perjantai 11. huhtikuuta 2014

Maastoa ja kisaharkkaa

Aamupäivä vietettiin taas Erikan ja Veeran kanssa Luukin suunnilla. Sätkän jälki oli 1km pitkä ja 1h vanha 7 kepillä ja 50m janalla. Lähetys janalle oli huoleton, ja Sätkällä loppui usko janalla (on tehnyt pisimmillään 20m). Uudelleenlähetyksen jälkeen jälki löytyi, mutta hädissään Sätkä nosti takajäljen. Seurasin sitä parkkikselle saakka, jossa sitten yhdessä ihmeteltiin moista kömmähdystä ja palattiin uudelle janalle. Jäljen löytyminen oli yhä työlästä, mutta lopulta etenimme oikeaan suuntaan! Jälki kulki alkuun paljon kallion päällä, ja tällä kertaa Sätkä ilmaisi hyvin kallion päällä olleen kepin. Kakkoskeppi oli ihan ykkösen lähellä, hyvin löytyi sekin :) Pääsimme neloskepille saakka, jonka jälkeen jälki hukkui ja palasimme parkkikselle. Jäljestäminen oli ollut hyvää siihen saakka, kunnes olimme kulkeneet isomman polun yli (heti Erikan lähdettyä jäljentekoon oli sitä polkua kulkenut kaksi ihmistä koirineen, joten harhoja oli paljon). Ekasta ylityksestä Sätkä selvisi, mutta kun polku piti ylittää uudelleen, jälki hukkui. Jee, vähän toivoinkin tällaista haastetta!

Sitten viestin pariin. Sätkä juoksi pisimmän matkansa ever: B-A (400m) A-C (470m) C-A (470m) A-D (500m) D-A (500m) eli yhteensä yli 2km. Olin tosi tyytyväinen! Veeran pään lähdöt olivat olleet hyviä, ja munkin päästä Sätkä ampaisi epäröimättä matkaan - paitsi vikalle osuudelle. Kokeilin pidentää sivullaoloaikaa ennen "vie"-käskyä, ja Sätkä selvästi hämmentyi tästä. Se otti käskyn jälkeen pari laukka-askelta ja pysähtyi katsomaan mua. Odottelin hiljaa hetken, jonka jälkeen Sätkä eteni taas vähän ja kääntyi katsomaan mua. Parin sekunnin kilpatuijotuksen jälkeen se yhtäkkiä kääntyi menosuuntaan ja ampaisi matkaan kuin tykin kuula :D Pikku borderscollie joutui pohtimaan! Chillailut päissä sujuivat hyvin, mun päässä Sätkä malttoi pulahtaa jokeenkin viilentymään. Olin D-pisteellä piilossa, no problem. Maasto oli jees, yksi jyrkkä nousu vähän jännitti, mutta turhaan!

Illalla sitten kimppatokotreeneihin, ideana vetää kisamainen evl kehänauhoineen kaikkineen. Ekassa kehässä tehtiin seuruu, ohjattu, zeta ja kaukot, tokassa taas hyppynouto, luoksari, ruutu ja tunnari. Sain meille tosi hyvän kisafiiliksen = Sätkä oli nihkeä ja vähän ahdistunut, aivan kuten kisoissakin! Lisäksi se pelkäsi ihan kauhiasti kamalia mopoja, joita teinipojat pärisyttelivät Sätkän molempien kehien aikana viereisen koulun pihalla.

  • Paikallaoloissa ei kummempia ongelmia, mitä nyt makuussa taittui tassu alle. Sätkä ei noussut ekalla käskyllä sivulle.
  • Seuruu oli kamalaa. Se alkoi hyvin, mutta viereisen kehän häiriöt olivat jostain syystä superhankalia, ja erityisesti pitkä juoksuosuus oli kamala. No, eipä myö sellaista olla ikinä treenatukaan ;) Lopulta pidin Sätkälle tiukan puhuttelun, jonka jälkeen se skarppasi loppuseuraamisen.
  • Ohjattu tehtiin helpotettuna eli kapulat merkin kanssa samassa linjassa. Merkki oli hidas mutta nouto varma. Juuri ennen luovutusta mopot pärähtivät paikalle, eikä Sätkä kyennyt luovuttamaan kapulaa eteen (pojat Sätkän takana).
  • Zetan kaksi ekaa suoraa (s ja m) olivat erittäin hyviä, mutta vika suora oli suoraan kohti mopoja, joten istumisesta ei tullut mitään.
  • Kaukot - hyh. Olisi niistä numero saatu, but I want perfect. Koiran katse oli koko ajan mopoissa, ja se eteni s-m ja s-i.
  • Hyppynouto oli nätti! Metskun Sätkä on viimeksi nähnyt kokeessa alkuvuodesta, mutta eipä tuo ollut ongelma.
  • Luoksarin stopit eivät olleet parasta Sätkää.
  • Ruudun löytäminen oli tuottanut hankaluuksia monille, mutta ei Sätkälle! Se oli niin vauhdikas, että koira juoksi takanauhan yli. Toka yritys oli parempi, tosin Sätkä meni molemmilla kerroilla suoraan maahan? Sitä taisi vain ahdistaa. Hyvä seuraamaantulo.
  • Kesken tunnarikapuloiden asettelun mopot pärähtivät taas käyntiin, joten käppäilimme liikkurin, Sätkän ja Skviikin kanssa kentällä painetta purkamassa. Sen jälkeen tehty tunnari oli muistaakseni ok.
Olin kehissä tiukka täti, en antanut Sätkän saatella kapuloita enkä muutenkaan häröillä. Harmi vaan, että Sätkä pelkäsi mopoja niin kovasti, meillä kun on ongelmia koesuorituksessa ihan ilman mitään ylimääräisiä pelkotekijöitä :( Lopuksi otin vielä palauttavaa seuraamista sekä yhden liikkeestä istumisen, nämä olivat kivoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti