keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Monta hyvää syytä jatkaa agilitya

Pääsykoelukua = hiljaista treenirintamalla. (Agility)tauko on vissiin tehnyt hyvää, sillä Sätkä sai fyssarilta luvan palata esteiden pariin! Pahimmat jumit on nyt auottu, ja Sätkällä on enää normaalin harrastuskoiran tukkoisuutta. Sätkä on siis käynyt joka toinen viikko käsiteltävänä, ja viimeisimmällä käynnillä pahin ongelma taisi olla lievä "tokokoiran rinta" eli oikean rinnan huonompi liikuvuus. Se korjaantunee tasapainottamalla tokotreenejä toispuoleisilla jutuilla.

Eskarihuippiksessa teimme Villen kanssa valsseja, itsenäisesti taas putki-irrottelua. Treenit menivät meidän osaltamme ihan päin metsää, ja sekä mua että Sätkää että Villeä turhautti, kun asennetta ei löytynyt ja mikään ei sujunut. Meidät lähetettiin hengähdystauolle, jonka aikana mulla sytytti: Sannasta tulee Sätkän ohjaaja! Sanna kävi ohjaamassa kakkoskierroksen mun puolesta, ja kylläpä näytti hyvältä :) Sujuvaa, nopeaa, yhtenäistä, vau! Sätkä kaipaa ohjaukseen napakkuutta, nopeita jalkoja ja perkele-asennetta, ja niitä kaikkia se Sannan ohjauksessa sai. Oli ihana katsoa vierestä ja todeta, että ilman mua Sätkä on tosi taitava ja paljoon kykenevä agilitykoira, jonka esteosaaminen on kohdillaan. Siispä tarkoitus olisi nyt ilmoittaa Sätkä Kirkkikselle Sannan ohjattavaksi, katsotaan jos vaikka irtoaisi se vika nolla näin ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti