maanantai 5. toukokuuta 2014

Huonon mielen tokot

Blaah, jäi huono mieli maanantai-illan tokoista. Koira oli jotenkin harvinaisen huono keskittymään, ja mun pinna taas oli kireällä ---> Sämppä sai kuulla paljon perkelettä. Treenasimme ekaa kertaa pitkästä aikaa ulkokentällä, sekin saattoi vaikuttaa. Aloitimme ryhmäpaikallaoloilla, jotka muut tekivät makuuna mutta Sätkä istumisena. Eka 2min istuminen meni hyvin, vaikka Sätkä paineistui kun Sanna komensi Sallia tosi tiukasti (Sanna siis ohjaa Sätkää välillä agilityssa). Kävin piilosta kehumassa aina näissä kohdissa. Sitten tulikin vähän ahnehdittua, kun pidimme koiria paikallaolossa 10min, ja Sätkä ei ole tehnyt paljoa istumisia. Niinhän siinä sitten kävi, että Sätkä meni pari kertaa Sannan Salli-komennuksista maahan, ja lopulta se valahti sinne kerran ihan omiakin aikojaan. Palatessani koiran sivulle se oli tosi jännittyneen oloinen, peruutti taaksepäin ja ennakoi nousemista. Ulkona oli lisäksi melko viileä noin pitkälle paikallaololle.

Sitten seuraamista, jossa fokus oli kontaktissa. Niinpä en puuttunut Sätkän poikittamiseen ja painamiseen, mutta ne varmaan vaikuttivat mun fiilikseen ja alhaiseen ärsyyntymiskynnykseen. Kävelin mm. PK-kaavion, jonka aikana kontakti tipahti useamman kerran, aarh. Pitkät suorat ovat Sätkälle hankalia, se toimii paremmin tokotyylisessä venkoilussa.

Ohjattu tuotti vähän vaikeuksia, koska ulkona oli kymmenen aikaan jo (vasta) melko hämärää eikä koira nähnyt kapuloita kunnolla. Vasen palautui hyvin, mutta oikean kanssa oli vaikeuksia, kunnes Sätkä lopulta bongasi sen pimeästä. Yritin alkuun seurauttaa siirtymät, mutta Sätkä oli niin kiinni häiriöissä, että päädyin tekemään superhelppoa perusasentotreeniä: "seuraa"-käskystä katsekontakti ja nami. Tämäkin oli aluksi vai-ke-aa!

Kaukot olivat tällä kertaa huonot. Pyysin treenikavereita näyttämään peukulla hyvät vaihot, mutta oli niin pimeää, etten 15 metristä nähnyt mitään peukkuja :D

Loppupuolella yksi eteenmeno etukäteen viedylle lelulle. Sätkä eteni kiemurrellen, mutta hei, ainakin se lähti, näitä kun ei olla paljoa tehty. Viimeiseksi vielä tunnaria edellisviikon tyyliin ylitiiviisti, Sätkän pinna paloi totaalisesti ja se palautti vähän jokaista eteen osunutta kapulaa. Kolmas tunnari tehtiin vähän tavallisempaan tyyliin kapulamerellä, yllättäen tämä olikin sitten tosi siisti!

Näitä päiviä tulee. Sätkä on jännä kaveri, toisaalta se on hirveän ohjaajapehmeä, toisaalta virekovuutta löytyy vähän liikaakin. Kotioloissa kevyt murina saa Sämpän kiemurtelemaan matona ja suukottelemaan kaaaauhiasti, treenitilanteessa taas voin karjua sitä perkelettä sen naamaan ja se ei näytä reagoivan mitenkään. Se, että treenattava juttu menee väärin, ei ole niin vakavaa, mutta muiden koirien lelujen kyttääminen & jahtaaminen on ikävä tapa, johon en ole puuttunut tarpeeksi tiukasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti