sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Flyball-tähti in the making

Joitain viikkoja sitten maanantaina kokeilimme Sätkän kanssa ekaa kertaa ikinä flyballia. Joukkueemme on ilmoitettu KOIRA2014-messujen flyball-kisaan joulukuun alussa, joten lienee syytä opettaa näille homman nimi ;) Lähtökohdat ovat lupaavat, kun kaksi koiraa on treenannut lajia pari vuotta sitten viisi kertaa & kaksi koiraa ei ole flyball-esteitä ikinä nähnytkään. Salli ja Sätkä osoittivat kuitenkin suurta lahjakkuutta (=pallohulluutta), ja treenin lopuksi saimme tehtyä lähetyksiä kahden esteen setillä. Sätkän ongelma oli halu kaivaa pallo laitteesta ennemmin kuin pompauttaa se ulos sieltä, mutta onneksi on "vasten"-käsky olemassa!

Sitten HAU:n tokoihin. Sätkä sai pohtia vaikeita ohjatun kapulasijoituksia, ja erityisesti putken edestä oli vai-ke-aa hakea se kapula. No, tulipahan tehtyä monta onnistunutta yhden käskyn korjausta :) Hyppynoudossa treenasimme pitkästä aikaa vaikeita kulmia. Jos kapula oli hyppylinjan takana, Sätkä korjasi hypylle hienosti, mutta ultimate paskalinjat eli kapula hyppylinjalla tai sen edessä olivat varsinkin oikealta puolelta vaikeita. Saatiin kuitenkin paljon onnistumisia! Edestä sivulle siirtymiset olivat myös teemana, ja yritin nyt korjata niitä niin, että Sätkän tehdessä vajaan sivulletulon käskin sen pois ja otin uudestaan. Kummasti alkoi koira skarpata ;)
Välissä tuli tehtyä ruutua ja jotain muuta, ja kun ihan loppuun päätin kokeilla vähän seuraamista, oli lopputulos uskomaton. Ilmeisesti pari tuntia pelkkää juoksemista ja kivojen asioiden treenaamista oli aiheuttanut sen, että Sätkä muuttui tokokoiraksi. Se nimittäin teki niin nättiä seuraamista, että! Ei painamista, ei edistämistä, ei kontaktin rakoilua ja ennen kaikkea ei ääntelemistä. Oli aivan ihana tehdä pitkiä kaavioita ympäri Purinaa, kun sain kävellä suoraan ja olla stressaamatta koiran kontaktista. Ehkä Sätkä sittenkin on niitä tokokoiria, jotka pitää fyysisesti väsyttää ennen suoritusta?

_____

Tiistaina huippistreenit. Ja ai vitsi, tämä juttu kuuluu historiankirjoihin! Me suoritimme Sätkän kanssa treenin lopuksi 19 estettä peräkkäin ilman virheitä! Homma kaatui vasta hypylle 20, kun sanoin koiralle "tässä" enkä "kierrä". (Muuta muistettavaa: Sätkä lukee päällejuoksut tällä hetkellä päällejuoksu-persjättöinä ja tulee väkisin mun selän takaa. Koiran puoleisella kädellä tehtynä se jostain syystä tekee paremmin. Mun pitää myös luottaa koiraan & uskoa, että vaikka jään jälkeen, se osaa itse suorittaa esteitä, kunhan vain annan sille luvan.)

_____

Tämän viikon maanantaina flyball-treenit jatkuivat. Homma sujui tosi hienosti, ja lopulta vedettiin pari viestikierrosta noiden kahden kokeneemman koiran kanssa, Sätkä juoksi keskimmäisenä. Koirat olivat ihan superloistavia, me ollaan kova tiimi!

Muiden lähdettyä kotiin treenasin vielä vähän tokoa: seuraamista (ei ääniä, jee), jääviä (blokki oli tällä kertaa seisomisessa, mutta voitimme sen nopeasti), luoksetuloa (stopit olivat hienoja, mutta eteentulojen suoruusprosentti oli turhan alhainen), kaukoja (pienen yrityksen jälkeen "hop"-käsky toimi kisamatkaltakin = se seisoi eikä istunut) ja edestä sivulle siirtymisiä (paranevat).

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Suuri Työkoira avoimen jälkikokeessa

Toissa viikon lauantaina kisattiin kolme starttia I-HAH:in kisoissa Ojangossa. Kaikki radat kosahtivat seinää päin olleisiin keppeihin, joten tietääpähän, mitä treenata. Kahdella ekalla radalla (10, HYL) Sätkä jätti kepit kesken vähän ennen loppua, ja vikalla radalla (HYL) varmistelin kepit loppuun saakka, jolloin myöhästyin törkeästi loppuradan valssikimarasta. Meidän kisaamisemme ei vain suju, plääh.

_______

Sunnuntaina sitten nokka kohti Hyvinkäätä ja Aktiivicollieiden jälkikoetta. Kokeessa oli tihkusateesta huolimatta mukava tunnelma, joten mua ei jännittänyt ollenkaan niin pahasti kuin yleensä. Järkytyksekseni Hyvinkään (Vihdin?) metsät olivat kuitenkin hiukka erinäköisiä kuin metsät akselilla Helsinki-Luukki: siellä oli lunta! Mitäh, ei me olla tätä treenattu? Sätkäkin taisi järkyttyä, koska normaalisti se vetää janan alkuun kieli pitkänä, mutta nyt ressukka sipsutteli selkäni takana "hyyyi tääl on märkää ja ällöö". Kun lähetin sen janalle, raukka-parka ei olisi ollenkaan halunnut liikkkua, joten se lähti hiiiitaasti kävelemään siksakkia ja söi lunta. Vähän matkaa etenimme näin, kunnes yritin auttaa Sämppää uudella lähetyksellä. Määrätietoisuus oli yhä tiessään, mutta ainakin se löysi jäljen ja lähti ajamaan - valitettavasti vain väärään suuntaan. "Takaisin janalle"-huudon jälkeen sain sen kevyesti käännettyä ympäri ja itse jäljestys saattoi alkaa. Janalta -8p eli 32/40 pistettä.

Sätkis oli aivan kuutamolla tästä koko lumijälkihommasta. Etenimme jäljellä puolet hitaammin kuin yleensä, ja mun oli lähes mahdotonta saada liinapainetta, koska liinan kiristyminen saattoi pysäyttää koiran. Normaalista liinanpäässä epätoivoisesti roikkumisesta ei tietoakaan, nyt vain mutusteltiin lunta ja pysähdyttiin joka 10m. Paineltiin sitten melkein 500m löytämättä yhtään keppiä, ja tiesin meidän olevan jäljellä vain, koska aina välillä lumessa näkyi kengänjälkiä. Lopulta sain kuitenkin kepukan käteeni ja pääsin palkkaamaan koiraa. Sama epätoivoisen epävarma meno jatkui loppujäljen, ja lopulta palautin 3 keppiä. Kutonen jäi, koska minä sekoilin keppimerkintöjen kanssa (vitos- ja kutoskepin väli oli lyhyt, joten vitoskepillä näin jo keppien vastaanottajan & oletin, että löytämäni 0-merkkinen keppi oli vika, vaikka todellisuudessa siinä luki O). Sätkä sai tässä vaiheessa luvan lopettaa työskentely, joten kutonen jäi, vaikka kuljimme käytännössä ihan sen yli. Harmittaahan tuo, sillä kutosen kanssa pisteemme olisivat mahdollistaneet tuloksen saamisen.

Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin helkkarin ylpeä tuosta sisupussistani. Se jaksoi taistella jäljen loppuun, vaikka alusta saakka oli selvä, että sillä oli todella vaikeaa. Kaksi kertaa jälki hukkui, mutta ne Sätkä selvitti omin nokkinensa. Okei, keppejä jäi, mutta that's life, ja oli muillakin ollut lumessa vaikeuksia.

Keskeytin jäljen jälkeen, turha kiusata koiraa paukuilla.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kuvia lokakuun Repovesi-reissulta

Ei mitään mieletöntä teknistä hifistelyä, mutta eihän se haittaa, kun kuvauskohde on niin söpö!


Kun asetan tän kepin ton sun rinkkas päälle, sä et vaan voi missata sitä! 













Lokakuussa ei missään nimessä ole vielä liian kylmä uida!


lauantai 8. marraskuuta 2014

Kenraaliharjoitus sunnuntaita varten (paukut 32)

Tämä viikko ollaan otettu levon kannalta. Maanantain tokojen lisäksi Sätkä on treenannut vain kerran, keskiviikkona Luukissa PK-juttuja Veeran ja koirien kanssa. Aloitimme tottiksilla. Sämpylä teki taas tottiskaavion, jossa sille ammuttiin. Tällä kertaa paukut eivät aiheuttaneet suurinta ongelmaamme, koska märkä maa oli kamalasti järkyttävämpi juttu. Sätkä ei voinut istua perusasentoihin eikä liikkeestä istumiseen, hyyyyyi kun peppu kastuu! No, kaiken kaikkiaan olin ihan tyytyväinen kenraaliharjoitukseen, ylimääräinen "tuo"-käsky tuntui auttavan noudoissa jne.

Esineruutuja oli taas kaksi 10mx50m kaistaletta. Ekalla kaistaleella esine oli edessä, ja taas Sätkä ampui taakse ja juoksenteli siellä edestakaisin. Uudella lähetykselläkään en saanut sitä jäämään taakse, ja vähitellen koira alkoi jäljestää tallauksia. Kolmas lähetys toi halutun tuloksen, kun Sätkä avasi nenänsä jo ennen takareunaa ja sai hajun esineestä. Nyt se kuitenkin yritti huijata ja jättää esineen paikallistamatta, mutta pääsin puuttumaan tähän & vaatimaan homman viemistä loppuun saakka.
Tokan kaistaleen esine oli takana hankalassa maastossa, mutta Sätkä löysi sen melkein heti (ylläri, se oli takana...). Luovutuksessa tiputti kerran, tästä tuli tietenkin sanomista.

Sitten janatreeniin. Tarkoitus oli nostaa jälki kolmesta kohtaa (40m-50m-60m), mutta ongelmia tuli vähän liiankin kanssa. Ekalla yrittämällä jäljen haju oli ilmeisesti painunut rinnettä alas, sillä Sätkä lähti 5m ennen jälkeä vetämään janalta pois. Uusi yritys siis. Kuten jo etukäteen ennakoin, Sätkä haluaa nostaa jäljen oikealle tilanteessa missä tahansa, ja sama tapahtui nyt. Jäljestimme takajälkeä tielle saakka, missä sitten "oho, mites me tänne päädyttiin?". Ekan janan vikalla yrityksellä päädyimme epämääräisesti kepille, jolla kehut mutta ei palkkaa. Seuraavalla janalla jouduin kerran suoristamaan koiraa, ja se nosti taas takajäljen. Edellisen kepin nostokohdassa piski kuitenkin hämmentyi ja älysi kääntyä itse ympäri, jee! Hetken päästä se toi mulle keppiä, joka mun mielestä oli vain joku märkä risunpalanen. En vieläkään tiedä kumpi meistä oli oikeassa, mutta annoin Sätkän jatkaa jäljen loppuun ja jätin vikan janan tekemättä (ei muuten löytänyt vikan janan keppiä). Hmm, hämmentävä treeni, täytynee siis vain toivoa, että itse kokeessa jälki lähtee oikealle!

Timo Rannikon koulutus ja PK-juttuja (paukut 31)

Kaikennäköistä ollaan taas treenattu.

