lähiaikoina menossa. Sätkä kestää paukut tutuilla kentillä ennakkovaroituksen kanssa & niin, että mä olen rento, mutta vielä taisi olla liian aikaista siirtää paukut vieraalle kentälle, antaa niiden tulla yllätyksenä ja vielä paineistaa Sätkää omalla jännittämisellä. Palaamme vanhoihin treeneihin ja teemme niitä niin paljon, että syntyy Sätkän kovasti kaipaamaa rutiinia. Jos ei onnistu niin ei onnistu, ei me kumpikaan oikeasti PK-kokeita kaivata (paitsi ehkä mä ihan vähäsen).

1 kommentti: