torstai 27. maaliskuuta 2014

Hyvän mielen PK-treenit ja paukut 10

Olipa kivat maastotreenit! Aloitimme Vaakkoissa viestillä. Sätkä juoksi matkat B-A-C-A-D ja E-A. Ekat pari matkaa olivat lyhyitä, vain joitain kymmeniä metrejä, koska halusin taas vahvistaa lähtöjä Veeran päähän. Jäljet olivat Sätkän osaamistasoa (jälki B-C 20m ja jälki C-D 60m). Siirryimme koiran kanssa yhdessä D:ltä E:lle, josta se juoksi 350m A:lle. Yhteensä koira siis juoksi 670m. Mun pään lähdöt olivat hyviä (Veeralla oli pateeta!), mutta Veeran päässä oli tullut lähtöääniä.

Sitten jännittävä metsäjälki: meidän eka kokeenomaisesti kahdestaan jäljestetty jälki! Jäljellä oli ikää 1h, pituutta 500m, kulmia 2 ja keppejä 6. Ykkösluokan jäljestä poiketen jana oli lyhyt (muttei helppo) ja puolet jäljestä kulki vetisessä suossa. Olimme Sätkän kanssa molemmat epävarmoja janalla, mutta ainakin koira eteni suoraan ja kääntyi itse takajäljeltä pois. Itse jäljestäminen oli ihan ok, vaikka koira taisi vaistota mun jännityksen ja oli vähän epävarma. Kepeistä nousivat 1, 3, 4 ja 6. Kakkoskeppi jäi ilmeisesti siksi, että se oli pian ykkösen jälkeen ---> Sätkä ei osannut reagoida siihen. Vitosen kohdalle emme välttämättä edes osuneet, koska nelosen ja kutosen välissä pyörimme aika paljon. Aikaa meni hitaasta jäljestämisestä huolimatta 12min, ja kun otetaan huomioon mun jännitys & upottava suo, oli suoritus varsin hyvä!

Lopuksi vielä Luukkiin ampumaan. Veera ampui 50m päästä puiden takaa 2 laukausta, ekan Sätkän seuratessa ja tokan Sätkän ollessa paikkamakuussa. Sätkä suoriutui hienosti! Seuraamisessa sen korvat kääntyivät paukun suuntaan, mutta muuten seuruu jatkui normaalina. Paikkamakuussa Sätkä oli ekaa kertaa, ja sekin meni hienosti, koira ei näyttänyt yhtään paineistuneelta! Toki se taas halusi heti vapautuksen jälkeen juosta moikkaamaan ampujaa... Loppuun vielä eteenmeno Jätti-Skviikille<3

2x tokot ja epäonnistunut janatreeni

HAU:n tokoissa Sätkis teki seuraavia:
  • Seuraamista alkuun ja loppuun, fokus kestolla. Hallilta pöllitty supervinkulelu nosti kierrokset kattoon --> dogi kitisi ja vähän edisti, mutta varsinkin treenien lopuksi tehty seuruu oli keston suhteen hyvää, kontakti ei tippunut millään! Puolikas henkilöryhmäkin oli jees.
  • Hyppynoutoa 80cm-90cm-100cm-90cm-80cm mun uudella 650-grammaisella. Metrinen jännitti palatessa, mutta siihenkin saatiin onnistumisia. Hyppytekniikassa on yhä tekemistä, samoin mun heittotekniikassa.
  • Zetan asennot olivat hyviä ja nopeita, mutta seuraaminen oli vähän holtitonta. Kummalta puolelta tötsiä pitäisi muuten mennä?
  • Kaukojen s-i-vaihto sujui 20 metristä, kun mulla oli lelu kädessä, muuten se oli yhä epävarma.
  • Treenasimme pitkästä aikaa luoksetuloa! Yksi läpijuoksu & kaksi suoraa heittoa, on tuo vaan niin pätevä lukkojarruttaja :)
Seuraavana päivänä tokoilimme Mariian kanssa Petankkikentällä.

  • Seuraamisessa siirsin taas paikkaa taaemmas namipalkalla ja peruutustempulla.
  • Ruudun merkki oli Sätkälle vaikea, koska raasu ei osannut hakea sellaista matalaa merkkiä. Merkin löydyttyä koi teki kivoja ruutuja, mitä nyt vähän keuli yhdessä seuraamaantulossa.
  • Tunnari x2, molemmat rivejä. Ekalla Sätkä nosteli kapuloita ennen oman tuontia, toka oli siisti.
  • Paikkamakuu Murun vieressä sujui hyvin, mutta paikkamakuu yksin Redin treenatessa vieressä oli vai-ke-a. Vierivä pallo sai Sätkän nousemaan, mutta näin tämän silmäkulmastani ja karjaisin "perkele!!" ---> koira livahti äkkiä takaisin makuupaikalleen. Kyllä se tietää!
Treenien ajan vanhentuneet janat menivät pilalle, koska olin tietämättäni tehnyt ne päiväkotilasten leikkimetsään. Yksi jana ei ollut lasten sotkema, mutta sen sijaan siitä oli kulkenut ihmisiä&koiria, joten Sätkä poukkoili edes takas. Äh.

Paukut 9

Kävimme Ogelissa ampumassa. Ampuja oli samassa paikassa kuin viimeksi eli kentän toisessa päässä (20m), josta hän ampui kaksi laukausta, molemmat Sätkän seuratessa. Pistooli kanssa oli vähän ongelmia ---> paljon tyhjiä naksauksia, ja Sätkä taisi kerätä tästä painetta, koska se leikki tosi huonosti. Itse paukkujen kohdalla kontakti tippui, ja seuraaminen oli vähän vaisua niiden jälkeen. Koira oli siis tavallista paineistuneempi. Tein perään vielä lyhkäset tottikset, jotka sujuivat ok, vaikka mulla oli hyppynoudossa kapulanheitto-ongelmia. 90cm vähän jänskätti paluussa. Eteenmenossa Sätkä luuli mun lähettävän sitä kiertoon ---> se yritti kiertää hyppyä ja haukkui turhautuneena.

Ei tässä siis vielä ihan selvillä vesillä olla! Mutta en oikeastaan edes jaksa uskoa, että Sätkä voisi koskaan olla täysin reagoimatta paukkuihin, sen verran syvällä on sillä tuo pelkoreaktio. Tavoite kai lähinnä olisi, että toimintakyky säilyisi ja että koira palautuisi paukusta mahdollisimman nopeasti.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Monta hyvää syytä jatkaa agilitya

Pääsykoelukua = hiljaista treenirintamalla. (Agility)tauko on vissiin tehnyt hyvää, sillä Sätkä sai fyssarilta luvan palata esteiden pariin! Pahimmat jumit on nyt auottu, ja Sätkällä on enää normaalin harrastuskoiran tukkoisuutta. Sätkä on siis käynyt joka toinen viikko käsiteltävänä, ja viimeisimmällä käynnillä pahin ongelma taisi olla lievä "tokokoiran rinta" eli oikean rinnan huonompi liikuvuus. Se korjaantunee tasapainottamalla tokotreenejä toispuoleisilla jutuilla.

Eskarihuippiksessa teimme Villen kanssa valsseja, itsenäisesti taas putki-irrottelua. Treenit menivät meidän osaltamme ihan päin metsää, ja sekä mua että Sätkää että Villeä turhautti, kun asennetta ei löytynyt ja mikään ei sujunut. Meidät lähetettiin hengähdystauolle, jonka aikana mulla sytytti: Sannasta tulee Sätkän ohjaaja! Sanna kävi ohjaamassa kakkoskierroksen mun puolesta, ja kylläpä näytti hyvältä :) Sujuvaa, nopeaa, yhtenäistä, vau! Sätkä kaipaa ohjaukseen napakkuutta, nopeita jalkoja ja perkele-asennetta, ja niitä kaikkia se Sannan ohjauksessa sai. Oli ihana katsoa vierestä ja todeta, että ilman mua Sätkä on tosi taitava ja paljoon kykenevä agilitykoira, jonka esteosaaminen on kohdillaan. Siispä tarkoitus olisi nyt ilmoittaa Sätkä Kirkkikselle Sannan ohjattavaksi, katsotaan jos vaikka irtoaisi se vika nolla näin ;)

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Paukut 8

Sain pikkusiskon värvättyä mukaan ampumaan. Nyt ekaa kertaa ampuja oli samalla kentällä ja näkyvillä, etäisyyttä 20m. Ekan paukun jälkeen Sätkä fuskasi ja kierron sijaan ampaisi siskon luokse kovin mielisteleväisenä, vähän sama homma on ollut Veeran kanssa viimeiset pari kertaa? En ole varma miten toimia tämän kanssa, toisaalta Sätkä purkaa painetta ja juoksee halukaasti suoraan äänen syntypaikalle, toisaalta se ei fokusoi mun antamaan tehtävän. No, tokan paukun aikana en pitänytkään Sätkää perusasennossa, vaan seurautin sitä, ja lopputulos oli yllättävän jees! Toki kontakti tipahti, mutta that's it. Reagoin kontaktin tippumiseen normaalisti "äpäp"illä, ja hyvin se sieltä nousi ja seuraaminen jatkui. Sätkä taitaa vain tarvita aktivoivan tehtävän, ei mitään sivulla tapittamista. Loppuun vielä lelunouto matalan A:n yli.

Uskomatona, miten sujuvasti tämä paukkuprojekti on edennyt. Sätkä on vastannut tähän kiertolähestymistapaan tosi kivasti, vaikka kaikki edelliset lähestymistavat ovat lähinnä pahentaneet tilannetta. Jos joku olisi mulle viime syksynä väittänyt, että ensi maaliskuussa Sätkä kestää pelkällä kontaktin tippumisella 20m päästä ammuttavan laukauksen... Ja olemme testailleet tätä vasta 8 kertaa! Nyt mun pitää vain malttaa mieleni ja olla ahnehtimatta liikaa, esim. ensi kerralla ampuja voisi taas olla kauempana. Tästä ei kuitenkaan ole pitkä matka koetilanteen paukkuihin :)

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Seuraamisen uusia tuulia

Treenailimme Purinalla keskenämme, Saija tosin kerkesi liikkuroida pari tunnaria. Molemmat olivat nättejä, Sätkä haisteli siististi eikä pureskellut tuonnissa. Tokalla kerrala vire oli väärä, mutta hyvin koira kuitenkin malttoi olla maistelematta. Kahdestaan jäätyämme aloitimme ohjatulla. Ihan basic treeni eli nakkelin kapulat koiran sivuille ja yritin hämätä väärälle, kerran Sätkä lankesi, mutta muuten se oli tosi skarppina ja seurasi käsimerkkejä.

Sitten seuraamista, joka oli pääprojektimme. Mulla on kokeilussa uusi kikka takana olevan paikan vahvistamiselle, ja tämän pitäisi ylläpitää samalla oikeaa virettä (pelkkä vaatiminen & namipalkka laskee vireen turhan helposti). Sätkä siis opettelee nyt peruuttamaan mun jalkojen välistä silloin, kun mun vasen jalka on edessä, jolloin voin pyytää tätä temppua kesken seuraamisen ---> koiran ajatus on taakse. Tämä toimi hyvin, S oppi nopeasti tarjoamaan peruutustemppua ja sain sen liitettyä seuraamiseenkin. Katsotaan, miten tämä lähtee toimimaan!

Välissä Sätkä sai tehdä vähän aksakieltolaisen aksaa eli minirimoilla suoria pätkiä ja putki-puomi-erottelua. Irtoaminen oli taas näyttävää (...), mutta erottelujuttua pitää vahvistaa, nyt se oli vähän heikoilla mun ollessa reippaasti takana.

Loppuun taas PK-hyppynoutoa. Korkeuksina mentiin 70cm-80cm-90cm-80cm70cm, ja Sätkä suoriutui viime kertaa paremmalla tekniikalla ja varmuudella. Osasyynä lienee pidempi etäisyys hyppyyn.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Haastava jälki

Kylläpäs on tiuha päivitystahti! Tänään Erikan kanssa Halkolammella jälkiä väsäämässä, mielenkiintoista oli. Sätkän jäljellä oli ikää 1,5h, pituutta 800m, paljon siksakkia, 20m jana ja 7 keppiä. Jana oli Sätkän pisin ever, ja hyvinhän tuo sinne upposi, vaikka me epäilimme sen jo ohittaneen jäljen. Kannattaisi luottaa siihen koiraan :D Sätkä jäljesti pääasiassa tosi siististi ja varmasti, mitä nyt vähän oikoi siksakin kulmia ja tuli samalla ohittaneeksi 3 keppiä... Tarkkuustyöskentelyä tiedossa! Kaikki kohdalle osuneet kepit ilmaistiin, ja niitä nousi tosiaan 4/7 (1, 5, 6, 7), jopa se märkä ja hajuton pikku risu. Ennen vitoskeppiä tuli isompi hukka ---> jouduin auttamaan takaisin jäljelle. Tekijöitä oli monia: Erika oli ilmeisesti juurikin siitä kohtaa vahingossa ylittänyt jäljen parkkikselle palatessaan, mä päästin tyhmästi liinasta irti (jyrkkä alamäki) ja jälki kulki hetken jään päällä. Eipä siis ihme, että pieni koirani oli aivan hämillään. (Note to self: roiku nyt hitto siinä liinassa ihan viimeseen saakka!)

Olin tyytyväinen. Jälki kulki hankalassa maastossa eli jyrkillä rinteillä, risukossa ja kaadettujen puiden joukossa, ja Sätkä selvitti kaiken muun paitsi sen mahdottoman harhakohdan. Vauhtia oli sopivasti, etenimme reippaasti mutten joutunut juoksemaan. Koira työskenteli itsenäisesti ja sitä oli helppo lukea. Erikan jäljet ovat kyllä aina seikkailuja, suosittelen :D

perjantai 7. maaliskuuta 2014

ONNEA Rommi 9v


Rakas, ihana Pomsuni täyttää tänään yhdeksän vuotta! Mulla oli kunnon kuvakollaasi kerättynä, mutta tuo yllä oleva kuva oli ainoa, jonka sain padin kautta lisättyä. No, onneksi Rosmo on siinä mielipuuhassaan eli valppaasti vartioimassa isän kalastusta :D Rommista on tullut ihan höppänä, se ei ole ollenkaan niin tuhma kuin nuorena, ja juoksusyöksyleikin riemu on jälleen löytynyt. Tervehän tuo on kuin mikä, mitä nyt hammaskivi vähän kaluaa purukalustoa ja kroppa ei täysin taivu nuoruuden loikkiin. Ysiveeksi kuitenkin oikein hyvinvoiva! Ja kaikki treenikamut tietävätkin, että Rommi kulkee mielellään "mukana" ;)

Onnea siis, rakas sylikoirani, haisulini, älykköni, syöppöpossuni ja outo lintuni <3 Onnea toki myös kaikille pentuesisaruksille, on tää vaan erikoinen poppoo!

Pikatottikset

Käväisin Sätkän kanssa Purinan ulkokentällä ennen koulutusvuoroani vähän tottistelemassa. Sätkä-raasu joutui tekemään duunia niin, että Röhky odotti kentän toisessa päässä, ja penska suoriutui yllättävän hyvin! Teimme ihan basic juttuja eli seuraamista, liikkeestä istumista ja liikkeestä maahanmenoa & luoksetuloa. Muuten jees, mutta Röhky pilasi eteentulon suoruuden. Seuraamisen staminaa pitäisi alkaa kasvattaa. Loppuun tietty eteenmeno Röhkylle, jeeeee!!
Möllien treenattua Sätkis nouti vielä tokokapulaansa säädettävän hypyn yli. Korkeuksia tuli 60cm-70cm-80cm-80cm-70cm, joista ekalla 80-senttisellä Sätkä vähän kolautti, mutta tokalla otti enempi ilmavaraa. Hyppytekniikka ihan pebasta, tätä pitänee tehdä osana hyppytekniikkareeniä.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Jälki-intoa Haltialassa

Mariian, Selman ja koirien kanssa Haltialassa. Sätkä sai ajaa kaksi jälkeä, joista toisen Selma käppäili pellolle ja toisen Mariia metsään. Peltojälki meni ihan plörinäksi, koska joku mies käveli koko ekan suoran jäljen päältä, jee... Sätkä ei tainnut oikein missään vaiheessa edes kiinnittyä jälkeen, ja pyörimisen päätteeksi naksautin liinan irti ja totesin koiralle, että pieleen meni. Taisi olla turhan haastava treeni mun harhaherkälle pikku Sämpylälle.

Metsäjälki (vuoden eka btw) sen sijaan oli hieno! Jäljellä oli ikää reilu tunti, pituutta 300m ja keppejä kolme, kulmia ja kiemurtelua paljon. 10m jana sujui hyvin, Sätkä tsekkasi pikapikaa takajäljen ja lähti vauhdikkaasti oikeaan suuntaan. Kaikki kolme keppiä nousivat, ja pari pientä hukkaa koira korjasi nopeasti, mun tehtävä oli vain roikkua liinan jatkeena. Vauhti oli tavallista kovempi, sain välillä ihan juosta koiran perässä.

Treenilistalle: pidemmät janat, eri-ikäiset harhat, pidemmät jäljet (pisin onnistunut on muistaakseni 800m), vaikeammat kepit (vähemmän hajustetut, pikkiriikiset, piilotetut), maastonmuutokset. Peltotyöskentelyä voisi kevään kunniaksi jatkaa, ja Pekalta pitäisi varata jälkiyksäri. Ai kauhia kun oon innoissani!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Hon ska bli en maastohund

LISÄÄ maastoja Veeran kanssa, jee! Koirat saivat jälleen juosta viestiä Vaakkoissa, ja Sätkän kanssa keskityttiin niihin mun pään lähtöihin. Sätkä katsoi ensin vierestä Rinnan treenin vireen nostamiseksi. Etenin koiran kanssa B-pisteelle näköetäisyydelle 20m päähän, Veera jäi A:lle jätti-Squeakin ja herkkuruuan kanssa. Sätkä lähti tosi hyvin Veeralle, jonka jälkeen etenin kummun taakse piiloon 20m, Sätkä löysi hyvin. Jälleen lähetys Veeralle oli räjähtävän hyvä, samoin lähetys mulle D-pisteelle (taas 20m jälki). Sitten edettiinkin Sätkän kanssa yhdessä E-pisteelle 300m päähän A:sta, ja sieltä Sätkä lähti vikalle osuudelle. Lähtö oli hyvä, mutta viiden "täysiiiii"-askeleen jälkeen koira pysähtyi kuin seinään, sitä ilmeisesti hämäsivät sivulta kuuluneet koiran haukahdukset. "Pois, mene Veeran luokse" -käskytyksellä borderscollie ampaisi taas matkaan ja oli tullut hyvin Veeralle saakka. Matkana se juoksi siis B-A-C-A-D ---> E-A eli 460m.
Tämä vaatinee vain toistoja, jotta koira saa varmuuden siitä, että omistaja ei ole hölmö idiootti, joka eksyy metsään, jos sen jättää sinne yksin. Itse juokseminen Sätkältä sujuu, ja matkaa voisi alkaa pidentää ja kuntoa kohottaa. Veeran luota lähetykset olivat sujuneet, ja Sätkä oli jopa kyennyt tulemaan perusasentoon.

Sitten Luukkiin peltojälkeilemään (pellolla vähän lunta). Sätkän jälki oli Veeran tekemä, 200m pitkä, 4 keppiä ja ikää tunti, kolme suoraa kulmaa. Siellä piti olla mun tekemä tuore harhajälki, mutta se vähän unohtui... Lyhyt jana sujui tosi näyttävästi, koira eteni piikkisuoraan ja nosti jäljen mallikkaasti. Jäljestäminenkin oli parempaa kuin viimeksi, vaikka kylkeä painava liina näytti työntävän koiraa häiritsevästi. Eka kulma oli ok, toka tosi hieno ja kolmannesta Sätkä meni ensin yli, mutta korjasi nopeasti. Tokavikalla suoralla ojan toisella puolella kulki kaksi ihmistä haukkuvine koirineen, mutta Sätkää ei tämä (pahemmin) häirinnyt, ja työskentely jatkui. Kepeistä nousi 3/4, mikä oli hiukan kummallista, sillä Sätkä oli koko ajan jäljen päällä.