Tiistaina 28.10. tuplatreenattiin, ensin maastot ja sitten aksat. Sätkällä on isänpäivänä jälkikoe, joten halusin kokeilla miten se ajaa koemittaisen jäljen. Veeran tekemä jälki oli siis 1100m pitkä, kuusi keppiä ja 4 (?) kulmaa, ja koska pimeä lähestyi uhkaavasti, jälki vanheni vain 40min. Ainoat varsinaiset haasteet olivat maastonmuutokset (hakkuuaukeaa, sammalmetsää, suota, kalliota). Jana oli suht kinkkinen: jälki lähti 30m päästä, ja maasto oli avointa & janalta poikkesi polku heti lähetyskohdassa. Ekalla lähetyksellä Sätkä lähti polunsuuntaisesti, joten kutsuin sen pois ja otin uuden lähetyksen. Nyt koira eteni polun yli, mutta nosti (hyvin varmanoloisesti) harhan. Olin tosi tyytyväinen korjaukseen, sillä kun kutsuin Sätkän takaisin janalle, se ei tarvinnut uutta lähetystä vaan lähti oma-aloitteisesti jatkamaan janaa ja nosti jäljen tosi näppärästi.
Sätkä jäljesti kivasti ja nosti kaikki kepit. Maastonmuutoksissa sen jäljestystyyli muuttui, mutta mitään isompia harhoja ei tullut, ja koira jaksoi loppuun saakka.

Sitten illan huippiksiin. Villen rata oli melko vauhdikas, ja siinä tärkeitä olivat linjaukset. Erityisen tyytyväinen olin 10-11-välin persjättö-persjättöön (mikä lie viralliselta nimeltään), joka oli viime treeneissä tuottanut vaikeuksia mutta jonka sain nyt rytmitettyä oikein. Suurin ongelmakohta oli kuitenkin välistäveto 14-15, johon Sätkä ei olisi millään halunnut jarruttaa. Saanhan mä sen kalasteltua kaukaakin, mutta tyylikästä homma ei ollut klassisesti ohjaten eikä niin, että seisoin selkä esteisiin ja ohjasin koko homman oikealla kädellä.


Keskiviikkona 29.10. kävimme Saran kanssa ottamassa tottikset & esineet Oulunkylässä. Sätkä sai ensin kuulla autoon Narrin paukut, jonka jälkeen Sara ampui meille tottiskaavion aikana. Sämpylä oli tavallista enemmän paineessa, ja jouduin käymään parikin keskustelua siitä, tehdäänkö hommia vai ei. Mutta tätähän tämä on, välillä tulee takapakkia. Suurin ongelma oli tietenkin noutojen luovutuksissa, joista väänsimme kättä ihan pidemmän kaavan kautta. Lopulta Sätkä teki kaikki kolme noutoa siististi. Jätin eteenmenon väliin ja jäin treenaamaan noutoja niin, että heitin kapulaa ja pyysinkin Sätkää seuraamaan, odotusarvo noutoon kun on liian suuri. Ääniähän näissä alkuun pääsi, mutta lopulta Sätkis sai langanpäästä kiinni.

Esineruututreeninä meillä oli kaksi 10mx50m kaistaletta, joiden välillä oli pidempi siirtymä, molemmissa yksi esine. Ekan kaistaleen esine oli takareunassa, jonne Sätkä irtosi kivasti ja josta se löysi esineen melko nopeasti (okei, välissä se kävi kakalla ruudun vieressä, mutta oma vika kun en lenkittänyt kunnolla). Sitten siirtymä tokalle kaistaleelle. Esine oli edessä, ja Sätkä teki paljon huonompaa työtä, homma meni taas tallausten jäljestämiseksi. Näin tuntuu käyvän aina, kun esine ei ole ruudun takaosassa. Totesimme, että tuohon on hirveän vaikea puuttua, Sätkä kun kuitenkin tekee koko ajan duunia. Yritin korjata tilanteen kutsumalla Sätkän pois ja lähettämällä sen suoraan kohti esinettä, mutta vieressä ollut polku veti koiran pois linjalta. Sitten läheltä kuului räjähdyksen aiheuttama kovaääninen pamaus (yksi oli kuulunut jo tallatessamme esineruutua ja tiesimme toisen olevan tuloillaan, mutta otimme riskin ja yritimme ehtiä pois ennen sitä toista). Kutsuin Sätkän heti luokse ja otin sen pannasta jalkojen väliin, jonka jälkeen jatkoimme Saran kanssa juttelemista normaaliin tapaan. Hetken päästä lähetin Sätkän takaisin ruutuun - ja se lähti, löysi esineen samoin tein ja toi mulle!!! Hieno Sämppä <3

Lauantaina 1.11. osallistuin HAUn järkkäämään Timo Rannikon koulutukseen. Neljästä miniradasta ehdimme tehdä vain yhtä, mutta se riitti, koska sen avulla saimme esiin mun ja Sätkän suurimman ongelman: teen käännökset koiran puolesta. Olin jo ennen koulutusta kysynyt Pirjon mielipidettä Villen ehdottamaan yhden käden välistäveto-ohjaukseen, ja hän sanoi samaa kuin Timo nyt. Sätkälle ei missään nimessä pitäisi opettaa, että on ok tulla kädestä läpi. Sätkä ei siis reagoi mun jarruihin, ja seuraus on se, että mun pitää pysähtyä kokonaan ja kalastella koira käännökseen. Seuraavaksi Sämppis joutuu opettelemaan uuden tempun, jossa tietystä käskysanasta pitää tulla ihan nenä kiinni käteen (ei vanha kunnon nose touch, vaan haltuunotto). Käskyn kuultuaan sen pitäisi radalla tulla kohti kättä niin kauan, kunnes käskytän sen jonnekin muualle - ja jos käskyä ei kuulu, koiran pitää tulla käteen saakka. Jee, uutta treenattavaa!

____

Lisäksi olen treenannut tokoa kerran itsekseni ja joitain kertoja HAUn tokovuorolla. Fokus on ollut noutojen luovutuksissa (kyllä, ne aiheuttavat yhä liikaa painetta), kuuntelussa (virittely johonkin liikkeeseen, käsky toiseen, erityisen paljon ohjelmassa on ollut noutokapulan heittoa ---> seuraamista tmv), seuruun ääntelemättömyydessä (namia maahan ennen askeleita ja liikkeellelähtöjä) ja perusasennoissa (olen antanut näiden lipsua, hyi mua).

tiistai 4. marraskuuta 2014

Oili Huotarin tokokoulutus

Sunnuntain 19.10. vietimme Sätkän kanssa Oili Huotarin koulutuksessa Purinalla. Koulutus oli varsin antoisa, ja paljon asioita jäi takaraivoon muhimaan. Parhaita koulutuksia ovat kyllä ne, joista saa irti sekä omalla vuorolla että muiden vuorolla! Sätkän kanssa sain tehdä 2x 20min, joista ekan kiekan aiheeksi olin valinnut noudon ja josta lopulta tuli häiriö- ja hajottamistreeni. Tokalla kiekalla keskityin horror-liikkeeseemme eli seuraamiseen, johon saimmekin aivan uudenlaisen lähestymistavan. Isoin oivallus kaiken kaikkiaan oli se, että Sätkän odotusarvoa eri liikkeissä pitäisi radikaalisti laskea – kyllä, jopa seuraamisessa!

Kierros 1 (Ongelma: koira on paukkuprojektin seurauksena alkanut mälviä kapuloita ja tiputella niitä luovutusvaiheessa jalkoihini haukkuen samalla.) 
  • Itse nouto on Sätkälle jo palkka, joten se ei koe tarvetta palauttaa kapulaa saadakseen uutta palkkaa.
  • Kun läheisyys kerran ahdistaa, pitäisi sitä harrastaa ihan erityisen paljon. Mun pitää saada lääppiä koiraa, kun siltä tuntuu.
  • Aloitimme treenin niin, että annoin Sätkälle kapulan suuhun ja peruuttelin koira edessäni, ja jos se mälväisi kapulaa, kielsin. Seuraavassa vaiheessa käännyin peruutuksen jälkeen kulkemaan eteenpäin, ja koiran tuli kiepsahtaa sivulle jatkaen siistiä kapulan pitoa. Vaikeinta Sätkälle kuitenkin oli edessä istuminen niin, että silittelin sen päätä ja poskia, aaaaargh kuinka ahdistavaa!!
  • Varsinaisessa noudossa mun tehtävä oli antaa uusi ”tuo”-käsky juuri ennen luovutusta (oikeastaan sen olisi pitänyt olla ”pidä”-käsky, mutta Sätkälle pitäminen sisältyy noutokäskyyn, voisi ehkä opettaa pitokäsky erikseen). Käsky lähinnä muistutti koiraa tehtävästä, jonka halusin sen suorittavan, ja jos virhe olisi tapahtunut, olisin voinut ihmetellä, että ”oho, unohtuiko tuo?”.
  • Tässä vaiheessa Oili olikin jo bongannut varsinaisen ongelmamme eli sen, että Sätkä on ihan liikaa kiinni kapuloissa. Perusajatuksen tulisi olla se, että kapula on mun eikä Sätkän, ja nouto on vain kiva tehtävä, ei palkka.
  • Teimme erilaisia häiriötreenejä: seuruutusta kapuloiden seassa, seuruutusta kapuloiden lennellessä, ruutuunmenoa maassa olevien kapuloiden ohi ja ruutuunmenoa eteen heitettyjen kapuloiden ohi.
  • Seuruun Sätkä aloitti ihan hyvin, mutta mitä pidempään sitä seurautin, sitä huonommin sen pää kesti ja sitä enemmän tuli ääntä. Ruutuhäiriöt se ratkaisi joka kerta oikein, mutta häiriöiden seurauksena jo lähtökohtaisesti liian takana ollut paikka valui vielä entisestään ruudun ulkopuolelle. Korjauskäskyt toimivat.
  • Tällaisia häiriötreenejä pitäisi tehdä Sätkälle aika paljon, jotta se oppisi irrottamaan ajatuksensa kapuloista. Jos esim. ruutuunlähetyksessä tapahtuisi virhe (koira valitsisi kapulan), pitäisi koira pysäyttää ja viedä kaulapannasta ruutuun.
  • Lopuksi puhuimme vielä siitä, miten evl-koiran kouluttaminen etenee. Ensin opetamme sille liikkeitä, ja kun se ne osaa, kaikki sujuu hetken aikaa hyvin (=meidän kaksi ekaa ykköstä). Sitten liikkeet alkavat huonontua ja ne pitää hajottaa, jotta koira jaksaa yrittää jatkossakin. Sätkällä on tällä hetkellä sellainen ”lallallaa osaan nää vaikka silmät kiinni” –asenne, jonka takia sen ei tarvitse keskittyä. Samaa, mitä Sirkekin meille sanoi, koiraa pitää haastaa. Treeni ei kehitä, jos kaikki sujuu täydellisesti. Jos minä tällä hetkellä sanoisin merkiltä ruutuunlähetyksessä ”jäätelö” ruutukäskyn sijaan, ampaisisi Sätkä anyways sinne ruutuun.
  • Vika nouto/kuuntelutreeni: heitin kapulan ja lähetin koiran sille, mutta matkalla käskinkin dogin maahan tai istumaan. Maahanmenot olivat Sätkälle suht helppoja, mutta istumaan se ei millään olisi jäänyt. Koira oli selvästi tosi kiinni kapulassa, koska se suoritti maahanmenot naama kohti kapulaa eikä kääntynyt katsomaan mua. Mitä lähemmäs kapulaa koiran päästin, sitä haastavampi sen oli pysähtyä. Voisi testata myös sivulle pyytämistä juuri ennen kuin koira pääsee kapulalle. Tässä treenissä sama juttu kuin ruututreenissä, pitää olla mustavalkoinen ja vaatia oikeaa suoritustapaa.
  • Näissä kaavojenrikkomistreeneissä on tärkeä muistaa tasapaino! Koira saa lähes aina mennä kapulalle, matkalla pysäytyksiä tapahtuu harvoin.

Kierros 2 (Ongelma: Sätkän seuraaminen on tosi levotonta. Se painaa, edistää, tiputtaa kontaktia ja nykyään vielä äänteleekin. Lisäksi minä roiskaisen kaikki käännökset, mutta se korjaantuu aina, kun muistan keskittyä askellukseen.) 
  • Ensi alkuun Oili käskytti meille seuraamista, jotta pääsimme esittelemään ongelmiamme. Sätkä  onnistui tosi kivasti näyttämään kaikki yllä mainitut virheet, jes! Itse muistin keskittyä käännösten askeleisiin, joten ne eivät näyttäneet niin pahoilta.
  • Ongelma on sekä minun että koiran vire. Olemme molemmat liian kiireisiä ja hätäisiä, ja siitä johtuu levoton vaikutelma. Painaminen ja edistäminen eivät ole pahoja, varsinkin, kun koira on koko ajan samalla paikalla ja suora. Niihin voisi siis puuttua vasta, kun muu paketti on kunnossa.
  • Ääntely on tuore ongelma, johon pitäisi puuttua heti. Ääntelyyn puuttumiseen on kaksi erilaista lähestymistapaa: itse ääneen puuttuminen tai äänen aiheuttamaan vireeseen puuttuminen. Sätkän äänet ovat pääasiassa niitä painekattilaääniä, joita se ei todennäköisesti itse tiedosta, joten vireeseen puuttuminen voisi toimia. Toki isommista äänistä saa sanoa, mutta mieluummin ”oivoi” kuin ”ei”, koska kielto nostaa virettä.
  • Sätkä ääntelee nimenomaan liikkeellelähdöissä, askelissa ja käännöksissä, ja Oili tarjosi kahta vaihtoehtoa:
  • Me lähdimme testaamaan vaihtoehtoa 2. Oili käskytti seuraamista, ja aina ennen uutta liikkeellelähtöä mun piti tiputtaa pari namia koiran jalkoihin, antaa sille lupa syödä ne ja ottaa liikkeellelähtö lennosta.
  •  Käännöksiä voisi tehdä paljon niin, että palkkasana tai naksaus tulee juuri ennen käännöstä ja heti käännöksen jälkeen taas palkka, koska tähän ehdollistunut koira tekee käännökset nakinmaku suussa eikä kerkeä äännellä.
  • Tärkein juttu Sätkälle kuitekin on se, että seuraamisesta tehdään tylsempää. Ei ikävää eikä pakotettua, mutta tylsempää. Se ei saa hakea palkkaa selän takaa, vaan (huono) nami tulee suoraan suuhun suorituksen jälkeen à koira maahan ja odotellaan hetki à voi palkata paremmin. Myös mun pitää rauhoittua.
Myöhemmin teimme vielä porukalla häiriötreeniä. Aloitimme erilaisilla paikallaoloseteillä: koirat ylitiiviissä rivissä, koirat sikin sokin ja koirat tiiviissä jonossa. Maassa pysyminen ei ollut ongelma, ja Sätkä ei kertaakaan kuunnellut muiden käskyjä & vain kerran jätti kuuntelematta mun käskyn. Selvästi haastavampi tilanne oli, kun teimme tiiviin ympyrän naamat vastakkain ja käskyttelimme koiriamme maahan ja sivulle omia aikojamme. Alkuun Sätkä oli kiinnostunut toisella puolella seisseen ohjaajan kädessä olleista herkuista, keskivaiheilla se kuunteli mun käskyjä tosi nätisti ja loppupuolella pää ei enää kestänyt ja koira lopetti kuuntelemasta yhtään mitään käskyjä. Sille on hyvin tyypillistä, että vaikeassa häiriössä se pistää aivot nollataajuudelle ja painautuu vain mun kämmentä vasten ottamatta vastaan mitään. Noin vilkkaalle ja ääniherkälle koiralle tuo lienee ainoa tapa selvitä kaikkein veemäisimmistä haasteista :D Oili totesikin, että tässä on meille erinomainen kuuntelutreeni!

Muilta koirilta poimittuja vinkkejä ja treeni-ideoita:
  • Viritellessä (esim. ruutua) koira ei saa keulia, ja aloituspaikalle ei pääse ennen kuin kulkee nätisti. Koiraa voi esim. pannasta siirtää taaksepäin aina, kun se lähtee keulimaan.
  • Ruutuunlähetyksissä voi tehdä samaa kuin mitä me teimme noutotreenissä: koira käsketään seisomaan/maahan/istumaan ennen ruutua eli testataan kuunteleeko se.
  • Merkkiä voi vaikeuttaa laittamalla kapuloita merkin ympärille.
  • Ohjattua noutoa voi vaikeuttaa piilottamalla haettava kapula esim. treenikassin taakse (helpompi, jos koira näkee viennin, haastavampi, jos kapula viedään salaa).
  • Mustavalkoisuus!!!
Huh, yli tuhannen sanan sepustus yhdestä koulutuksesta! Eipähän pitäisi vähään aikaan olla vaikea keksiä treenattavaa ;)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ei TVA vaan Paska Inka

Lähdimme Veeran kanssa ex tempore -road tripille Jyväskylään, jossa järjestettiin kansainvälinen tokokoe. Juoksutarkastuksessa Sätkältä tuli jotain kirkasta nestettä, joten se siirrettiin loppuun kahden muun juoksunartun kanssa just in case. Odottavan aika oli (sairaan kylmässä) hallissa pitkä, mutta lopulta koitti meidän vuoromme. Tuomarina Salme Mujunen, liikkeet hajotettu neljään kehään (paikallaolot - seuruu, zeta, luoksetulo - ruutu - ohjattu - metallinouto, tunnari, kaukot).
  • Paikkaistuminen 10 - Veera sanoi, että oli jätössä korjannut molempia tassuja kuin tasapainottaakseen.
  • Paikkamakuu 8 - Sämppä ei kuunnellut ekaa maahanmenokäskyä.
  • Seuraaminen 8 - Sätkäksi toooosi hyvä kontakti, ei ollenkaan matkalaukkuilua! Sen sijaan Sätkä vähän äänteli ja minä roiskaisin käännökset, joten levoton vaikutelma.
  • Zeta 7 - Seisoi istumisen (perus Sätkä-lukko, näkyi jo viritellessä ulkona).
  • Luoksetulo 8,5 - Alusta pilasi stopit, koska Sätkää selvästi jännitti anturoita polttava hiekkanurmi. Lisäksi eteentulo oli vino.
  • Ruutu 8,5 - Koira oli jo ekalla käskyllä ruudun sisällä, mutta pelkäsin sen tippuvan ulos maahanmenossa, joten korjasin paikan uudella käskyllä. Vähän siinä ja siinä oliko tarpeellista, mutta ainakin korjaus toimi hyvin!
  • Ohjattu nouto 8,5 - Vain yksi puraisu tuonnissa! Taas kuitenkin vino eteentulo.
  • Metallinouto 0 - Heitin kapulan ihan päin helvettiä, ja se laskeutui hypyn viereen. EVL:ssä ei saa uusia heittoa, joten lähetin koiran noutamaan, ja se ei tietenkään kiertänyt hyppyä takaisinpäin.
  • Tunnari 5,5 - Videolta näkee, miten koiran pasmat menevät metskun jälkeen ihan sekaisin. Se kyttää liikkuria eikä kuuntele mun käskyjä kunnolla. Tunnarin luovutuksessa iski epävarmuus ---> Sätkä puraisi kapulan melkein rikki ja tiputti sen mun jalkoihin. Uudella käskyllä toi (tietenkin vinoon). Se kuitenkin malttoi haistella ja tuoda oman, joten jee!
  • Kaukot 9,5 - En tiedä, mistä puolikas lähti, Sätkä oli perfect!
  • Yhteensä 239 pistettä ja EVL2
Kutonen metskusta olisi riittänyt ykköseen ja tuonut Sätkälle TVA-tittelin, mutta ei, Inka heittää kapulan omiin jalkoihinsa :D Pikkasen jäi kyllä hampaankoloon, mutta onneksi Veera ja Sara pitivät huolta reissun epäturhuudesta voittamalla kokeen 308 pisteellä ja saamalla CACIOBin! Sätkän suorituksessa olin erityisen tyytyväinen seuruun kontaktiin, ruudun korjaukseen, kaukoihin ja sosiaaliseen palkkaan, jota olen käyttänyt todella vähän mutta joka näyttää toimivat ihan kisatilanteessakin!

SEURAAMINEN, ZETA JA LUOKSETULO
RUUTU
OHJATTU NOUTO
METALLINOUTO, TUNNARI JA KAUKOT

(Kyllä, tiedostan sen, että annan koiralle kroppa-avun joka ikisessä sivulletulossa...)

tiistai 21. lokakuuta 2014

Pikasekatreenikokoelma (paukut 29 & 30)

Kirjaamatta jääneitä juttuja:

Päivämäärää en muista, mutta kävimme Päivillä paimentamassa. Muistan vain, että Pätkiksellä oli vähän malttiongelmaa ekalla kiekalla = kuljetusten kanssa käytiin kädenvääntöä, jonka mä tavallaan voitin, kun sain lampaat kuljetettua pellon toiseen päähän ja takaisin. Kerran lampaat lipesivät väärälle puolelle siltaa, mutta Sätkä pelasti tilanteen hakemalla ne mulle ooooikein kiltisti. Toinen kiekka otettiinkin sitten pyöröaitauksessa. Poispäinajot liinan kanssa aitauksessa olivat parempia kuin vapaana avoimella, joten jee, jotain opittiin!

1.10. treenasimme Veeran kanssa viestiä ja tottista Luukissa. Tottiksissa otin (ylläri) kokeenomaisen setin, mutta palkkailin liikkeiden välejä nameilla. Aika perus paukkusettiä eli ongelmat näkyivät noutojen luovutuksissa, joihin pääsin puuttumaan. Paikkamakuusta Sätkä nousi Rinnan tehdessä noutoa, hyi! Viestitreenin idea oli hioa Rinnan lähtöjä koetta ajatellen, joten juoksutimme kiinteää 100m matkaa joitain kertoja, Sätkällä ei ongelmaa.

2.-4.10. lähdimme ystäväni Saaran kanssa Repovedelle patikoimaan & telttailemaan, ja Sätkä pääsi mukaan. Kuvia tulee myöhemmin, mutta säät suosivat ja Sätkä juoksi hulluna, tuolla koiralla on uskomaton stamina ja kropanhallinta! Yöt olivat vähän turhan kylmiä, mutta Sätkäkin selvisi Pompan ja fleecealusen avulla.

7.10. kävimme viimeisen kerran tällä kaudella paimentamassa Päivin luona. Molemmat kiekat isolla pellolla. Vasemman hakukaaren kanssa oli ensin ongelmia, mutta kun sijoituin itse oikein, teki koirakin hyvää työtä. Kuljetuksissa mun pitää yhä antaa Sätkälle vähän painetta, mutta se kehittyy niissä koko ajan. Kulmatyöskentely oli alkuun vähän jännää, sillä Sätkä ei tosiaan ole mikään maailman vahvin nalle. Kyllä se ne bäät sieltä kulmasta lopulta haki, joten työvoitto. Kierroksen lopuksi veimme Sätkän kanssa lamput pyöröaitaukseen Gavaa ja Fizziä varten, ja kas, se onnistui hyvin vaivattomasti! Tokalla kiekalla treenailin itsekseni poispäinajoja isompien lampaiden kanssa apunani liina, ja Sätkän päässä taisi syttyä joku lamppu, sillä se malttoi mielensä tosi hyvin eikä pyrkinyt ihan samoin tein tasapainoon.
Koira oli treenin jälkeen tosi väsynyt, se lähti pellolta varsin sutjakkaan ja söi paljon kakkaa. Aivot kävivät siis kuumana ;) Kaiken kaikkiaan kiva kausi, sillä vaikka paimensimme tosi epäsäännöllisesti, otimme huimia harppauksia eteenpäin! Iso kiitos Päiville tästä mahdollisuudesta!

12.10. ammuin Saran Narrille Viilarissa kaksi laukausta, jotka Sätkä sai kuunnella autosta käsin. Sitten kentälle ottamaan noudot, ja jee, luovutusongelma tuli taas esiin ja pääsin taas puuttumaan siihen! En usko, että tähän tarvitaan enää montaa treeniä :)
Sitten siirryin Petankkikentälle tokoilemaan Veeran kanssa. Yksityiskohtia en muista, mutta paikallaolojen lisäksi Sätkä teki kuuntelutreeniä (kaukoja merkillä jne), ohjattua noutoa (keskikapula haettavan kapulan vieressä, vähän aivopähkinöitä Sämpälle!) ja tunnaria (tämä vaatii tois-to-ja).

13.10. ei HAUn tokoissa ollut muita, joten treenasin itsekseni. Sämpylä teki seuraamista, kaukoja, jääviä ja vähän aksaa, koska takaakierrot ovat päässeet unohtumaan. Tarjoamistreeni toi halutun tuloksen = Sätkä irtosi kauempaakin takaakiertoihin.

14.10. huippistreenit, Ville veti ekaa kertaa tällä kaudella. Villen uuden suunnitelman mukaan treenasimme paljon ohjaajan fysiikkaa (reaktiota, nopeutta ja koordinaatiota), ja mun mielestä on helkkarin hienoa, että Ville haluaa panostaa huippikseen näin paljon! Itse agitreeni meni mun ja Sätkän osalta vähän metsään, mutta olen kuulemma kehittynyt siinä, että en enää palkkaa Sätkää esteiden ohittamisesta :D Treenissä onnistui päällejuoksu vasempaan kierrokseen, epäonnistumisten puolelta taas voisi luetella mun yrityksen puutteen sekä päällejuoksu-päällejuoksun hypyillä 6-7 ja 15-16 (pallurat).


16.10. kimppatokoilimme Sirkuskentällä, Paikallaolot tehtiin lomittain, ei ongelmaa. Tiia liikkuroi mulle ja Sätkälle kisamaisen setin, jossa joka toinen liike oli tunnari. Sätkä oli tavallista häiriöherkempi, kun vieressä treenasi kaksi koiraa ja toisella puolella pojat skeittasivat. Äh, aina ei voi voittaa. Itse tunnarit sujuivat pääasiassa hyvin, vaikka kapuloiden löytäminen oli häiriössä hankalaa. Liikejärkkä oli tunnari-zeta-tunnari-luoksetulo-tunnari-seuruu-tunnari-kaukot. Kaukoissa testasin "hop"-käskyä m-s-vaihtoon, mutta Sätkä yritti vain istua, joten treeniä treeniä edessä.

18.10. kävimme tekemässä kohtaamistreeniä Luukin pelloilla Veeran ja Marikan kanssa, Mukana varsinaiset viestikoirat eli Sämppä, Rinna ja Jocke sekä häiriökoirat Rommi ja Sara.Ensin koirat juoksivat yksitellen, sitten ne kohtasivat pareina, ja lopulta kaikki juoksivat sikin sokin päästä toiseen. Sätkän mielestä Saraa ei olisi voinut ohittaa, mutta saatiin sekin onnistumaan ja koirilla oli hauskaa kaaostreeneissämme.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Lisää Sirkeä, kimppaviestit, aksaa ja tokoa, aksakisoja = työntäyteinen viikko

Päivitykset laahaavat kivasti jäljessä, nämä ovat viikolta 22.9.-28.9.


Maanantaina Sirke Viitanen koulutti tokoryhmäämme. Ennen omaa vuoroa en tiennyt yhtään, mitä halusin Sirken kanssa tällä kertaa katsoa - mulla kun on toimintasuunnitelma kaikkiin liikeongelmiimme paitsi seuraamiseen, ja sitä nyt on Purinalla turha hioa, kun vire ei vastaa normaalia. Onneksi Veera pelasti pinteestä ja ehdotti, että tekisimme kisamaisen setin, mikä osoittautuikin erittäin hyödylliseksi.

Settiin kuului ruutu (häiriömerkkejä matkalla), zeta, luoksetulo, ohjattu, tunnari, kaukot ja seuraaminen. Pääasiassa Sätkä suoriutui liikkeistä hyvin ja näyttävästi (mitä nyt joka ikinen eteentulo oli samaan suuntaan vino), mutta ongelma olikin sen asenteessa. Sirke sanoi, että se näytti koko ajan siltä, että lallallaa osaan nää kaikki ihan ilman sunkin apua, ja mun ei tarvii ees keskittyä lallallaa. Niin... Tämä asenne aiheutti suorituksiin huolimattomuutta ja ennakointia & ennen kaikkea huonoa keskittymistä. Puolessa välissä settiä vaihdoimme lähestymistapaa: kun Sirkestä näytti, että Sätkä oli huonolla asenteella liikkeellä, mun tehtävä oli kyykistyä sen viereen, ottaa pää käsien väliin ja pitää pieni puhuttelu siitä, ollaanko hommissa vai ei. Näiden keskustelujen jälkeen Sätkä oli aina ihan eri tavalla mukana, se sulki ympäristön pois ja teki liikkeet tosi tarkasti. Tavoite olisi, että tuon kyykistymisen voisi vähitellen jättää pois ja riittäisi esim. pelkkä pään kosketus muistutuksena siitä, että hommiin keskitytään 100-prosenttisesti.

Lisäksi Sätkä kaipaa treeniä, jossa teenkin yllärimuuveja kuten lähden seurauttamaan merkillelähetyksen sijaan. Kisamaisessa treenissä se ei saa pööpöillä omiaan, vaan duunia tehdään mulle tai ei ollenkaan. Mun sosiaalinen palkka näyttää lupaavalta (toki se on yhä beeta-vaiheessa), ja tärkeää on, että fokus on koko ajan koirassa ja koiran fokus minussa. Paljon mietittävää ja tsempattavaa!

____

Keskiviikkona Team Käpylehmät ajeli Nurmijärven metsiin, jossa treffasimme Lauran, Marikan ja aussiet kimppaviestitreenien merkeissä. Veera ja Laura siirtyivät koirien kanssa B:lle (150m), josta kaksi siirtymää 50m kerralla eteenpäin. Koirat juoksivat siis B-A-C-A-D-A. Matkat olivat lyhyitä, koska tarkoituksena oli treenata lähtöjä ja muiden koirien kanssa odottelua. Sätkis juoksi hyvin, mutta ekassa lähdössä Veeran päässä oli kuulemma ollut ylikuumemenisongelmaa. Loput lähetykset Sätkä oli kiltisti, ja muiden koirien lähtöjen katselu ei tuottanut liikaa ääniongelmia, joten hyvät treenit!

____

Torstaina pääsin pitkästä aikaa aksaryhmämme kimppatreeneihin. 20 esteen radalla oli sekalaisesti kivaa ja turhan haastavaa pätkää. Päällejuoksujen etäisyysvarmuutta pitää vielä treenata, kepit ovat melko hyvässä kuosissa, tennareissa on vaikea juosta ja Sätkä jarrutti ja kokosi hypylle ilman mitään perkeleitä! Ihmeitä tapahtuu.

____

Perjantaina tokoilimme Trumpettikujan kentällä Tiian ja Eva-Lotan kanssa. Paikallaolot sujuivat hyvin, ja sitten treenasin hetken itsekseni (kaukojen hop-vaihtoa, luoksetulon stoppia, seuraamisen paikkaa, jäävien erottelua). Liikkuritreenissä pistin Sämpän miettimään! Normisuoritusten sijaan Sätkän pikku aivot joutuivat käsittelemään erilaisia ylläreitä: merkillä tehtiin kaukoja, ruudusta tehtiin luoksetulo stopilla, lähetykset vaihtuivat seuruun askeleisiin jne. Ja voi Sätkä-raukkaa, kun oli niin kamalan vaikeaa! Kaikesta se suoriutui, mutta ruutu oli vaikea löytää häiriömerkkien seasta ynnä muita epätyypillisiä ongelmia, joita aivopähkinätreeni toi hienosti esiin. Näitä tehdään ehdottomasti lisää jatkossa!

____

Lauantaina koittivatkin sitten agilityn joukkuepiirinmestaruudet. HAU:n maksijoukkue voitti viime vuonna kultaa, joten (lähes) samalla jengillä lähdettiin tänä vuonna edustamaan kotikentälle. Minä tein tyylikkään mogan: pari koirakkoa hyppäsi kakkoshypyn väärään suuntaan, joten minä yritin oikein kovasti ohjata hypyn oikealle puolelle - ja ohjasin Sätkän ihan toiselle hypylle epähuomiossa. Hyllytimme siis tokalla hypyllä, ja koska mun on vaikea pitää pakkaa kasassa epäonnistumisen jälkeen, oli koko loppurata melko kaoottinen. Muun joukkueemme koirat menivät paaaaljon tyylikkäämmin, mutta harmillisesti Kristiina&Fendi hyllyttivät vähän ennen loppua, joten kokonaistuloksemme oli HYL.

____

Sunnuntaina sain kisata ilman joukkuepaineita, kun starttasin Sätkän kanssa kolmella kakkosten radalla. Hyllyprosenttimme kasvoi jälleen (3x HYL), mutta ehkä ekaa kertaa ikinä teimme päivässä kolme rataa, joista yksikään ei ollut kaoottinen. Jokaisella radalla oli jotain hyvää, pätkiä flow-fiilistä. Dana oli ihana ja kuvasi hyppärimme, joka kariutui väärään putkenpäähän esteellä 16.


Ja lisää ulkoratamatskua entisiltä koulutettaviltani: Yasmin Eklundin ottamia hienoja kuvia!

Mitäköhän Vappu sanoisi tästä tyylikkäästä ponnistuspaikasta? Rima kuitenkin pysyi!



tiistai 30. syyskuuta 2014

Erittäin hyvä borderscollie

Viime viikon lauantaina suuntasimme Sätkän kanssa kohti Tampereen ryhmänäyttelyä. Esitin ekaa kertaa elämässäni koiran virallisessa näyttelyssä, ja täytyy sano, että koko homma oli aika hemmetin tylsää. Ensin odoteltiin ikuisuus avoimen luokan narttuja, ja kun vuoro lopulta koitti, piti mun vain juosta koiran kanssa ympyrää ja estää sitä istumasta arvostelun aikana. En todellakaan jaksanut sen kummemmin asetella koiraa tai nykiä narusta, mutta eipä tarvinnutkaan, kun Sätkä sai seuraavanlaisen arvostelun:

"Very good type, slightly high on legs. Light all over. Teeth ok. Well set ears. Strong back, light in body & front. Sufficient angulation. Moves ok. Coat ok, nice temperament." 

Mua jännitti koko ajan, että Sätkä hylätään (liian korkea, liian kevyt, puuttuu hampaita, outo häntä, liian vähän karvaa jne.), mutta tuomari taisi ymmärtää hyvän päälle, sillä meille napsahtikin EH ja jouduimme melkein jatkokehään (mikä lie luokkansa paras tmv)! Siis ajatelkaa, very good type, mun rimppakinttuinen hämähäkki! Ja jos jotakuta nyt kiinnostaa, että kuka tuomari tykkää näinkin kovasti työborderscollieista, niin hän on - tittidii - Per Kristian Andersen.

Missihommat hoidettu, nyt vain niitä valiotitteleitä hakemaan!

____

Iltapäivällä piti tietenkin korvata Sätkälle kamala puudelikärsimys, joten suuntasimme viestitreeneihin Veeran kanssa. Koirat juoksivat 300m matkaa edestakaisin, koska tarkoitus oli keskittyä lähtötilanteisiin. Sätkä juoksi ekat 300m B:lle jälkenä, sitten vielä B-A-B-A, ei ongelmaa mun päässä ja vain joku pieni juttu Veeran päässä.
Lopuksi vielä esineruutukaistale. Sätkä on aika huithapeli esineruudussa, joten olen päättänyt, että yritän opettaa sille kaistaletyöskentelyä. Suunnitelma on seuraavanlainen: seuraavat miljoona esineruutua ovat 10-15m levyisiä kaistaleita (syvyyttä saa tietenkin olla), jotta Sätkä oppii työskentelemään mun edessä olevalla alueella. Vähitellen treeniin voi ottaa mukaan toisen kaistaleen, mutta sen pitää olla selkeästi erillään ekasta kaistaleesta. Molemmilla kaistaleilla on esine, ja kun koira on hakenut ekan esineen, teemme siirtymän kauempana olevalle tokalle kaistaleelle, josta haetaan toinen esine. Kaistaleiden määrää voi lisätä ja kaistaleita aletaan tuomaan lähemmäs toisiaan, kunnes lopulta mulla on siististi suikaleita työstävä koira! Idea on oma, joten todennäköisesti se ei toimi, mutta hauska kokeilla :)

maanantai 29. syyskuuta 2014

Mm. sosiaalisesta palkasta, agilityjarruista ja viestistä

Nämä muistiinpanot toissaviikolta.

Maanantaina HAUn tokot. Veera auttoi mua pohtimaan Sätkälle sosiaalista palkkaa, jonka kehittelyä olen ansiokkaasti vältellyt viimeiset neljä vuotta. Tällä hetkellä mulla on tokokokeessa kaksi vaihtoehtoa: joko vedän koko kehän "putkeen" vapauttamatta koiraa ollenkaan (kehun perusasennossa hyyyyvin rauhallisesti) tai sitten kehun koiraa railakkaammin ja odotan itse koko ajan jännittyneenä koiran turhautumista ja haukkuja ("mitä sä akka siinä kiljut, anna pallo!"). Sätkä ei tykkää kun kosketaan, joten taputtelut/rapsuttelut eivät palkkaa sitä, kuten eivät myöskään päällekumartelut. Olen ehkä pitänyt sosiaalista palkkaa tarpeettomana, koska Sätkälle riittää se, että kehän jälkeen heitellään ja riepotellaan narupalloa. Uusia juttuja on kuitenkin aina kiva kokeilla, ja myö kokeillaan nyt sosiaalista palkkaa. Päädyimme seuraavanlaiseen treeniin: pyysin Sätkää tekemään jonkun pienen tokoliikkeen osan ---> riemastuin ja aloin levitellä käsiäni & peruutella siksakkia kehuen koiraa innostuneesti ---> laitoin Sätkän heti maahan sen haukkuessa & pidin lyhyen puhuttelun ---> uusi tokoliikkeen osa ---> uusi palkkausyritys ---> jos kesti haukkumatta, kiljaisin palkkasanan ja tempaisin lelun taskusta. Tämä toimi yllättävän kivasti! Parin puhuttelun jälkeen Sätkä oli pidempiäkin kehupätkiä hipihiljaa, hyppeli vain mun mukana ja heilutti häntää. Jatkossa voisin itse vähän passivoitua ja odottaa koiralta aktiivisempaa toimintaa.
Lopuksi teimme vielä häiriöpaikallaoloja niin, että Sätkän molemmilla puolilla oli koiria tekemässä kaukoja (ai että, kun oli vaikeaa!) sekä niin, että rivin koiria kutsuttiin vuorotellen luokse (tässä ei ongelmaa). Sitten teimme neljän koiran ringin ja käskytimme vuorotellen koiria maahan ja sivulle, näissäkin Sätkä meni turhan helposti lankaan.

Tiistaina huippista. Pirjo oli suunnitellut radan, jonka puolenvaihdot tuli tehdä valssaamalla.
Mun valssit olivat yllättäen ihan ok, mutta nyt törmäsimme siihen mun ja Sätkän major issueen eli huonoihin jarruihin. Sätkää ei huvita koota ja hypätä pienesti (siis daa, sehän hidastaa vauhtia), joten se ampuu jarruista läpi ja laskeutuu kilometrin päähän hypystä, oli tilanne mikä tahansa. Ainoat jarruntyyppiset löytyvät, kun treenien aluksi erikseen kerron sille, että hei nyt piperretään. Toisin sanoen mun tulee tästä lähin joka treenien aluksi muistuttaa koiralle, että kyllä, tänään treenaamme taas hallintaa.
Nyt otimme rataa pätkissä palkkaillen Sätkää eri kohtiin tehdyistä jarruista. Välillä käytimme ylimääräistä siivekettä, välillä palkka odotti laskeutumiskohdassa, välillä Pirjo heitti ylläripalkkoja. Joku ajatus alkoi löytyä, mutta tätä on reenattava ihan sikana 1-3 hypyllä, jotta ajatus iskostuu tiukemmin rakettikoiran aivoihin.
Joski muuten korjasi mun koiran. Se pystyy nyt makaanaan rauhassa maassa Rinnan tehdessä vieressä aksaa, ihmeitä tapahtuu.

Keskiviikkona palasin aksahallille Mariannen ja Ginin seuraksi. Omalla vuorollaan Sätkä treenasi jarruja, jarruja, jarruja. Hitto kun turhauttaa, mutta minkäs teet, tämä juttu on nyt tahkottava!

Torstaina Team Käpylehmät treenasi viestiä Kattilajärvellä. Rinna on ilmoitettu viestikokeeseen, joten viestitreenejä tulee lähiviikkoina olemaan useammat. Nyt juoksutimme avoimen luokan matkaa, tosin Sätkälle helpotettiin sen verran, että se ei juossut jälkeä ollenkaan. Sätkän matkat siis B-A 1000m, A-B 1000m, sitten siirtymä C:lle Veeran kanssa ja lopuksi C-A 1300m. Kaikki matkat sujuivat ongelmitta, samoin seuruut & pa-odottelut, hyvä Sämppä! Sille varmasti teki hyvää tällainen helppo itsevarmuustreeni, jossa sai rennosti juosta pidempää matkaa.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tokon piirinmestikset

Olemme Sätkän kanssa osallistuneet nyt kolme vuotta putkeen HSKP:n piirinmestiksiin. Ekana vuonna EKK:n joukkueessa avossa, tokana vuonna HAU:n joukkueessa voittajassa ja nyt vikana vuonna ilman joukkuetta eeveeällässä. Edellisen päivän jälkikoe oli vienyt multa pahimman jännitysenergian, joten lähdimme Sätkän kanssa kisaamaan vähän pilke silmäkulmassa. Tommi Varis tuomaroi kaksi kehää (paikallaolot & zeta-luoksetulo-ruutu), Anne Nokelainen yhden kehän näiden välissä (tunnari-kaukot-metsku-seuruu-ohjattu).

Varis:
  • Paikkaistuminen 0 - Viereisessä kehässä tehtiin kaukoja, ja Sätkän mielestä maahanmenokäsky oli suunnattu myös hänelle. Myös kolme muuta koiraa meni maihin, hups.
  • Paikkamakuu 10 - Hyvin kesti kaverien käskytykset.
Nokelainen:
  • Tunnari 7 - Nurtsi kapuloiden ympärillä oli pitkää, joten tuomari ei huomannut, että Sätkä maisteli paria väärää. Oman se poimi kerran suuhun, tiputti, kävi maistelemassa muita ja poimi taas, tuonnissa mälväisi.
  • Kaukot 8,5 - Istui ekasta seiso-käskystä, toisella seisoi. Ainakin toinen tassu liikkui s-i-vaihdossa, mutta toinen taisi pysyä paikoillaan.
  • Hyppynouto 9 - Ekalla heitolla hajosi kapula, ja siitä taisivat hämmentyä sekä liikkuri, tuomari, koira että ohjaaja. Mulle kelpasi isompikin kapula, joten sillä mentiin ja hyvin mentiinkin. Sätkä ennakoi sivulletuloa.
  • Seuraaminen 6,5 - Lähes koko seuruu oli juoksua & hidasta käyntiä. Sätkä oli tosi levoton, kontakti rakoili ja paikka eli. Paikalla täyskäännöksessä se haukahti, ja joku pa oli vino ja hidas. Käännöksissäkin olisi ollut siistittävää.
  • Ohjattu nouto 7 - "Vauhtia ei ainakaan puutu", totesi tuomari. Merkki oli hyvä, samoin kapulalle meno. Nostossa ja luovutuksessa Sätkän suu kuitenkin kävi, koska tää on niin siistiiiiiii!
EKA KEHÄ




Varis:
  • Zeta 6 - Seisoi vikan istumisen, vaikka yleensä tekee toisin päin? Seuruu oli turhan tiivistä ja aavistuksen edessä.
  • Luoksetulo 9,5 - Plääh, stopit olisivat voineet olla terävämmät. Tuomari kuitenkin tykkäsi, rokotti vain vinosta loppuperusasennosta.
  • Ruutu 0 - Taas kerran mentiin kovaa. Mun pysäytyskäsky ruudussa oli myöhässä, koska Sätkä meni sivukautta sisään, ja mä arvoin sen takia ajoituksen kanssa. Seistessä koira oli vielä ruudun sisällä, mutta maahan mennessä peppu tippui ulos. Ei ollut paljosta kiinni!

Yhteensä 198,5 pistettä ja EVL3, sijoitusta en tiedä. Vaikka pisteet eivät kovin kummoisia olleet, oli mulla ja Sätkällä kiva ja ennen kaikkea rento fiilis kehässä. Ehkä nollattu paikkaistuminen auttoi, kun tulosmahiksia ei oikein enää ollut. Istumisen häiriöitä me ei koskaan olla reenattu, joten eipä ihme, että Sätkä meni maahan. Tunnari on ihan hajalla treeneissäkin, ja kaukoissa nyt välillä tapahtuu stipluja. Seuraamisessa ei tehdä pitkää juoksupätkää ikinä, ja minä kuulemma kävelin eri tavalla kuin treeneissä. Zetan väärä asento oli myös ihan työtapaturma, samoin ruudun myöhäinen stoppi. Summa summarum, mua ei harmita yhtään, tekee vain mieli treenata!

Ja hei! Tommi Varis kehui Sätkää kehän jälkeen, se on kuulemma tosi, tosi, tosi kiva koira :) <3

Kuvista kiitos Päiville, videosta taas Veeralle :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

JK1 paukkuaran koiran kanssa

Aikaisin lauantaiaamuna starttasimme Sätkän ja henkisen tukeni eli Saran kanssa kohti Raisiota ja SRY Turun alaosaston järjestämää jälkikoetta. Koe oli samalla alaosaston mestaruuskoe, joten paikalla oli myös haku- ja ek-koiria. Pitkä päivä edessä, onneksi meillä oli Saran kanssa herkkueväät takapenkillä :D

Tuu Sara nyt tänne jäljelle mun kaa kun oot niin iiiiiihana!

Tiukka keskittyminen ennen janaa.

Pitkän odottelun jälkeen pääsimme lopulta ensimmäiseen osuuteen eli jäljelle. Jana oli helpossa maastossa, samoin itse asiassa koko jälki (sammalmetsää, puolet ajasta näin jäljentekijän askeleet). Sätkä lähti janalle vähän epävarmasti, ja 15m jälkeen se nosti takajäljen ja veti minut peräänsä. "Takaisin janalle" -huudosta minä en tyhmänä osannut tulkita, että koira oli nostanut takajäljen, joten yritin lähettää sen janalla eteenpäin (Sätkä ei juuri koskaan anna liinapainetta takajäljellä, joten moinen ei nyt juolahtanut edes mieleeni). Koira oli kuitenkin ohjaajaansa fiksumpi ja koukkasi samoin tein jäljelle, minä perässä. Janalta 35/40 pistettä.
Jäljen alussa Sätkän jalka oli kietoutuneena liinan ympäri eli liinapainetta oli hankala tarjota, mutta silti se eteni jäljellä varmanoloisesti ja jäljesti 90 asteen kulman kuin juna. Kulman jälkeen sain ekan kepin käteeni, ja samaan tyyliin etenimme seuraavat 2 kulmaa ja 4 keppiä. Kutoskepillä mulla oli siis 5 keppiä taskussa, ja vähän aavistelin, että ykköskeppi olisi jäänyt väliin (Sätkä oli jäljellä pyörähtänyt myös riistaa tsekkaamassa, mutta lenkki oli niin pieni, etten uskonut siellä olleen keppiä). No, palasimme autolle janan kautta, ja bongasinkin ykköskepin ihan janan läheltä - näitä pitää treenata! Lopulta sain hyvissä ajoin palautettua kaikki kuusi keppiä, joten jäljeltä 130/130 pistettä.

Kohti esineruutua!

Lähetys lämppäesineelle...

... ja oikein nätti luovutus.

Esineruutu oli kallioisemmassa versiossa samaa sammalmetsää, takaosaa oli vaikea nähdä. Sätkä lähti tälläkin lähetyksellä vähän laiskasti ja katosi pian takaosaan, jossa se pyöri useamman minuutin. Lopulta koira kuitenkin ilmaantui näköpiiriin nahkatasku suussaan, luovutus oli rauhallinen ja siisti. Tuomari olisi toivonut määrätietoisempaa työskentelyä, joten työskentelypisteistä -1 eli yhteensä 29/30 pistettä.

Maastopisteet 194/200

Sitten päivän kuumottavin osuus eli tottis. Yksi alokasluokan koira keskeytti, joten me emme saaneetkaan Sätkän kanssa olla ekana paikkamakuussa, vaan jouduimme nollakoiran parina aloittamaan liikkeistä. Alla tuomarin kommentteja
  • Seuraaminen on yleisvaikutelmaltaan tiivis ja suora, mutta koiran tulisi olla paremmin kontaktissa ohjaajaan. Juoksussa ja hitaassa koira parantaa, perusasennot nopeita ja siistejä. Hyvä
  • Liikkeestä istumisen valmiselevassa vaiheessa koiran tulisi jälleen olla tarkkaavaisempi, muuten hyvä. Erinomainen
  • Liikkeestä maahanmenossa ja luoksetulossa taas huono kontakti valmistelevassa osuudessa, muuten hyvä. Erittäin hyvä
  • Tasamaanoudossa alkuosa on hyvä, mutta lopussa koira tiputtaa kapulan. Tuo uudella käskyllä, mutta otteen kapulasta tulisi olla rauhallisempi. Tyydyttävä
  • Hyppynoudossa koira lähtee hyvin ja hyppää määrätietoisesti, mutta tulee esteen ohi ja tiputtaa kapulan. Tuo uudella käskyllä, mutta luovutusasento on vino ja koiran otteen kapulasta tulisi olla rauhallisempi. Puutteellinen
  • Vinoestenoudossa samat kuin yllä. Puutteellinen
  • Eteenmenon valmisteleva osuus on tiivis ja tarkkaavainen, mutta koira edistää. Lähtee käskystä erittäin määrätietoisesti, mutta maahanmenokäskyyn voisi reagoida nopeammin. Erittäin hyvä
  • Paikkamakuussa ei huomauttamista. Erinomainen
  • Kokonaisarvosana tyydyttävä ja 73/100 pistettä.
Wau! Seuruussa ammuttuihin laukauksiin Sätkä reagoi niin vähäeleisesti, että tuomari tai yleisö eivät huomanneet. Mun ei tarvinnut antaa yhtään ylimääräistä seuruukäskyä, vaan sain kävellä melko rennosti eteenpäin ja keskittyä askeleiden laskemiseen. Parissa kohtaa jouduin yhden askeleen ottamaan hidastetusti saadakseni koiran mukaan, mutta ihan sama, se seurasi!!!!!! Toki kontakti oli melko olematonta jne jne, mutta häntä heilui, joten kaik hyvin. Paine siirtyikin sitten noutojen luovutuksiin, jotka olivat tasan niin pahoja kuin mitä synkimmilläni pelkäsin. Sätkä puri kapulaa, tiputti sen joka kerta ja haukkui molemmissa esteonudoissa. Muuten olin tosi tyytyväinen suoritukseemme, ja tuomari oli kuulemma sieltä tiukimmasta päästä, joten ylitimme rajan ihan oikeastikin :)

Yhteensä siis 267 pistettä, II-tulos ja JK1. Sijoitus oli 2/4.

Olen niin tajuttoman ylpeä tuosta hassusta, pienestä eläimestä! Ajatella, että paukkuaran koiran kanssa voi oikeasti saavuttaa koularin palveluskoirakokeesta. Emmekä me jääneet kuin kolme pistettä ykköstuloksesta, joten rima ylitettiin kirkkaasti. Duunia on kyllä tehty, mutta en siltikään olisi ikinä uskonut, että pääsemme näin pitkälle. Vielä vuoden alussa Sätkän reaktio 200 metrin päästä ammuttuun laukaukseen oli pakeneminen; se ei kuullut eikä nähnyt mitään, halusi vain pois. Palautuminen saattoi kestää vuorokaudenkin, ja leikkimisestä tai treenaamisesta oli turha haaveilla. Yhäkin Sätkä reagoi voimakkaasti ukkoseen, raketteihin ja mm. sytkäriin, mutta 6-millistä starttipistoolia se sietää. Toki ampuminen heikentää meidän tottistamme aika paljon, mutta tärkeintä on, että koira selviää siitä ja palautuu saman tien, enkä usko, että se ampumisesta pahemmin kärsii. Hetken ahdistaa, mutta häntä heiluu koko ajan. Niin ja "paukkukentille" Sätkä menee aina innokkaasti ja itsenäisesti.

Että vau. Jos jotakuta kiinnostaa, miten tähän pisteeseen on päästy, löytyvät kaikki paukkuprojektin jutut kategoriasta paukut.

Jälkikoevalmistelut (paukut 27)

Perjantaina suunnattiin Veeran kanssa Luukkiin tekemään jälkiä ja tottista. Halusin ajaa Sätkällä edes yhden onnistuneen jäljen ennen seuraavan päivän koetta, edellinen jälki kun oli se Lohjan koejälki, jota Sätkä ei löytänyt. Ideana oli treenata huonosti hajustettuja keppejä, joten Veera poimi kepit maasta vasta matkalla jäljelle. Itse jälki oli keppejä lukuun ottamatta alokasluokkatasoa: 500m pitkä, reilun tunnin vanha ja pelkkiä suoria kulmia. Jana oli kivasti ojassa (kiitti Veera...), ja Sätkä kävi tsekkaamassa jotain janan väärältä puolelta, mutta korjasi itse oikeaan suuntaan. Ryteikköpätkä sujui hyvin, kun taas ryteikön jälkeen tullut maastonmuutos aiheutti vähän pyörimistä. Pääasiassa Sätkä kuitenkin jäljesti hyvin ja kepit nousivat varmasti. Vasta ihan lopussa Sätkä harhautui jäljeltä, koska se otti häiriötä kävelytieltä kuuluneesta puheesta. Sain kuitenkin koiran takaisin jäljelle, ja vika keppi löytyi sen myötä.

Tottikset otin taas kokeenomaisena. Sätkä valui eteen sekä itse seuruussa että jäävien alustavissa pätkissä eli jouduin vähän väliä antamaan palautetta. Parhaiten toimi, kun keskeytin seuraamisen ja laskeuduin koiran viereen & pidin pienen puhuttelun. Noudoissa oli taas jotain ongelmia, en jaksa nyt kaivella muistin sopukoita sen tarkemmin. Paukkuihin pienet reagoinnit, paine näkyi siis taas vain seuruun lipsumisessa & noutojen luovutuksissa.

Paimennusta isojen tyttöjen pelloilla

Wau, mikä paimennusputki takana!

Sunnuntaina suuntasimme Kirkkonummelle Vuorenmaan Sallan mestoille. Ekalla kiekalla Sätkis työskenteli pyöröaitauksessa tehden samoja juttuja kuin ennenkin, pointtina oli vain näyttää Sallalle mitä osataan. Sätkä oli vähän pöllö ja minä tietenkin vielä pöllömpi, mutta kyllä sillä kuulemma on kaikki palaset olemassa. Siksipä siirryimme kahden seuraavan kierroksen ajaksi avoimelle, ja se meni yllättävän hyvin! En joutunut karjumaan kirosanoja tai taistelemaan päättömästi kaahottavan koiran kanssa, vaan sen sijaan sain ihailla jopa kävelyaskeleita. Treenasimme siis peruskuljetusta niin, että Salla kulki mun ja tätien mukana ja auttoi käskyttämisessä ja flänkkien blokkaamisessa. Hoin siis lähinnä vain seuraavaa: "walk on"-"nä-tis-ti"-"maahan"-"walk on"-"nä-tis-ti"-"maahan". Kun Sätkä nousi "walk on" -käskyllä, sillä oli liikaa vauhtia, mutta kun se nousi maasta ilman käskyä (=varasti...), tekniikka ja vauhti olivat hyvät. Kolmannella kiekalla jätin kepin pois, koska Sätkä otti siitä turhaa painetta ja koska sain sen hallittua pelkällä äänellä & käsimerkeillä. Loppua kohden Sätkä väsyi ja pyrki enemmän flänkille, mutta vau, oli se silti hieno! Ja lampaatkin luottivat koiraan niin paljon, että sen ollessa pidempään maassa kävivät ne makoilemaan :)

Tiistaina sitten Päivin lampuilla - mutta nyt ekaa kertaa avoimella. Ja Sätkä oli järkevä!! Liina roikkui aluksi perässä, mutta aika nopeasti otettiin moinen turhake veke. Kertaakaan ei koira kiihdytellyt omiaan, juossut päättömästi tai pölläytellyt lampaita. Sen sijaan mulla oli hyppysissäni kiltisti kuunteleva, tempoaan itsenäisesti säätelevä koira, jolla oli tosi hyvä fokus. Kahden kiekan aikana myö reenailtiin hakukaaria (vähänkään pidemmillä matkoilla mun pitää vielä olla mukana tukemassa "pyöreyttä" erityisesti oikeassa kierroksessa), nostoja (kun hakukaari onnistui, olivat nostot tosi siistejä ja rauhallisia), peruskuljetusta (vähän piti painostaa "nätisti"-uhkailuilla, mutta varsinkin loppua kohden Sätkä alkoi itse säädellä tempoaan) ja poispäinajoa (tämä vaatii eniten duunia, Sätkä kun haluaisi koko ajan kääntää lampaat mulle). Tekemistä on myös suunnissa, joita Sätkälle ei olla opetettu vielä tarpeeksi, mutta kaiken kaikkiaan tuo koira alkaa näyttää aika hyvältä! Päivi jo yritti ehdottaa kisoja kuun lopulle, mutta kun ohjaaja on yhä pihalla kuin lumiukko, voisi startin lykätä ensi kaudelle. Mutta hei! Suhteessa siihen, että Sätkä on mun eka paimenkoira, sen kanssa on käyty lampailla ihan kourallinen kertoja ja sillä on vahva tokotausta, on tämä edistyminen mun silmään tosi coolia!

Keskiviikkona taas Kirkkonummelle. Ekalla kiekalla teimme peruskuljetuksia pellon päästä toiseen. Toiseen päähän mentäessä Sätkä oli todella hyvä, mutta palatessa ei pääkoppa pysynyt enää kasassa ja koira pyrki flänkeille. Fokus oli kuitenkin parantunut viime kerrasta! Tokalla kiekalla sitten reenailimme hakukaaria ja suuntia. Hakukaarien matkaa pitää kasvattaa maltillisesti, jotta koira ymmärtää, että 50m on sama kuin 10m. Niitä ei myöskään tarvitse treenata aina samalla tavalla, vaan homman voi koota palasista vähän niin kuin tokossa. Esim. nyt teimme niin, että Salla pyysi Sätkää vasempaan (helpompaan) kierrokseen sijoittuen itse eri lailla joka kerralla, mutta pysyen kuitenkin lampailla näin alkuun. Sätkä ei ensin olisi halunnut tulla Sallan ohi eli lähteä vasemmalle Sallan seistessä koiran vasemmalla puolella, mutta sekin alkoi nopeasti sujua! Jatkossa ensin vasen kierros kuntoon, sitten oikea, ja vähitellen ohjaaja voi siirtyä lampailta pois suuntia käskyttäessään. Positiivista oli huomata, että Sätkä halusi päättömän flänkkaamisen sijaan tuoda lampaita mulle :) Testasimme myös mitä tapahtuu, jos seisomme vain lampailla ja annamme Sätkälle vapaat kädet. No, Sätkä kiersi lampaita vasempaan kierrokseen ja piti niitä mulla tosi kauniisti, ei mitään turhia kuumenemisia.

Kaiken kaikkiaan meidän paimennustouhuilu on ottanut aimo harppauksia eteenpäin, ja tästä on nyt helppo jatkaa!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Viimeisiä tokoja viedään

Lauantaina jälkikoe ja sunnuntaina tokon piirinmestikset - jaiks! (Ja mitä me aiomme treenata? No paimennusta tietenkin?) Treeniaikaa on tosiaan rajallisesti, joten maanantain HAU:n tokot taisivat jäädä kenraalitokoiksi:

Paikallaolot sujuivat hyvin. Erika liikkuroi meille kisamaista eeveeällää, ja setin lopuksi huomasin, että palkattomuus on hienossa kondiksessa! Mua ei stressaa, koiraa ei stressaa ja ennen kaikkea suoritukset ovat samanlaisia kuin palkan kanssa. Bordercollie <3

  • Hyppynouto oli luovutukseen saakka siisti. Ihan itse sen mokasin, kun en ottanut kapulasta hyvin kiinni ennen irrotuskäskyä ---> kapula tipahti maahan ja Sätkä hypähti taaksepäin.
  • Luoksetulossa Sätkä teki virheen (???!?!). Siis ihan oikeasti. Se nimittäin kääntyi katsomaan sivulle juuri ennen mun käsimerkkiä ja juoksi läpi. Aijai, uusintayrityksellä tytsi olikin sitten skarpimpi ;)
  • Zetan asennot olivat ihan huippuja, mutta seuraaminen oli aivan kamalaa keulimista ja valumista. Puutuin tähän jonkin verran, mutta Purina-seuruu on mitä on.
  • Ohjattu oli muuten älyttömän hieno, mutta Sätkä puraisi kapulaa juuri ennen luovutusta ---> kielto ja uusi luovutusyritys.
  • Tunnari (melkein) onnistui! Sätkä toi kyllä oman, mutta suu taisi moikata paria muutakin matkalla.
  • Kaukoissa otin ylipitkän matkan. Ja ääääääh, kun Sätkä keskittyi huonosti! Sillä oli ihan muut mielessä, ja painonsiirto m-s-vaihdossa ei tahtonut onnistua millään. Pallon se kuitenkin sai heti, kun suostui sen suorittamaan, ja rallattelun jälkeen jumpattiin vielä lähietäisyydeltä.
Ennen koetta aion vielä treenata noita noutojen luovutuksia, joihin on kehittynyt jännitysvamma. Muuten kaikki saa jäädä, tulee mitä tulee. Tärkeintä on kiva fiilis kehässä :)

Askakisat, tokoa, tottista (paukut 26) ja huippista

Lauantaina kisattiin kolme starttia HSKH:n agikisoissa. Kaksi ekaa rataa olivat kaoottisia kohellusratoja, joilta puuttui kaikki yhteistyö ja tekemisen riemu. Kolmannelle radalle saimme paketin kuitenkin kasaan, ja se flown tunne oli uskomaton! Erityisen ylpeä olin vaikeasta putki-puomi-erottelusta, jossa Sätkä todella valitsi sen epätodennäköisemmän eli puomin - eikä epäröinyt hetkeäkään! Neljänneksi viimeinen este oli kepit, ja minähän tietenkin unohdin tyylikkäästi ilmoittaa koiralle, että hei, toi suoritettas kans. No, tulosrivi oli sitten HYL-HYL-5, joista vitosella sijoituimme kolmansiksi.

_____

Maanantaina treenattiin tokoa HAU:n riveissä. Meitä oli paikalla harvinaisen monta, ja kun kaikki (mustat) koirat treenasivat yhtä aikaa hallinpuolikkaalla, oli häiriö melkoinen. Sätkä oli kuitenkin tosi kiva, energinen ja yllättävän keskittymiskykyinen!

Paikkamakuu & -istuminen sujuivat varsin kivasti, vaikka rivin koiria käskytettiin ja palkkailtiin vähän väliä. Seuraamisessa Sätkä oli Purina-itsensä eli äänteli liikkeellelähdöissä jne, mutta tämä on tosiaan vain Purina-ongelma. Muuten seuruu oli kivaa, ja pääsin pitkästä aikaa puuttumaan kontaktin tippumiseen häiriötilanteessa. Luoksetulon stopit olivat hyviä, ja Sätkä malttoi tulla eteen kokonaisessa luoksetulossa. Vahvistin eteentulon suoruutta myös vauhdittomalla siirtymätreenillä. Ruutuun Sätkis juoksi täysiiiiiii ja pysähtyi ihan täydellisesti. Sen jälkeen se sai vielä tehdä korjaustreeniä mun seistessä ruudun lähellä, nämäkin toimivat. Kaukoissa halusin vain saada alle lisää painonsiirtotoistoja m-s-vaihtoon, mikä onnistui hyvin.
Tunnari oli oikeastaan ainoa ongelmaliike. Veera teki Sätkälle vaikeita tunnareita (kapulat minipöydän päällä, kapulat puomin ylösmenolla, kapulat rappusten eri tasoilla), ja Sätkä oli ihan possu. Tyttö juoksi kerta toisensa perään häntä pystyssä kapuloille ja toi mulle milloin mitäkin kapulaa vailla mitään ajatusta haistelusta. Pöydällä tehty oli ok, samoin rappusilla tehty, mutta se puomihöskä, voi huoh! No, otin sitten vain saman setin sitkeästi uudestaan ja uudestaan asenteella "sä haistelet tai sä itket ja haistelet". Sätkä ei ottanut pahemmin nokkiinsa, sen verran hienosti oli häntä selän päällä kaarella...
(Ihan lopuksi lähetin Sätkää putkeen ja pysäyttelin takaisintulomatkalla. Sätkä ei jostain syystä tajunnut maahanmenokäskyjä, mutta sen sijaan se teki niillä ihan sairaan mageita seisomisia! Sätkällä on kyllä kympin stopit muutenkin, mutta ai että, kun se nyt tarjosi sellaisia hyppystoppeja! Parin toiston jälkeen stopit eivät olleet ihan superdupermageita, mutta minä sytyin luoksetuloon aivan uudella tavalla. Plän on tämä: kasvatan Sätkän luoksetulovauhtia & alan palkkailla uuden tekniikan stoppeja helpoilla pohjilla kuten Purinalla. Uuteen stoppiin käytän suullista käskyä, vanha menee käsimerkillä.)

____

Tiistaina sitten Veeran kanssa Taliin vetämään kokeenomaiset tottikset. Treeni oli onnistunut, sillä sain esiin samoja ongelmia kuin torstain kokeessa! Seuraamisessa Sätkä yritti varsinkin ampujen jälkeen vähän väliä livetä pois, joten annoin sille pariinkin otteeseen melko tiukkaa palautetta ja vaadin seuraamaan. Seuraavat ongelmat ilmenivät tietenkin noutojen luovutuksissa, joissa Sätkä olisi halunnut pureksia kapulaa ja tiputella sitä mun jalkoihin. Tätä ei sallittu, kuten ei myöskään vinoesteen ohittamista takaisintullessa. Eteenmenon päässä odotti Röhky, koska kai siitä on joskus palkkakin tultava? Paikkamakuu sujui hyvin Rinnan tasamaanoutoon saakka. Sätkä sai kuulla kunniansa seisomaannoususta, jonka jälkeen se upotti kyntensä maahan ja kesti Rinnan loput noudot.
Lopuksi vielä noutoja tiukoin kriteerein sekä eteenmenon maahanmenoja kiertojen avulla. Sätkä oli aika kiva, ja sille teki varmasti hyvää tällainen natsitreeni (kyllä, se nykyään kestää natseilua paukuista huolimatta, vau!).

Illalla Pirjon huippistreeneihin, teemana päällejuoksut, persjätöt ja saksalaiset.
Mun mielestä päällejuoksut ovat välistävetojen ohella agilityn vaikeimpia ohjauskuvioita. Pirjon onnistui kuitenkin korjata mun asennevamma ainakin väliaikaisesti. Mä kyllä niin tykkään Pirjon ajatusmaailmasta! Treenien alussa puhuttiin siitä, miten koira kannattaa opettaa sellaiseksi, että se lukee oman ohjaajansa räiskintää ja epätäydellisiä ohjauksia - ei sellaiseksi epätäydellisyydestä rankaisevaksi superkoiraksi, jonka kanssa tunariohjaajien on turha haaveilla nollaradoista. Näin voi itse rentoutua ja olla väkisin pyrkimättä virheettömyyteen.
No, mitä myö sitten teimme? Sätkä ei olisi malttanut ottaa kakkoshyppyä mun ollessa reippaasti edellä, joten blokkasimme ohituskaistan siivekkeellä & jätimme palkkaa kakkosen taakse. Joku lamppu syttyi, sillä hetken päästä sekä suora 2-3-4 että suora 6-7-8 sujuivat mun kipittäessä edellä! Persjätössä (10-11 ja 15-16) ei ollut ongelmaa, mutta saksalaisessa (13 ja 18) mun piti muistaa siirtyä siivekkeen ohi ja silti ohjata koira esteelle. Lisäksi Sätkä oli hankala saada hypylle 17, koska minä nyt vain en osaa linjata.
Kaiken kaikkiaan tosi jees, ja toivottavasti uskallan jatkossakin tehdä päällejuoksuja tuollaisella luotolla!

tiistai 2. syyskuuta 2014

Ensimmäinen PK-koe (paukut 24&25)

Mulle soitettiin Lohjalta, että sain peruutuspaikan puolentoista vuorokauden päästä olevaan Tomi Alasen jälkikokeeseen. Ajattelin sitten, että hitto, mitä me siinä menetetään, mennään treenimielessä! Nappasin vielä edellisenä iltana pikkusiskon kyytiin ja mentiin kentälle ampumaan. Sätkä reagoi tuttuun tyyliin eli sivusuuntaisella hypyllä, jonka jälkeen se seurasi normaalisti. Seuruun jälkeen Sätkis sai vielä noutaa 650-grammaisen sekä hypyn että vinoesteen yli, ei ongelmaa. Sirken neuvojen mukaan otimme pitkät luovutukset. Loppuun vielä puunkiertoja & maahanmenoja eteenmenoa ajatellen.

