tiistai 29. huhtikuuta 2014

Paukut 12 ja tylsät treenimuistelmat

Myö ollaan treenattu vain tylsää tokoa.

Lauantaina käytiin Mariannen ja Ginin kanssa tokoilemassa. Sätkis teki muistaakseni ainakin seuraamista (jokusen suoran juoksukäännöksillä & -pysähdyksillä), tunnaria (yööök kun se aukoo suutaan), ohjattua (meni kerran lankaan, muuten jees), luoksetulon stoppeja (pari kertaa kierron kautta) ja eteenmenon (kävin viemässä lelun koiran nähden 50m päähän).

Sunnuntaina nappasin pikkusiskon mukaan ampumaan. Ammuttiin niin, että eka paukku tuli 20m päästä, toka 30m päästä ja vika 40m päästä eli koko ajan helpotti. Kaksi ekaa paukkua ammuttiin seuruusuoran aikana, annoin uudet "seuraa"-käskyt kummankin paukun jälkeen. Sätkä tsemppasi hyvin. Vika paukku tuli paikkamakuun aikana. Odotin jonkin aikaa ennen kuin käännyin ympäri ja palasin palkkaamaan, Sätkä näytti rennolta ja varmalta.
Tein perään vielä pari noutoa A'lla ja metrisellä sekä yhden eteenmenon.

Maanantaina sitten HAUn tokot. Aloitimme ryhmäpaikkamakuulla alo-style, jonka jälkeen Sätkä kävi läpi kaikki jäävät (ei eortteluongelmaa) ja yritti tehdä siistejä s-i-vaihtoja. Havaittiin, että minä en näe 15 metristä tekniikkaa, joten sen treenaaminen ilman avustajaa on vähän turhaa. Sitten häirittyä perusasentoa Veeran ja Sarin avustuksella. Sätkä kesti tosi hyvin mm. kutsut ja houkuttelut, mutta "putkeen" ja "ruutuun" olivat niin pahoja, että silmät muljahtelivat ja suusta pääsi haukahduksia. Pitää ottaa häiriöt taas ohjelmaan!

Pyysin Veeraa ratkaisemaan Sätkän tunnarivamman. Koira lähtee kapuloille tällä hetkellä ihan väärällä asenteella, suu käy ja maltti loppuu kesken. Lenkillä Sätkä tekee ihan täydellisiä käpytunnareita sekä pienillä että suurilla määrillä käpyjä, joten kyse lienee vireongelmasta. Veera ehdotti, että tekisimme tarkennustunnaria eli kapulat ihan lähellä toisiaan, jopa päällekäin. Kokeilimme pari tällaista, ne olivat Sätkälle vaikeita! Normietäisyyksillä tehty tunnari olikin sitten näiden jälkeen parempi, joten jatketaan samaa linjaa.

Loppuun vielä seuraamista. Sätkä oli Skviikin takia aika kovilla kierroksilla ---> paikka valui aavistuksen eteen ---> koira ennakoi koko ajan taakse korjaamista jalanalitustempulla. No, hetken päästä se luopui siitä ja pääsimme kävelemään eteenpäin. Kuulemma tämä vietikäs seuruu kelpaa erittäin hyvin PK-puolelle, tokoon se on vähän sillä rajalla onko liian edessä vai ei. Tokoihmisenä mä haluaisin sen vähän taaksepäin :D Ilme on kuitenkin nyt hyvä ja kontakti säilyy käännöksissäkin.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Aksakisat, tokoa ja tottista

Sätkä osallistui HAUn pääsiäiskisoihin kolmen startin verran, tuomarina Seppo Savikko. Radat olivat kerrankin simppeleitä ykkösten ratoja, ei mitään ikäviä flänkkihoukutuksia Sätkälle :D Ekan radan ohjasin itse (kyllä, muistin aamulla hankkia lisenssin!), siltä tuloksena vitonen, kun yksi rima tuli alas. Aikamme oli kolmanneksi nopein, vaikka teinkin maailman paskimman paskavalssin yhteen väliin, suorastaan nolotti pysäyttää koira siihen. Sanna ohjasi sitten hyppyradan ja toisen agilityradan, molemmilta HYL, mutta toisaalta Sannan ja Sätkän parhaat radat tähän mennessä! Varsinkin vikan radan alku oli upea.

_____

Tiistaina kävin piiiiiitkästä aikaa (ehkä puolen vuoden tauon jälkeen?) lähikentällä tokoilemassa koirien kanssa. Rommi oli maailman söpöin pikku tokoilija, ei merkkiäkään vanhasta "karkaan kentän laidalle syömään paskaa jos sulla ei oo tarpeeks hyviä nameja"-meiningistä. Ja konkari muisti kaikki liikkeet, juoksi pallon perässä ja oli muutenkin paras. Sätkä teki vuorollaan ensin seuraamista maahan jätettyjen kapuloiden keskellä, ei ongelmaa. Sitten tunnarin pariin. Tunnari on meillä vähän sellainen joko tai -liike, jonka Sätkä tekee välillä täydellisesti ja joka välillä hajoaa totaalisesti. Viime aikoina tunnari on taas ollut hajalla, ja Sätkä maistelee vääriä & kokeilee sellaisen tuomista, jos oman löytyminen kestää yhtään liian kauaa. Nyt teimme niin, että laitoin kapulat aika kauas toisistaan ja menin itse lähelle seisomaan, mutta yhäkin oli suu turhan herkässä koiralla. Plaah.

Luoksetulot olivat hyviä, samoin stopit (vahvistin tekniikkaa tekemällä stoppeja läheltä pallonheittojen kera). Kaukojen vaikea s-i-vaihto sujui nyt 20 metristä, jee! Ohjattukin oli hyvä, siirsin kapulat kisaetäisyydelle ja yritin hämätä Sätkää keskimmäiselle. Pari kertaa onnistuin, mutta pian Sätkä skarppasi kivasti.

_____

Keskiviikkona sitten Mariian kanssa tottista&tokoa Oulunkylän PK-kentällä. Sätkän päivän teema oli seuraaminen, jota ei kertaakaan treenattu erikseen, mutta jota Sätkä joutui tekemään ennen ja jälkeen joka liikkeen. Miksikö? No, koska ajattelin ilmoittaa sen jälkikokeeseen kohta! Ennen jokaista noutotoistoa kävimme hakemassa kapulan telineestä, ja aluksi Sätkis vain tuijotti kapulaa, mutta parin namitreenin jälkeen se seurasi jo nätisti. Muutenkin siirtymäseuruut olivat hyviä.

Aloitimme paikkamakuulla Redin vierellä, no problem. Sätkä joutui tekemään paikkamakuuta myös Redin treenatessa hyppyä ja Murun treenatessa hyppynoutoa. Viereen lentänyt kapula sai Sätkän nousemaan, mutta muuten jees. Estenoudossa on joku palanen loksahtanut paikalleen, sillä Sätkä teki hienoja noutoja sekä harkka-A'lla että ihan jyrkälläkin A'lla (okei joo, ekalla jyrkkäkokeilulla Sätkä tuli takaisin harkka-A'n kautta, ja kovasti oli 2on2off selkäytimessä). Hyppynoutokin sujui, vaikka Sätkä kerran kolautti metriseen aika pahasti.

Sätkis teki myös useita ohjattuja noutoja, joissa se oli tällä kertaa ihan hukassa. Koiruus ei seurannut mun käsimerkkejä yhtään, ja noudoista taisi onnistua vain 50%. Otin loppuun molemmat puolet niin, että kapulat olivat merkin kanssa samassa linjassa, nämä olivat helppoja. Aina ei voi onnistua. Loppuun vielä eteenmeno, jätimme lelun yhdessä.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Aksaa, viestiä, esineruutua, tottista ja paukut 11

Tiistaina pidimme vikat eskarihuippistreenit nyyttäri- ja kisameiningillä. Sätkä ja minä taisimme tehdä koko huippiskautemme parhaita suorituksia sekä kisaradalla että gamblersissa, löysimme jopa hetkellisen flown! Fiilis radalla oli niin hyvä, kun en jatkuvasti stressannut flänkeistä ja esteenohituksista. Gamblers-setissä Sätkä pääsi esittelemään hienoa irtoamistaan, ja sekös vasta oli pikku elukan mielestä siistiiiiiii :)

Keskiviikkona sitten maastoja. Juoksutimme viestiä uudenlaisella häiriöllä: Erika oli Taran kanssa puolessa välissä rataa. Minä liikuin molempien koirien kanssa 400 metriin, mutta ensin treenanneella Rinnalla oli paljon vaikeuksia, joten Sätkän lähetin Rinnan vikalta lähetyspaikalta eli 300 metristä. Sätkä juoksi B-A (300m), A-C (350m), C-A (350m), A-D (450m) ja D-A (450m) eli yhteensä 1900m. D:lle Sätkä teki pisimmän jälkensä ever, ja se osoittautui liian hankalaksi (okei, Tikrun jälki saatoi myös osua kohdalle?), sillä Sätkä pyöri ihan mun lähellä jonkin aikaa. Autoin kutsumalla. Vikalle osuudelle se lähti hyvin, mutta kun olin kerännyt kamppeet ja lähtenyt paluumatkalle, löysin koiran 50m päästä syömästä jotain. Neutraali "pois" sai sen ampaisemaan Veeran luokse. Epäilen, että Sätkä oli löytänyt Tikrun jälkipurkin ja jotenkin tyhjensi sitä.
Kolmella ekalla kerralla Sätkä oli ohittanut 10m päässä olleen Erikan ilman reaktiota, mutta Erikan siirryttyä 3m päähän Sätkän reitistä oli koira pysähtynyt. "Missä Inka?" auttoi uudestaan matkaan, ja sen jälkeen Erika oli taas yhdentekevä.

Kävimme Luukissa vähän tottistelemassa ja esineruutuilemassa. Sätkä teki vaikeimman paukkutreeninsä ikinä, kun mulle ja Veeralle tuli pieni kommunikointivirhe, ja Veera ampui Sätkälle 10m päästä mun seurauttaessa Sätkää poispäin. No, Sätkis kyllä kääntyi katsomaan paukkua, mutta sain sen heti käskettyä takaisin seuraamaan, ja paikkamakuun aikana ammuttu toka paukku oli ongelmaton. Siis tällähän selviäisi PK-kokeesta! Toki Sätkä vapautti taas itse itsensä pakkujen välissä Veeraa moikkaamaan, not so good. Lisäksi Sätkä sai tehdä eteenmenon uudelle Skviikille (se on mustekala), kiipeillä jyrkkää A'ta (aika jees tekniikka) ja hypätä metristä (matalilla ei ongelmaa, ekalla metrisellä kolautti, tokalla siisti).

Esineruutu oli 10x30m kaistale, jonne Veera vei kaksi esinettä. Limainen, märkä ja kuolainen pehmolelu oli ruudun takaosassa, tyhjä pillimehupahvi taas puun takana keskellä. Sätkä teki hyvin töitä ruudussa, vaikka se vähän ignoorasikin ruudun etuosaa. Pehmolelu palautui vähän turhankin hyvin (=jeeee mä leikin tällä ite), pahvi taas ei paikallistunut millään (Rinnallakin oli ollut vaikeuksia sen kanssa). Yritin kutsua Sätkää jonkin ajan kuluttua pois, mutta tyypin mielestä oli paljon siistimpää etsiä esineitä. Lopulta se lähti tulemaan kohti, sai puolessa välissä hajun pahvista ja koukkasi hakemaan sen. Eipähän ainakaan tarvitse stressata etsimismotivaatiota!

Treenien jälkeen kävimme fyssarilla. Sätkä on taas vetänyt itsensä mukavasti jumiin, ja tällä kertaa aiomme kokeilla magnesiumkuuria.

Sirke Viitasen koulutus

Sanna kisasi taas Sätkän kanssa Kirkkiksellä. Oli kuulemma mennyt hyvin, kontaktit ja edelliskerran hankala rengas olivat sujuneet ja Sätkä oli ollut söpö <3 Tuloksina HYL ja 20, nolla lähestyy!

Maanantaina Sirke Viitanen oli kouluttamassa HAU:n tokoryhmää. Halusin Sätkän kanssa pohtia paineistumista (viime kisatreenin mopot), joten teimme lyhyen kisamaisen suorituksen, jonka viimeinen liike oli seuraaminen. Veera naksutteli starttipistoolia seuruun aikana paineistaakseen Sätkää. Eka liike oli ruutu, josta Sätkä suoriutui hyvin, mutta minä en. Pelkäsin, että koira singahtaisi yli, joten pysäytin Sätkän ennen ruutua. No, uusintayrityksellä jees, vaikka Sätkä yrittikin varastaa merkiltä ja meni omia aikojaan maahan. Sitten liikkeestä istuminen, jotain kitinää. Hyppynoudossa Sätkä ennakoi liikkurin käskyjä, mutta itse nouto oli ruotsalaisella metallikapulalla hyvä. Luoksetulossa ei ongelmaa, mutta eka stoppi olisi voinut olla terävämpi (yhäkin ilmeisesti vain mun mielestä). Sitten seuraamista, jonka aikana Sätkä ei paineistunut yhtään, kuvitteli vain, että pyssyn naksuttelu oli häiriötreeniä...

Sirken kommentteja:

  • Sätkä tekee näyttäviä, vauhdikkaita ja voimakkaita liikkeitä, mutta on kuitenkin jättötilanteissa levollinen ja varma.
  • Sen ongelma taitaa lähinnä olla kurittomuus. "Mä tiiän hei jo miten tää liike menee, moikkaaaaaa" on Sätkälle hyvin tyypillistä, ja se saattaa selittää liikkurin liiallista kuuntelemista ja ennakointia.
  • Ongelma korjaantuisi vaikeuttamalla treenejä, ja esim. merkille lähetyksen sijaan käskisikin koiran maahan tai seurauttaisin poispäin (siis liikkurin "käsky"n jälkeen). Pitää testata kuunteleeko koira.
  • Paineistumista voisi korjata samalla lähestymistavalla kuin olemme korjanneet paukkujakin eli vireen ja auktoriteetin kautta. Tokoon tästä lähin huippupalkat, jotta Sätkä tekisi Purina-vireessä aina hommia ---> paineistuminen vähenisi. Mun pitää olla selkeä auktoriteetti, jonka kanssa koira voi luottaa, että kamalat mopot eivät tule päälle.
Kokeilimme kuuntelutreeniä niin, että teimme kisamaisen hyppynoudon, mutta sen sijaan, että olisin käskenyt koiran noutaa, sanoinkin "seuraa" ja tein täyskäännöksen. Sätkä vinkaisi mutta malttoi. Lopputreenien ajan jatkoimme niin, että aina, kun koira yritti ennakoida, teinkin sen kanssa jotain muuta kuin sen ennakoimaa juttua.

Toinen kysymykseni liittyi ohjattuun. Olemme Sätkän kanssa nyt siinä pisteessä, että merkin kanssa samassa linjassa olevien kapuloiden nouto sujuu, mutta en oikein osaa systemaattisesti edetä tästä, koska en osaa päättää mitä koiralta haluan. Vaihtoehtoja on kaksi: joko Sätkän tulisi tehdä kaari kapulalle mennessään tai se saisi juosta suoraan.
  • Kaaren voi opettaa seuraavasti: suuntakäsky tarkoittaa kyseiseen suuntaan juoksemista merkin linjassa, noutokäsky taas tarkoittaa lupaa tuoda kapula. Toisin sanoen koiran tulisi esim. "vasen"-käskystä juosta vain suoraan vasemmalle, ja vasta "tuo"-käskyllä saisi se kääntyä kohti kapulaa. Tämä opetetaan niin, että käsimerkistä ja suuntakäskystä lentääkin pallo haluttuun suuntaan.
  • Suoraan juokseminen tulee koiralta yleensä luonnollisemmin, ja Sirken mielestä se on varmempi ja helpompi vaihtoehto.
Kokeilimme Sätkän kanssa pallonheittoa, mutta raasu kuvitteli, että tämä oli joku hämytreeni ---> se ei uskaltanut vapautua pallolle. Vaatinee vain pari toistoa.

Omalla ajalla treenasin vielä hyppynoutoa PK-korkeuksilla. Sätkä jännitti aika tavalla, mutta saimme lopulta pari onnistumista 85 sentistä. Rinnan tehdessä Sätkä oli paikkamakuussa.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Maastoa ja kisaharkkaa

Aamupäivä vietettiin taas Erikan ja Veeran kanssa Luukin suunnilla. Sätkän jälki oli 1km pitkä ja 1h vanha 7 kepillä ja 50m janalla. Lähetys janalle oli huoleton, ja Sätkällä loppui usko janalla (on tehnyt pisimmillään 20m). Uudelleenlähetyksen jälkeen jälki löytyi, mutta hädissään Sätkä nosti takajäljen. Seurasin sitä parkkikselle saakka, jossa sitten yhdessä ihmeteltiin moista kömmähdystä ja palattiin uudelle janalle. Jäljen löytyminen oli yhä työlästä, mutta lopulta etenimme oikeaan suuntaan! Jälki kulki alkuun paljon kallion päällä, ja tällä kertaa Sätkä ilmaisi hyvin kallion päällä olleen kepin. Kakkoskeppi oli ihan ykkösen lähellä, hyvin löytyi sekin :) Pääsimme neloskepille saakka, jonka jälkeen jälki hukkui ja palasimme parkkikselle. Jäljestäminen oli ollut hyvää siihen saakka, kunnes olimme kulkeneet isomman polun yli (heti Erikan lähdettyä jäljentekoon oli sitä polkua kulkenut kaksi ihmistä koirineen, joten harhoja oli paljon). Ekasta ylityksestä Sätkä selvisi, mutta kun polku piti ylittää uudelleen, jälki hukkui. Jee, vähän toivoinkin tällaista haastetta!

Sitten viestin pariin. Sätkä juoksi pisimmän matkansa ever: B-A (400m) A-C (470m) C-A (470m) A-D (500m) D-A (500m) eli yhteensä yli 2km. Olin tosi tyytyväinen! Veeran pään lähdöt olivat olleet hyviä, ja munkin päästä Sätkä ampaisi epäröimättä matkaan - paitsi vikalle osuudelle. Kokeilin pidentää sivullaoloaikaa ennen "vie"-käskyä, ja Sätkä selvästi hämmentyi tästä. Se otti käskyn jälkeen pari laukka-askelta ja pysähtyi katsomaan mua. Odottelin hiljaa hetken, jonka jälkeen Sätkä eteni taas vähän ja kääntyi katsomaan mua. Parin sekunnin kilpatuijotuksen jälkeen se yhtäkkiä kääntyi menosuuntaan ja ampaisi matkaan kuin tykin kuula :D Pikku borderscollie joutui pohtimaan! Chillailut päissä sujuivat hyvin, mun päässä Sätkä malttoi pulahtaa jokeenkin viilentymään. Olin D-pisteellä piilossa, no problem. Maasto oli jees, yksi jyrkkä nousu vähän jännitti, mutta turhaan!

Illalla sitten kimppatokotreeneihin, ideana vetää kisamainen evl kehänauhoineen kaikkineen. Ekassa kehässä tehtiin seuruu, ohjattu, zeta ja kaukot, tokassa taas hyppynouto, luoksari, ruutu ja tunnari. Sain meille tosi hyvän kisafiiliksen = Sätkä oli nihkeä ja vähän ahdistunut, aivan kuten kisoissakin! Lisäksi se pelkäsi ihan kauhiasti kamalia mopoja, joita teinipojat pärisyttelivät Sätkän molempien kehien aikana viereisen koulun pihalla.

  • Paikallaoloissa ei kummempia ongelmia, mitä nyt makuussa taittui tassu alle. Sätkä ei noussut ekalla käskyllä sivulle.
  • Seuruu oli kamalaa. Se alkoi hyvin, mutta viereisen kehän häiriöt olivat jostain syystä superhankalia, ja erityisesti pitkä juoksuosuus oli kamala. No, eipä myö sellaista olla ikinä treenatukaan ;) Lopulta pidin Sätkälle tiukan puhuttelun, jonka jälkeen se skarppasi loppuseuraamisen.
  • Ohjattu tehtiin helpotettuna eli kapulat merkin kanssa samassa linjassa. Merkki oli hidas mutta nouto varma. Juuri ennen luovutusta mopot pärähtivät paikalle, eikä Sätkä kyennyt luovuttamaan kapulaa eteen (pojat Sätkän takana).
  • Zetan kaksi ekaa suoraa (s ja m) olivat erittäin hyviä, mutta vika suora oli suoraan kohti mopoja, joten istumisesta ei tullut mitään.
  • Kaukot - hyh. Olisi niistä numero saatu, but I want perfect. Koiran katse oli koko ajan mopoissa, ja se eteni s-m ja s-i.
  • Hyppynouto oli nätti! Metskun Sätkä on viimeksi nähnyt kokeessa alkuvuodesta, mutta eipä tuo ollut ongelma.
  • Luoksarin stopit eivät olleet parasta Sätkää.
  • Ruudun löytäminen oli tuottanut hankaluuksia monille, mutta ei Sätkälle! Se oli niin vauhdikas, että koira juoksi takanauhan yli. Toka yritys oli parempi, tosin Sätkä meni molemmilla kerroilla suoraan maahan? Sitä taisi vain ahdistaa. Hyvä seuraamaantulo.
  • Kesken tunnarikapuloiden asettelun mopot pärähtivät taas käyntiin, joten käppäilimme liikkurin, Sätkän ja Skviikin kanssa kentällä painetta purkamassa. Sen jälkeen tehty tunnari oli muistaakseni ok.
Olin kehissä tiukka täti, en antanut Sätkän saatella kapuloita enkä muutenkaan häröillä. Harmi vaan, että Sätkä pelkäsi mopoja niin kovasti, meillä kun on ongelmia koesuorituksessa ihan ilman mitään ylimääräisiä pelkotekijöitä :( Lopuksi otin vielä palauttavaa seuraamista sekä yhden liikkeestä istumisen, nämä olivat kivoja.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Pekka Korrin jälkiyksäri

Sätkä on treenattu jäljelle sekalaisella "luin netistä, kuulin kaverilta, keksin itse" -tekniikalla, joten oli aika käydä kysymässä neuvoa viisaammalta. Pekka oli tehnyt meille 900m pitkän jäljen, joka vanheni 1h 20min ja jolla oli kuusi keppiä ja 8 kulmaa. 10m jana sujui hyvin, Sätkä upposi suoraan ja pienoisen koukun kautta nosti varmasti jäljen. Jäljestäminenkin oli hyvää, ja kepeistä nousi 5/6 (kallion päällä olleen kakkosen Sätkä ohitti ilman reaktiota, vaikka se oli ihan esillä?). Yhdessä kulmassa Sätkä teki luupin, muuten kulmatyöskentely oli hyvää ja Sätkä oli koko ajan jäljen päällä. Erityisen tyytyväinen olin alun puunrunko"sillan" ylitykseen, jonka Sätkä kulki nenä tiukasti maassa, sekä vaikeaan polunylitykseen (useampi ihminen oli kävellyt polulla Pekan tehdessä jälkeä). Kolme kertaa Sämppä pysähtyi haistelemaan jotain kohtaa tarkemmin, kerran juuri tuossa pahassa polunylityksessä, mutta matka jatkui ilman pyörimisiä.

Kommentteja Pekalta:

  • Janatyöskentely oli molempien osalta hyvää, samoin jälkityöskentely. On kuulemma erittäin hyvä, että liikun vain liinatuntumalla ja pysähdyn, kun koira ei johdata mua = annan koiralle täyden vapauden työskennellä ja kertoa mulle missä jälki menee. Maltan myös seistä pidempien haisteluhetkien ajan.
  • Palkka jatkossa lelulla, vitoskepin namipalkkakokeilu johti epävarmempaan kutoskepin ilmaisuun.
  • Koira saa päättää kaiken: ilmaisutavan, liinatuntuman vahvuuden, jäljestysvauhdin jne. Eikä Sätkä ole hidas, on kuulemma selvästi hitaampia SM-voittajiakin :D
  • Voisin lopettaa koiran maanisen tuijotuksen ja siirtää katseen jalkoihini, mistä olisi kahdenlaista hyötyä: en painostaisi koiraa millään tavalla ja näkisin, jos kohdalle osuisi ilmaisematta jäänyt keppi.
  • Jäljestyskerroilla ei ole niin paljoa merkitystä kuin jäljestyskilometreillä (jälkipäiväkirja!!).
  • Sätkän oikomistaipumus johtunee väärin tehdyistä jäljistä (kaksi samaan suuntaan kulkevaa suoraa eivät saisi olla 50 metriä lähempänä toisiaan).
  • Jälkikoiran treenaamisessa tärkein vaihe on jäljen suunnittelu ja teko, eli jäljentekijä on todellisuudessa koiran kouluttaja. Mun pitää olla hyvin tarkka siitä, että jälki on sääntökirjojen mukainen, vaikka toki sen pitää muuten olla haastava.
  • Treenijäljillä saa tehdä kaikkea, mitä koejäljilläkin, mutta ei muuta. Siksi onkin tärkeää, että joko a) jäljestää yksin tai b) mukana kulkeva jäljentekijä on hiljaa jäljen kulun suhteen.
  • Takajäljestä: yllä mainitun ohjenuoran takia ei koiraa saa kääntää liinalla takajäljeltä pois. Sen sijaan hyvä treeni on sellainen, että koiraa seurataan iloisesti takajäljelle (olettaen tietenkin, että se pyrkii sinne 10m liinatuntumalla), ja takajälki päättyy hyvin pian tielle. "Oho, mites me tänne päädyimme, taisit mokata!" ja takaisin (vähän kauempaa lähtevälle) janalle. Koiraa seurataan tielle samalla kaavalla niin monta kertaa, että se valitseekin etujäljen, jolta hyvin nopeasti löytyy keppi.
  • Oikein sijoitetulla kepillä voi palkata koiran vaikean kohdan selvittämisestä.
  • Koiraa pitää haastaa: jäljentekijän tehtävä voi olla koiran eksytysyritys (sääntöjen puitteissa). Epäonnistunut jälki opettaa koiraa.
Kaiken kaikkiaan saimme paljon positiivista palautetta, Pekka tykkäsi kovasti Sätkästä. Se on kuulemma niin hyvällä tasolla, että me pärjäisimme heidän Tending-jälkiporukassaan, joka on täynnä arvokisamitalisteja! Sätkä on itsenäinen, varma ja sisukas, eikä keppiväli 5-6 poikennut mitenkään alkujäljen työskentelystä. Munkaan toiminnassa ei ole paljoa korjattavaa (katse vain maahan), joten paukut vain kuntoon ja ilmo kokeeseen.

Oli kiva saada paljon positiivista palautetta ja varmuutta sille, että etenemme oikeaan suuntaan. Saimme myös hyviä vinkkejä jatkotreeneihin, joten eiköhän tuosta rakista vielä jälkikoira leivota ;)

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kulmajälki hakkuualueella

Vietimme Sätkän kanssa viikonlopun poikakaverin kommuuniasumuksessa Inkoon maaseudulla. Sätkällä oli melko tylsää, kun pitkien lenkkien sijaan linnoittauduin sohvalle pääsykoekirjojen kanssa, mutta ainakin Sämppä pääsi mamman kylkeen nusuloimaan sydämensä kyllyydestä ;) Tänään ennen lähtöä kävin tekemässä Sätkälle jäljen viereiselle hakkuualueelle, oli ihan pakko ottaa ilo irti erityyppisestä maastosta! Vähän ajattelemattomasti päätin treenata kulmia, mikä ei tietenkään auttanut yhtään Sätkän oikomistaipumukseen. 1h jälki oli 600m pitkä, 6 keppiä ja 8 kulmaa, joista kaksi vähän terävämpiä kuin 90 astetta. Janalle Sätkä irtosi hyvin, mutta jostain syystä se lukitsi takajäljen, mikä on tapahtunut muistaakseni vain kerran aikaisemmin? Korjasin sen liinalla oikeaan suuntaan. Itse jäljellä Sätkä teki vähän laiskasti töitä, ja kulmien runsaus sai sen oikaisemaan kahdessa kohtaa (=missasimme kaksi keppiä). Muutenkin kulmissa tapahtui pientä varmistelua. Kohdalle osuneet kepit ilmaistiin varmasti, vaikka yritin hämätä laittamalla nelosen ja vitosen ihan lähekkäin. Ihan lähellä kutoskeppiä Sätkä hukkasi jäljen (meni kulmasta läpi), ja koska mulla oli kiire autoa palauttamaan, päätin olla antamatta sille aikaa jäljen uudelleenpaikallistamiseen ---> liina irti ja  pettynyt suullinen palaute. Hyvä vaan, sen verran epätarkkaa oli työskentely muutenkin ollut ;)

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Superkeppijälki ja häiriöviestiä

Suuntasimme Erikan ja Veeran kanssa maastoilemaan. Veera talloi Sätkälle 500-600m jäljen, joka vanheni tunnin ja vartin. Jäljen ideana oli treenata malttia keppi-ilmaisuun niin, että keppejä oli jäljellä hyvin tiheään (9kpl). 10m janasta Sätkä suoriutui hyvin, samoin kohdalle osuneiden keppien ilmaisusta. Outouksia tapahtui lähinnä ilmaisujen jälkeisissä uudelleenlähetyksissä, kun Sätkä kaarratti useaan otteeseen selkeästi jäljestä sivuun ja vielä hyvällä liinatuntumalla. Hmm? Ekalla kaarratuksella ohitimme kakkoskepin, tokalla taas oikaisimme useamman kepin ohi. Jäljen loppupuolisko kulki hirveässä rinneryteikössä, jossa Sätkä jäljesti hyvin. Vikalla kepillä Sätkän ilmaisumaltti loppui: se pysähtyi kepin kohdalla, kääntyi mua kohti ja päätti sitten jatkaa matkaa. Tiedä sitten johtuiko tuo siitä, että mä olin "liian kaukana" 15m päässä (pitäisi pätkäistä se liina!) vaiko siitä, että keppejä oli niin tiheään, että ne alkoivat menettää merkitystään? Anyway, keppipalkkaan pitää taas satsata ja tällaisia superkeppijälkiä tehdä lisää.

Sitten pikaiset, eksoottiset viestitreenit. Mä jäin pisteelle A ja Veera eteni Sätkän ja Rinnan kanssa yhdessä 300m pisteelle B. Jäljet C:lle ja D:lle 30m + 30m. Koirat juoksivat B-A-C-A-D peräkanaa, ensin Rinna edellä ja sitten Sätkä. Matkalle D-A Veera lähetti ne yhtä aikaa, mutta Rinna ei oikein ymmärtänyt ideaa ja kääntyi parin haukun jälkeen ympäri. Sätkä malttoi kuitenkin hienosti juosta mulle saakka. Sätkälle tämä häiriötreeni teki hyvää, se nosti kierroksia ja lähdöt toimivat. Vika jälki oli kuulemma ollut hankala (kallion päältä alas, ei suora) ja molemmat koirat olivat tykittäneet ohi, mutta oli se Veerakin löytynyt.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Agikisat ja alkuviikon treenit

Lauantaina Sanna kisasi Sätkän kanssa kolme starttia ykkösissä Kirkkiksellä. Kaksikon menoa oli ilo katsella, vaikka mun polvet tutisivat pahemmin kuin jos olisin itse ollut ohjaksissa. Radoilta 3x HYL, mutta varsinkin eka ja vika rata olivat erittäin sujuvia! Noita kahta katsoisi lisääkin ;)

Maanantaina tokoilimme HAU:n riveissä. Paikkamakuu ja -istuminen sujuivat Sätkältä ongelmitta. PK-hyppyä treenasimme perussarjan avulla, idean tajuttuaan Sätkä ponnaili ihan kivasti. Metrinen kyllä jännitti, vaikka 95cm ei :D Tunnari oli hiukan katastrofaalinen, kun Sätkä sekoili taas suunsa kanssa. Usean yrityksen jälkeen se onneksi teki yhden perfect toiston. Seuraamisen stamina on parantunut huimasti, mutta paikka on taas valahtanut turhan eteen - ei se paha ole, mutta ei myöskään täydellinen. Sätkä kokeili myös Veeran kanssa seuraamista (viestiä ajatellen), ja siinä se painoi vielä röyhkeämmin. Nyt kuitenkin tykkään ilmeestä. Paikkamakuu sujui myös Rinnan tehdessä vieressä luoksetuloa!

Tiistaina sitten eskarihuippis. Siitä ei mitään kummempaa sanottavaa kuin että Sätkän kanssa pitäisi olla enemmän "perkelettä", jotta se malttaisi jarruttaa. Sanna&Sätkä tekivät lopuksi lähes puhtaan radan :)