torstai 29. toukokuuta 2014

Hyvän mielen TK3

Pyörähdettiin tänään Cockerspanielit ry:n tokokokeessa, jossa tuomarina Hannele Pörsti. Ennen kehäänmenoa muistuttelin Sätkälle taas, että jos ei keskity, niin joutuu jäähylle, ja koira olikin kehään mentäessä vähän skarpimmin messissä. Paikkamakuupaikoille siirryttäessä yksi koirista kävi toisen koiran päälle ja kesti hetki ennen kuin pääsimme aloittamaan, mutta Sätkää tämä ei onneksi haitannut.

  • Paikkamakuu 10
  • Tunnari 9 - Ja taas! Olen niin ylpeä pikku Sämpystäni, vaikka se kerran korjasikin kapulaa matkalla :)
  • Kaukot 9 - Kaksoiskäsky perusasentoon. Lisäksi mun näkövinkkelistä takajalat liikkuivat aavistuksen s-i-vaihdossa, mutta tuomari kyllä kyttäsi hommaa ihan vierestä, että ehkä sitten ei?
  • Liikkeestä istuminen 10
  • Seuraaminen 9 - Sätkän parasta kisaseuraamista pitkään aikaan! Kontakti ei tippunut, koira ei painanut ja käännöset & temponmuutokset sujuivat kivasti. Askeleissa pa oli jostain syystä koko ajan eteen vino, mua se lähinnä nauratti :D
  • Luoksetulo 10
  • Metallinouto 10 - Heitin liian lyhyen heiton, mutta tuomari vain totesi, että jokuhan heittää häntäkin huonommin! Kapula oli sateesta liukas = lipesi.
  • Hyppynouto 7 - Sätkä alkoi kuumua ---> luovutusvaiheessa se alkoikin leikkiä kapulalla. Uudella käskyllä luovutti ihan ok.
  • Ruutu 7 - Pakkohan näin oli joskus käydä! Sätkä pinkoi ruutuun vähän turhan innokkaasti, ja mun pysäytyskäsky oli myöhässä. Onneksi korjasi uudella käskyllä peräpäänsäkin ruudun sisään.
  • Kokonaisvaikutus 8 - Tuomari ei tykännyt, kun Sätkä loppua kohden haukahteli liikkeiden välissä.
  • Yhteensä 288p, VOI1, TK3 ja sija 1/4
Olipas kiva koe! Sätkä oli ihan erilainen kuin pari viikkoa sitten, sellainen aktiivinen ja innokas. Mua ei yhtään haitannut, että se haukkui liikkeiden välillä, koska nyt meillä molemmilla oli kivaa kehässä :) Ja kaiken lisäksi pienessä tihkusateessa! Oikea meininki heijastui erityisesti seuraamiseen, joka oli jo hyvin lähellä Sätkän treeniseuraamista. Tiedä sitten minkä verran vaikutusta oli sillä, että kehuin koiraa vapautuneemmin kehässä (---> ne haukahdukset) ja minkä verran sillä, että Sätkälle on alkanut valjeta, että hommiin ei pääse jos ei tsemppaa koko ajan. Tai ehkä sillä oli vain hyvä päivä :)

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Resurssit haltuun

Pääsykokeet ohi eli elämä voi alkaa! Suoritin sen toissaviikkoisen tokokokeen jälkeen paljon pohdintaa koskien niitä aiheita, joita kyseisessä postauksessa pyörittelin. Lähinnä haluaisin kehittää Sätkän palkattomia pätkiä (=uskoa palkkaan), responsiivisuutta kehuihin ja kykyä luopua nopeasti saalisviettiä stimuloivista asioista (juoksevista koirista, muiden palloista).

Viime aikoina tosi monessa koirablogissa on ollut kirjoituksia ja kokeiluja resurssien hallinnan saralta. Tokokokeen jälkeen päätin, että hitto, myökin kokeillaan! Sätkälle on siis tiedossa rankat ajat :D Se on ollut nyt viikon ilman kotileluja eli kisoista voitettuja erinäisiä pehmoleluja, ja nyt jännittää nähdä, mitä tapahtuu treeneissä. Nouseeko vire palkattomissa pätkissä, kun tarve saada lelu kasvaa? Lisäksi meillä on uusi tapa treenata: jos Sätkä jää kyttäämään muiden leluja, syöksyilee niitä kohti tai ei nosta kontaktia ekalla käskyllä (koska kyttää), joutuu se välittömästi seinään kiinni. Uusi yritys seuraa hetken kuluttua samoin säännöin. Lähinnä ideana olisi, että Sätkä alkaisi aktiivisemmin tarjota mulle huomiotaan ja ymmärtäisi, että sillä on yksi mahis päästä hommiin, ja jos sen mogaa, joutuu tauolle. Treenin voi myös lopettaa niin, että Sätkä tekee virheen ja joutuu autoon.

Tätä lähdettiin sitten testailemaan viime viikon maanantaina HAUn tokoissa. Sätkä-raukka oli ihan raivona! Joka kerta seinään joutuessaan se huusi turhautuneena, ja vähitellen raasulle alkoi valjeta, että tässähän on pakko tehdä hommia :D Ihan lopussa se jo irti päästyään kunniakierrosten sijaan alkoi heti hypellä mun ympärillä, ja perusasentoonkin aloin saada sitä selvästi nopeammin. Treenasimme muistaakseni seuraamista, kaukoja ja ruutua, niissä ei mitään kummempaa. Lisäksi muistin aina ennen lelun esiinvetämistä kehua koiraa hetken aikaa.

Ja täytyy vielä myöntää, että mua pikkasen hatsittaisi kokeilla tätä resurssienhallintajuttua myös Rommin kanssa. Sille nyt ei leluilla ole mitään merkitystä, mutta ruoka sen sijaan on ihan ykkönen! Mitä jos saisinkin siitä taas tokokoiran? Hmm...

maanantai 26. toukokuuta 2014

Lässähtänyt VOI1

Sätkis kävi viikko sitten Collieyhdistyksen tokokisoissa, tuomarina Harri Laisi ja paikkana (tarpeeksi) syrjäisä hiekkakenttä Espoossa. Mun mittapuulla eka kunnon T-paitakeli, ja se taisi näkyä Sätkän suorituksessa.
  • Paikkamakuu 10 - Kaksoiskäsky perusasentoon, tuomari missasi.
  • Tunnari 9 - Jeeeeeee! Sanoin Sätkälle ennen liikettä että rauhassa, ja rauhassahan sen meni :) Merkkasi kerran oman ennen tuontia, ja matkalla korjasi kapulaa suussa.
  • Liikkeestä istuminen 10 - Sätkä meinasi jäädä lähdössä, mutta ehdin huomata tämän ajoissa ja asuta ekan askeleen vähän raskaammin.
  • Ruutu 9 - Tuomari puhui jotain liikkurin käskyyn reagoimisesta, mutta katsojat eivät olleet huomanneet.
  • Seuraaminen 9 - Ei kyllä ollut ysiä nähnytkään :D Sätkän kisaseuraamista eli ponnettomuutta, tipahtelevaa kontaktia ja yksi kaksoiskäsky, jota tuomari ei ilmeisesti tajunnut. Oli siellä kivaakin pätkää.
  • Luoksetulo 10 - Molemmat stopit venyivät mun makuun liikaa :-/
  • Kaukot 9 - Kaksoiskäsky m-i-vaihtoon, mutta hei, toinen takajalka pysyi koko ajan paikoillaan!
  • Hyppynouto 9 - "Vähän liikaa taistelutahtoa kapulan luovuttamisessa." = "Munmunmun!"
  • Metallinouto 10
  • Kokonaisvaikutus 9
  • Yhteensä 301p, VOI1, KP ja sija 1/6
Niin. Tavallaan tiesin jo kokeeseen mennessäni, että ykkönen tulee. Ja paperillahan tuo näyttää todella hyvältä & koira sai suorituksen jälkeen leikkiä mini-Squeakilla sydämensä kyllyydestä, mutta mä en ollut ihan tyytyväinen. Meille kävi niin kuin niin monta kertaa ennenkin tokokisoissa: kehänauhojen sisäpuolella mulla oli yhtäkkiä eri koira. Treenikaveri, joka on nähnyt Sätkää vain Purinalla, naureskeli, että on se aika eri tyyppi, rauhallinen. Ja tavallaan joo hyväkin, kun Sätkä ei ääntele eikä kaahota. Mutta toisaalta. Liikkeet ja erityisesti liikkeiden välit tuntuvat työläiltä, koira on poissaoleva ja siltä puuttuu se ilo. Se vain tottelee. Tässä tilanteessa mä suoraan sanottuna haluaisin koiran, joka työskentelee palkalle, ei mulle.

Irtoavissa liikkeissä, kuten noudoissa ja ruudussa, Sätkä on enemmän oma itsensä, mutta huono vire heijastuu etenkin seuraamiseen. Nyt vedin aika tiukkaa linjaa kapuloiden saattelun suhteen, mutta se ei tuntunut auttavan. Sätkä pitäisi jotenkin saada aktiivisemmaksi. Eihän se oikeasti mitenkään hakatulta näytä, mutta fiilis on niin plaaaah. Jospa lähitsin rakentamaan sosiaaliselle palkalle suurempaa arvoa?

Miten päin vaan, meillä on nyt toinen ykkönen voittajasta, joten koulari on taas askeleen lähempänä! Sätkä <3

maanantai 19. toukokuuta 2014

Paukkuarkuus is back

Ajeltiin Sämpän kanssa Nurmijärvelle EPK:n harkkatottikseen. Olimme ensimmäisenä vuorossa, ja mua jännitti melkoisen paljon. Palkkasin Sätkän namilla ilmoittautumisessa, jonka jälkeen odottelimme seuruun alkua. Sätkä lähti seuraamaan ihan ok, mutta ekan paukun kohdalla se jäi taakse ja vilkuili ympärilleen hätääntyneenä. Käskin sen takaisin seuraamaan, mikä onnistui ok, mutta tokan paukun kohdalla pakka hajosi. Positiivista: Sätkä ei paennut, vaan pysytteli mun lähellä ja yritti välillä jopa kuunnella mun käskyjä. Negatiivista: seuraamista tuo loppusuora ei ollut nähnytkään, ja koira jäi monta kertaa paikalleen seisomaan ja tuijottamaan häntä koipien välissä. Se oli hädässä. Keskeytin seuraamisen melkein heti, mutta otin kuitenkin vielä perään yhden tokoluoksetulon ja kaikki noudot. Molemmat esteet Sätkä kiersi tullessa, mutta ainakin se teki jotain. Lähellä oli ampumarata, josta kuuluneisiin vaimeisiin paukkuihin Sätkä ei ollut reagoinut ennen ampumista, mutta joita se kyttäsi peloissaan koko loppuajan. En halunnut mennä paikkamakuuseen, joten siirryimme Sätkän kanssa kauemmas. Meidän parimme paukkujen kohdalla kierrätin Sätkällä sähkötolppaa. Lopuksi palasimme vielä kentälle, jossa pallottelimme Merjan kanssa koiraa metrisen puolelta toiselle (mun namit eivät taaskaan kiinnostaneet, kun Merjalla oli pallo).

No, eipä auta muu kuin todeta, että ei myö mihinkään PK-kokeisiin olla lähiaikoina menossa. Sätkä kestää paukut tutuilla kentillä ennakkovaroituksen kanssa & niin, että mä olen rento, mutta vielä taisi olla liian aikaista siirtää paukut vieraalle kentälle, antaa niiden tulla yllätyksenä ja vielä paineistaa Sätkää omalla jännittämisellä. Palaamme vanhoihin treeneihin ja teemme niitä niin paljon, että syntyy Sätkän kovasti kaipaamaa rutiinia. Jos ei onnistu niin ei onnistu, ei me kumpikaan oikeasti PK-kokeita kaivata (paitsi ehkä mä ihan vähäsen).

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Nollia Orimattilassa by Team Ässät

Sätkis kävi Sannan kanssa Orimattilassa kaatosateessa kisaamassa kolme starttia kakkosissa, tuomarina Esa Muotka. Ekalta radalta parin onkimisen kautta 0 ja toinen sija eli Sätkän eka LUVA! Tokalta radalta tuli myös 0, mutta siinäkin oli ollut pari kaarta & Sanna oli seisottanut kontaktit, joten sijoitus täpärästi neljäs. Hyppyradalta sitten muistaakseni HYL. Hienoa, Team Ässät, niin se vaan alkaa sujua kun pääsee pois niiltä ykkösten kakkaradoilta :)

Tänään Sätkä kävi Petralla mankeloitavana. Tukkoinenhan se aina on, mutta varsinkin takapää aukeni nopeasti, joten parempaan suuntaan ollaan menossa. Lihaskunto hyvä.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Sirke Viitasen tokot part 2

Sirke koulutti jälleen tokoryhmäämme. Erika järkkäsi mulle ja Sätkälle juuri ennen koulutusta ylläripaikan ensi sunnuntain Collieyhdistyksen tokokokeeseen, joten jaiks, ei saa vain tottistella! Siispä keskityimme kahteen ongelmaliikkeeseemme, tunnariin ja seuraamiseen. Tunnariongelmaa taisin puida ihan vähän aikaa sitten jossain postauksessa: Sätkä tekee lenkeillä superhienoja käpytunnareita, mutta treenitilanteessa ja virallisilla kapuloilla kuppi menee nurin ja mulle palautuu vähän jokainen eteen osuva kapula. Ja kas, Sirke osasi korjata tämän! Teimme niin, että hetsasin Sätkän ensin kunnon kierroksille & lähetin kiertämään merkkiä, ja heti koiran kääntyessä takaisin mua kohti sanoin "oma" seisten samalla tunnarikapuloiden edessä. Koiran tullessa kohdalle pysäytin sen tökkäämällä käden kuonon eteen, syöttelin nameja ja toistelin melkeinpä painostavasti "rauhassa, tehdään nyt kunnolla, rauhassa". Sitten peruutin kapuloiden taakse, jotta koira pääsi hommiin. Heti, kun se alkoi tuoda omaa mulle, aloin kehua sitä vuolaasti ja tunkea namia nassuun. Tehtiin tätä monta toistoa, ja Sätkä paransi joka kerta! Ekalla yrittämällä se poimi tyypilliseen tapaansa vääriä, mutta muuten ei tainnut väärä edesä käydä suussa (okei paitsi silloin, kun Sätkä toi mulle oman ja luulin että se oli väärä, jolloin koira palasi hädissään kapuloille kokeilemaan onneaan).
Tästä jatketaan sitten niin, että en peruutakaan kapuloiden taakse, vaan käännän vain rintamasuunnan kohti kapuloita. Sitten alan pysäyttää Sätkää kääntymättä sitä kohti, jonka jälkeen alan vähitellen siirtyä kauemmas kapuloista. Alkuun "rauhassa"-käsky tulee juuri ennen kuin Sätkä tulee kapuloille, sitten jo lähetyksessä, ja lopulta virittelyssä. Ideana olisi, että vaikka koira rynnisi kapuloille korkeassa vireessä, se kykenisi tietoisesti rauhoittamaan itsensä ja avaamaan nenänsä.

Lopuksi Sirke vilkaisi vielä seuraamista. Ja eteenpäin on menty! Sätkän kontakti on paljon parempi, ja vaikka tyyppi kuulemma yhä on liian tiivis ja aavistuksen liian edessä, niin nyt se tuntuu erittäin hyvältä. Mun ei tarvitse vasemmalla jalalla työntää koiraa irti jalasta, mikä on Sätkän kaltaiselle painavalle koiralle iso juttu :) Puhuttiin myös siitä, että Sätkä on hyvin reaktiivinen ja vilkas koira, ja sille ei varmaan koskaan tulla saamaan 100-prosenttista kontaktia. Häiriön vilkaisu on niin refleksinomainen tapahtuma pienelle borderscollielleni, että olisi hedelmällisempää keskittyä siihen, että vilkaisun jälkeen Sätkä pyrkisi heti nostamaan kontaktin takaisin. Sirke neuvoi toimimaan niin, että kontaktin tippuessa tekee välittömästi jonkun äkkinäisen seuruujutun (esim. täyskäännöksen, temponmuutoksen, pysähdyksen), johon koira ei ehdi mukaan, koska se ei keskity. Tämä poikkeaa mun aikaisemmasta toiminnosta sillä, että en sanokaan koiralle mitään, se vain saa itse tajuta, että hups, nyt mogasin ja ohjaaja on jo tuolla menossa! Vuoromme jälkeen kokeilin tätä Sätkän kanssa viereisellä kentänpalasella, ja ai että, kun Sätkis vastasi hyvin :) Se haukkui alkuun turhautuneena, mikä on selvä merkki siitä, että se itse tajusi tehneensä virheen. Pian haukut jäivät pois ja mulla oli erittäin aktiivisesti ja tarkasti seuraava koira. Tällä kikalla sain Sätkän pitämään jatkuvaa kontaktia jopa eteenmenon valmistelevassa pätkässä: koiran alkaessa kytätä eteenmenopalkkaa tein vain täykkärin ja otin uusiksi.

Ennen treenejä Sätkis treenasi metristä. Pallon heittäminen takaa koiran eteen hypyn aikana on aiheuttanut Sätkälle taakse vilkuilua ja sen myötä jäätävän huonon hyppytekniikan, joten luovun pallonheittelystä heti. Jos treenaan yksin, pallo odottaa valmiiksi esteen takana, kaverin kanssa taas Sätkä saa hyppiä edes takas ihmiseltä (ja pallolta) toiselle. Positiivista oli, että Sätkä teki varmanoloisesti (joojoo surkealla tekniikalla) hyppynoudon 650-grammasella, vaikka metriin nostettu tokohyppy on aikaisemmin ollut aivan liian jännä. Kontaktiahan Sätkä ottaa hyppyyn mennen tullen.

lauantai 10. toukokuuta 2014

PK-juttuja sateessa

Vietettiin Veeran kanssa ilta Vihdintien varrella vesisateessa treenaten. Sätkähän on tunnetusti "suuri työkoira" = pienikin vesisade saa sen sipsuttamaan ja irvistelemään. No, hyvä siis joskus treenata ällösäässäkin. Viestissä sade ei korkeiden kierrosten takia häirinnyt, mutta tottikseen ja jälkeen se selvästi vaikutti.

Ensin siis viestit Vaakkoissa. Sätkän teemana oli se vähän treenattu jälki, etenevä pää tällä kertaa Veera, ja Rinna oli juossut rataa ensin. Sätkälle tehtiin ekaa kertaa ever niin, että heti eka juoksupätkä oli jälkeä, kun lähetin sen A:lta B:lle 50m (?). Toinen jälki A-C oli taas 50m, ja kolmas A-D 100m. Alkuun Sätkä juoksi tosi kivasti, ja vaikka sillä on joskus ollut ongelmia lähteä Veeran päähän ekalla käskyllä, nyt se lähti kuin tykin suusta, vaikka odotutin perusasennossa 10s. A-D-välillä tuli sitten ongelmia. Sätkän olisi pitänyt ylittää polku, jota pitkin oli kulkenut koiria omistajineen, ja ilmeisesti hajut tuottivat liikaa vaikeuksia ---> Sätkä palasi mun luokse. En enää saanut sitä lähtemään, joten Veera tuli näyttäytymään kauemmas ja päästin Sätkän hetken päästä perään. Taisi siis vain olla liian paha häiriö, varsinkin kun etenevä pää oli Veera ---> Sätkällä ei ehkä ollut tarpeeksi suurta tarvetta taistella vaikeuksien ohi Veeran luokse.

Sitten tottikset Luukissa. Vedimme kokeenomaiset treenit paikallaoloineen, Sätkä aloitti. Seuruu oli huonoa, sade ällötti ja Rinnaa piti tuijotella. Puolessa välissä nappasin niskasta kiinni, jonka jälkeen Sätkä alkoi työskennellä vähän paremmin. Liikkeestä istuminen oli mah-do-ton märän maan takia, maahan Sätkä sen sijaan meni ihan ok. Luoksetulo ok. Tasamaanoudossa heitin kapulan suoraan lätäkköön, josta Sätkä onki sen vähän huonolla otteella ja tiputti matkalla. Hyppynoudossa Sätkä menohypyllä tuiskahti nokalleen hypyn jälkeen, joten ei ihme, että paluuhyppy jännitti. Parin yrityksen jälkeen tyttö kuitenkin taisteli yli :) Estenouto oli toooosi vaikea sateesta liukkaan esteen takia, ja lisäksi mä annoin huonoja käskyjä. Eteenmeno sen sijaan oli erittäin hyvä, mitä nyt Sätkis nyki seuruussa. Paikkamakuusta Sätkä selvisi muuten hyvin, mutta 2/3 noudossa se haukahti kapulan heittovaiheessa.
Loppuun Sätkä sai vielä juosta mun ja Veeran väliä sekä hypyn että A'n yli, jotta se saisi vähän rentoutta touhuun. Muuten jees, mutta Veeran lelupalkka oli paljon houkuttelevampi kuin mun namit :D

Sätkän jälki oli 500m peltojälki, joka vanheni puolitoista tuntia ja jolla oli 4 keppiä & paljon kulmia. Ja ai että kun oli vaikeaa! Pelto oli varsinkin alkuun tosi vetinen, ja jana oli ilmeisesti siksi tosi huono & jälkeen kiinnittyminen kesti kauan. Sätkä jäljesti muutenkin tosi vaivalloisesti, se kiemurteli paljon ja lähes joka kulmassa hukkasi jäljen. Sitkeästi tyttö kuitenkin jaksoi taistella, ja jälki löytyi joka kerta omin avuin, samoin kaikki kepit. Loppua kohden Sätkä alkoi selvästi väsyä, se jäi seisomaan ja itkeskelemään useita kertoja. Loppusuora oli kuitenkin hyvä, ja onneksi keppikin löytyi ja koira sai palkkansa :)

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Hyvän mielen aksaa ja tottistsekki

Agilitylukko aukeilee! Ensimmäiset merkit tästä oli nähtävillä Villen vikoissa eskarihuippistreeneissä kolme viikkoa sitten, ja vaikka treenirintamalla on sen jälkeen ollut hiljaista, olemme Sätkän kanssa kisapuolella kiskaisseet kaksi vitosta ja sen yhden nollan, ei hyllyjä! Nyt Nina Manner piti meille rästiin jääneen eskarihuippiksen, ja hänkin totesi, että eteenpäin on menty. Toki teimme yhä paljon pieniä pätkiä, mutta fiilis oli erilainen ja multa löytyi luottoa koiraan. Rata näytti tältä:


Tänään käväisin vetämässä vapaamuotoisesti alokasluokan tottiksen yksilöosuuden miinus paukut ja henkilöryhmä, eteenmenolla odotti palkka. Aloitin tekemällä niitä virittelyjä, joita haluan tehdä kokeessakin, eli seurautin pieniä pätkiä naksuttimen ja selän takaa tulevan namin kanssa ja palkkasin parit liikkeestä istumiset suoraan istumisesta. Sitten feikki-ilmoittautuminen hihnassa, jonka jälkeen seuruukaavioon. Luulin jättäneeni eteenmenopalkan piiloon kummun taakse, mutta se olikin jäänyt näkyville, mikä aiheutti Sätkälle paaaaljon ongelmia. En käynyt siirtämässä lelua pois, koska juuri tällaiset kyttäystilanteet ovat olleet meille ongelmallisia kokeissa = pääsin puuttumaan! Eka suora olikin sitten sellaista kyttäysseuruuta, jonka sain kuitenkin vähenemään huomauttelemalla Sätkälle aika tiukastikin kontaktin tippumisesta. Muu seuruu oli parempaa, kehuin suullisesti parhaista pätkistä.

Liikkeestä istumisessa (kohti sitä lelua) kävi juuri niin kuin monessa tokokokeessakin on käynyt eli koira jäi kyttäysmoodille eikä istunut. Minä sitten yksinkertaisesti vain otin niin monta toistoa, että Sätkä lopulta nosti kontaktin ja teki istumisen. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, mutta luoksetulosta puuttui vauhti (tätäkin varmasti haittasi se mun selän takana ollut lelu). Tasamaanouto oli hyvä. Ekalla hyppynoutoyrittämällä Sätkä palasi esteen ohi, joten otin samoin tein pari onnistunutta toistoa perään. Estenouto oli hyvä. Eteenmeno olikin sitten (ylläri, ylläri) nopea ja varma, tosin Sätkä juoksi koko matkan näöllä.

Loppuun vielä joitain toistoja metristä niin, että kun koira hyppäsi, heitin lelun sille eteenpäin, ja takaisintullessa pyysin tulemaan hypyn kautta. Sitten seuraamista tarjoamisen kautta kera naksuttimen. Kokeilin palkata suusta, ja Sätkä vastasi tähän aika kivasti & teki oikein hyvää seuruupätkää.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Huonon mielen tokot

Blaah, jäi huono mieli maanantai-illan tokoista. Koira oli jotenkin harvinaisen huono keskittymään, ja mun pinna taas oli kireällä ---> Sämppä sai kuulla paljon perkelettä. Treenasimme ekaa kertaa pitkästä aikaa ulkokentällä, sekin saattoi vaikuttaa. Aloitimme ryhmäpaikallaoloilla, jotka muut tekivät makuuna mutta Sätkä istumisena. Eka 2min istuminen meni hyvin, vaikka Sätkä paineistui kun Sanna komensi Sallia tosi tiukasti (Sanna siis ohjaa Sätkää välillä agilityssa). Kävin piilosta kehumassa aina näissä kohdissa. Sitten tulikin vähän ahnehdittua, kun pidimme koiria paikallaolossa 10min, ja Sätkä ei ole tehnyt paljoa istumisia. Niinhän siinä sitten kävi, että Sätkä meni pari kertaa Sannan Salli-komennuksista maahan, ja lopulta se valahti sinne kerran ihan omiakin aikojaan. Palatessani koiran sivulle se oli tosi jännittyneen oloinen, peruutti taaksepäin ja ennakoi nousemista. Ulkona oli lisäksi melko viileä noin pitkälle paikallaololle.

Sitten seuraamista, jossa fokus oli kontaktissa. Niinpä en puuttunut Sätkän poikittamiseen ja painamiseen, mutta ne varmaan vaikuttivat mun fiilikseen ja alhaiseen ärsyyntymiskynnykseen. Kävelin mm. PK-kaavion, jonka aikana kontakti tipahti useamman kerran, aarh. Pitkät suorat ovat Sätkälle hankalia, se toimii paremmin tokotyylisessä venkoilussa.

Ohjattu tuotti vähän vaikeuksia, koska ulkona oli kymmenen aikaan jo (vasta) melko hämärää eikä koira nähnyt kapuloita kunnolla. Vasen palautui hyvin, mutta oikean kanssa oli vaikeuksia, kunnes Sätkä lopulta bongasi sen pimeästä. Yritin alkuun seurauttaa siirtymät, mutta Sätkä oli niin kiinni häiriöissä, että päädyin tekemään superhelppoa perusasentotreeniä: "seuraa"-käskystä katsekontakti ja nami. Tämäkin oli aluksi vai-ke-aa!

Kaukot olivat tällä kertaa huonot. Pyysin treenikavereita näyttämään peukulla hyvät vaihot, mutta oli niin pimeää, etten 15 metristä nähnyt mitään peukkuja :D

Loppupuolella yksi eteenmeno etukäteen viedylle lelulle. Sätkä eteni kiemurrellen, mutta hei, ainakin se lähti, näitä kun ei olla paljoa tehty. Viimeiseksi vielä tunnaria edellisviikon tyyliin ylitiiviisti, Sätkän pinna paloi totaalisesti ja se palautti vähän jokaista eteen osunutta kapulaa. Kolmas tunnari tehtiin vähän tavallisempaan tyyliin kapulamerellä, yllättäen tämä olikin sitten tosi siisti!

Näitä päiviä tulee. Sätkä on jännä kaveri, toisaalta se on hirveän ohjaajapehmeä, toisaalta virekovuutta löytyy vähän liikaakin. Kotioloissa kevyt murina saa Sämpän kiemurtelemaan matona ja suukottelemaan kaaaauhiasti, treenitilanteessa taas voin karjua sitä perkelettä sen naamaan ja se ei näytä reagoivan mitenkään. Se, että treenattava juttu menee väärin, ei ole niin vakavaa, mutta muiden koirien lelujen kyttääminen & jahtaaminen on ikävä tapa, johon en ole puuttunut tarpeeksi tiukasti.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Lopultakin kakkosiin!

Niin siinä sitten kävi, että teimme Sätkän kanssa lähes vuoden tauon jälkeen nollan agilityssa. Olin ilmoittanut Sätkän neljälle startille HAUn Toukokisoihin. Ekalta hyppäriltä tuloksena 5, rytmitin väärin yhden putkestatulon ja totesin, että Sätkää kannattaisi uskaltaa ohjata takaa. Agilityradalta sitten takaa ohjaamalla se 0 (-21,05s), ja mun yllätykseksi voitimme koko setin. Ei se Sätkä kuitenkaan ihan hidas kaveri ole!
Kaksi vikaa starttia sitten kakkosissa Sannan ohjaamana. Ulkokentän hyppäri oli hyvin ei-sätkämäinen ja rimat olivat herkässä, kaarratusten kautta kuitenkin 15 rv. Hallin agilityrata olikin sitten superjeeee, sieltä 5 ja pari ylimääräistä mutkaa, mutta yleisöstäkin kuului ihastelevaa huokailua parivaljakon parhailla pätkillä :)

Puolitoista vuotta siihen meni. Nyt radat ovatkin sitten more our style!

perjantai 2. toukokuuta 2014

Estetottikset, esineruutu ja paukut 13

Treenailtiin Oulunkylässä Saran ja Narrin kanssa. Ensin tottikset kentällä: Sätkälle metristä 650g kapulalla, joka aiheutti alkuun uskonpuutetta, mutta joka sujui hyvin parilla vikalla toistolla. Sama juttu A'n kanssa, Sätkä yritti useita kertoja palauttaa matalan A'n kautta, mutta pienten ja suurten avustusten jälkeen palaset loksahtelivat lähes kohdilleen. Sara oli käynyt viemässä Röhkyn kentän toiseen päähän ennen Sätkän treenivuoroa, ja kuten odottaa saattaa, eteenmeno oli melko epävarma. Sätkä kyllä näytti vastaavan virittelyyn hyvin, mutta silti se yritti ekalla lähetyksellä vain kiertää harkka-A'n ja palata takaisin. Uudella yrittämällä Sätkä päätyi kaarroksen kautta Röhkylle, joten toivottavasti se oppi jotain.

Sitten ammuin Narrille yhden paukun. Sätkä oli 10m päässä autossa odottamassa eikä näyttänyt paineistuvan paukusta yhtään, jee! Aika uskomatonta. Heti perään otettiin esineruutu, sellainen 10x50m kaistale kivassa maastossa. Sätkän esineet olivat takareunassa esillä oleva farkkupuhelinpussi, takareunassa puurykelmän sisällä oleva avaimenperäpehmolelu ja ruudun etuosassa varvikossa oleva pieni metallinen pastillipurkki. Mulle jäi vähän ristiriitaiset fiilikset Sätkän työskentelystä. Toisaalta se jaksoi ei-niin-kovalla draivillakin irrota ruudun takaosaan & paikallisti sekä piilotetun pehmolelun että pastillipurkin, molemmat pieniä ja erityisesti metallipurkki varmasti melko hajuton. Toisaalta taas Sätkän työskentely oli melko hidasta ja luovutusten kanssa oli ongelmia. Sätkä pudotti sekä farkkuläpyskän että pastillipurkin ennen luovutusta, pehmolelu sentään palautui hyvin. Omaan piikkiin voin laittaa sekä sen, että Sätkä kävi ruudussa kakalla että sen, kun Sätkä kirmasi mun selän taakse juomaan metsäpurosta (lenkitä + juota koirasi ennen hommia!).