No, sitten itse kokeeseen. Juutuin matkalla kaameaan ruuhkaan ---> saavuimme paikalle puoli tuntia myöhässä. Meille oli tietenkin arvottu jälki nro 1, joten kiirehän siinä tuli. Juoksin koiran kanssa luoksepäästävyystsekkiin, ja kaikki häsääminen sai Sätkän jännittämään tuomaria, raasu ihan tärisi. Aika jännä, kun Sätkä normaalisti haluaa vain pussailla kaikkia ihania uusia tyyppejä?
Jäljellekin lähdimme samoin tein eli aika haipakkaa, mutta sain pääni kasattua ennen janalle lähetystä. Sätkä eteni suoraan ja lähti melkein heti jäljestämään, mutta tuomari kutsui takaisin janalle. Tunnen oman koirani ja tiedän, että se nosti väärän jäljen, mutta tuomari ei sitä näin tulkinnut. Sain Sätkän onneksi helposti takaisin janalle, josta se nostikin oikean jäljen varmanoloisesti ja lähti painelemaan metsään. Janalta siis 33/40 pistettä.

Näin jälkeenpäin en ole enää varma nostiko Sätkä edes oikeaa jälkeä vai ei. Metsä oli täynnä ulkomaalaisia sienestäjiä, joille jäljentekijä oli yrittänyt selittää, että täällä ei olisi nyt suotavaa olla, mutta kielimuuri oli ollut liikaa. Sätkä seilasi ristiin rastiin pitkin metsää löytämättä yhtään keppiä, vaikka palasin kaksi kertaa janalle jälkeä nostamaan. Lopulta S oli niin pihalla, että se vain kävi makaamaan ja tuijotti kaukaisuuteen. Tässä vaiheessa tein sen pahan virheen, että hermostuin koiralle ja annoin aika tiukkaa palautetta jäljestyksen lopettamisesta. Raukkaparka varmasti yritti ihan tosissaan, mutta harhoja oli vain liikaa. Palasimme siis autolle odottamaan muita koirakoita, ja vähitellen kävi ilmi, että suurin osa kokeen koirista ei Sätkän tavoin ollut löytänyt yhtään keppiä, ja löytyneetkään kepit eivät riittäneet tulokseen. Toisin sanoen 8/8 koiraa jäi ilman tulosta jo kokeen ekassa vaiheessa. Tosi harmi, että sienestäjät pilasivat kaikkien koirien suoritukset, mutta tällaista tämä on!

Täytyy myöntää, että kaikkien muidenkin epäonnistuttua oli mun paljon helpompi nollata pää ja hyväksyä, että olosuhteet olivat olleet liian vaikeat. Esineruutuun lähdimmekin sitten iloisin treenimielin, ja hyvin meni! Ruutu oli aika ryteikköistä, mutta Sätkä ampaisi silti lähetyksestä suoraan ruudun takaosaan, missä se seilasi jonkin aikaa, tuli vähän lähemmäs, merkkasi esineen, jatkoi matkaa ja palasi paikallistamaan & toi esineen mulle. Tuomari kommentoi, että Sätkän työskentely voisi olla enemmän tarkoituksenmukaista, mutta hän tykkäsi koiran energisestä meiningistä ja hyvästä ohjattavuudesta (ja mun hyvästä ohjaamisesta :o !). 2 pistettä lähti siitä, että Sätkä ei tosiaan malttanut heti paikallistaa esinettä, joten esineruudusta yhteensä 28/30 pistettä.

Tottiksiin jatkoi vain neljä koirakkoa, ja me olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa. Jo ilmoittautumiseen mentäessä Sätkä oli ihan muissa maailmoissa, jouduin pitämään hihnan kireällä saadakseni sen pidettyä edes joten kuten vasemman jalan läheisyydessä. Tämä ei siis luvannut hyvää... Arvosanoja en kummemmin muista.

  • Seuraaminen olikin sitten melkoista räpellystä. Paukut vetivät Sätkän kovaan paineeseen, ja jouduin vähän väliä tukemaan sitä ylimääräisin käskyin & komentamaan takaisin sivulle. Perusasentojen suoritusnopeus sai ekstrakehuja, mutta arvosana tietenkin puutteellinen.
  • Liikkeestä istumisesta Sätkä selvisi hyvin, ainoa miinus pienestä ympärille vilkuilusta mun palatessa sivulle.
  • Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli varmaa Sätkää, mitä nyt olisi voinut vähän reippaammin tulla.
  • Tasamaanoudossa Sätkä tiputti kapulan juuri ennen luovutusta, joten jouduin antamaan uuden käskyn. Perusasentoon pyysin vartaloavun kanssa.
  • Hyppynouto oli muistaakseni ok, mitä nyt kapula pyörähti suussa juuri ennen luovutusta. Taas vartaloapu lopussa.
  • Vinoestenoudossa Sätkä suoritti kyllä esteen molempiin suuntiin (!), mutta lopussa se taas tiputti kapulan suusta ja kävi tällä kertaa haukahtamassa tuomarikokelaalle.
  • Eteenmenon alustava pätkä oli aika jees, ja eteen Sätkä läks kuin tykin suusta. Loppu oli kuitenkin kaareva, kun Sätkä bongasi paikkamakuumerkin ja lähti sitä kohti (jee lelu). Maahanmenoon se tarvitsi kaksi käskyä, joista toiseen koira reagoi tosi täpäkästi.
  • Paikkamakuu sujui muuten hyvin, mutta vinoestenoudon kohdalla Sätkä haukahti kaksi kertaa.
Yhteensä tasan 70 pistettä, mikä mun mielestä oli jo sinänsä pienoinen ihme. Näin kirjoitettuna suoritus ei kuulosta ollenkaan niin pahalta, mutta koira oli varsinkin liikkeiden välissä tosi poissaoleva ja paineistunut. Vasta paikkamakuussa se rentoutui. Tuomari tykkäsi Sätkän tavasta reagoida käskyihin nopeasti, mutta ihan eka kommentti kyllä oli, että "se on aika herkkä ympäristölle". Paukkupaine näkyi siis läpi suorituksen. Lisäksi kommenttia tuli liian löysästä kapulaotteesta, mikä tietenkin korostuu aina ampujen jälkeen. Vielä koekirjoja jakaessaan tuomari totesi, että "on sulla siinä tekemistä". You don't say :D

Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin hyvä maku suuhun. Jälki oli liian vaikea, esineruutu meni paremmin kuin odotin ja tottiksesta Sätkä selvisi - se riittää. Lisää paukkutreeniä alle, niin eiköhän suunta ole vain ylöspäin! Oli muuten tosi kiva tuomari, kärsivällinen ja tarkka.

lauantai 30. elokuuta 2014

Sirke Viitasen aivopähkinöitä

Sirke Viitanen koulutti taas HAU:n tokoryhmää. Omalla vuorolla pyysin Sirkeä keskimään vähän rutiineista poikkeavaa EVL-settiä = vanhaa kunnon temppurataa. Tämä olikin eka kerta, kun kokeilin moista omalla koiralla, aikaisemmin olen vain katsellut sivusta pro koirien tehdessä :) Tehtiin ilmeisesti Nyytin Messarissa esittämää rataa, joka kulki seuraavanlaisesti: Koira merkille ---> hakemaan ohjatun kapulaa ---> paluumatkalla lähetys ruutuun ---> pysäytys ruudussa ja kapulan jättäminen sinne ---> luoksetulo ---> pysäytys ---> vapautus taakse jääneelle kapulalle ---> noudon loppuosa. Sätkä suoriutui muuten näyttävästi ja mallikkaasti, mutta ruudussa se meni aavistuksen takareunasta yli eikä olisi halunnut tiputtaa kapulaa ekalla käskyllä.

Ai niin! Ennen temppurataa teimme häiriköidyn zetan. Normaalin käskytyksen sijaan liikkuri käytti asentokäskyjä (vääriä tietenkin), mikä hämäsi Sätkää aika tavalla. Eka asento oli seisominen, mutta kolmella ekalla yrittämällä Sätkä kuunteli vain Sirkeä, neljännellä sitten älysi sulkea häiriön pois ja skarpata myös loput asennot. Palatessani koiran taakse tokan asennon jälkeen Sirke kulki Sätkän vierestä ja yritti hämätä sen seuraamaan, mutta Sätkis ei tähän langennut.

Kaukot olivatkin sitten mielenkiintoinen tapahtuma. Sirke seisoi mun vieressä ja antoi omia asentokäskyjään, ja Sätkä-raukka yritti tietenkin hädissään toteuttaa meidän molempien asentoja :D Lopulta se hiffasi, että ainoastaan mun käskyjä oli tarkoitus kuunnella, mutta vaikeaa oli!
Tunnariakin voisi jatkossa tehdä superhaastavasti. Kapuloita voisi laittaa A:n päälle, siivekkeen ympäri, erikoisiin kasoihin jne, jotta koira joutuisi ihan oikeasti miettimään eikä vain roiskisi menemään.

Lopuksi pohdimme Sätkän taipumusta purra kapulaa erityisesti juuri ennen luovutusvaihetta. Yleensä Sätkä vain palkkaa itseään jäystämällä ja ongelma on ollut melko harvinainen, mutta ampumisesta tulleen paineen myötä pyörittely on pahentunut. Tähän Sirke ehdotti pitoharjoitusta: koiran tulee olla luovutusasennossa n. minuutin ajan, ja sitä kehutaan rauhallisesta pidosta & huomautetaan korjauksista. Kapulaa kannattaa myös työntää ja vetää sivusuunnassa, ei ohjaajaa kohti, jotta koira ei tulkitse tilannetta taisteluksi, mutta se joutuu silti tiukentamaan otettaan kapulasta. Lisäksi koiraa voisi kierrättää 2-3 tolpan ympäri kapula suussa & taas puuttua heti, kun jäystäminen alkaa. Näin se oppisi olemaan purematta kiihdyttävissäkin tilanteissa.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Treeniputken päätös (paukut 23)

Ja treenimuistelmat sen kun jatkuu.

Sunnuntaina kävimme paimentamassa. Ekalla kiekalla treenasimme taas kävelyä = kuljetuksia & poispäinajoja liinan avustuksella, ja Sätkä väläytteli oikein kivaa "walk on"-pätkää. Jossain vaiheessa pieni paimen kuitenkin väsyi, jolloin kovat äänet ja lampaankakka häiritsivät menoa, ja tokokoira kyseli mammalta apua. Tokalla kiekalla sitten suosikkeja eli nostoja, tosin yllättäen alkuun piti muistutella, että lampaille ei voi rynniä suoraan. Kuljetusten kanssa oli taas vaikeuksia, kokeiltiin jopa heittää koiraa kohti vesipulloa flänkkien estämiseksi. Oli siis hyvää ja huonoa, ongelma vain on jatkuvasti tumpeloiva ohjaaja.

Maanantaina esineruutua ja jälkeä Kaitalammella ja (taaaas) Veeran kanssa. Esineruutu oli vain kaistale, jonka takareunasta Sätkä haki menestyksekkäästi piilotetun lompakon. Nyt olin hiljaa tuontivaiheessa, ei ongelmaa. Tyhmä minä en lenkittänyt koiraa kunnolla etukäteen, joten alkuun Sätkä hilppasi ruudusta ulos kakalle.
Jälki olikin sitten mielenkiintoinen. Pituutta 900m, ikää reilu tunti, kuusi keppiä, peruskulmia ja kaksi piikkiä. Mielenkiintoisuudet alkoivat jo janalla, kun Sätkä ohitti jäljen reagoimatta siihen ja yritti väkisin kiskoa muualle. Lopulta vein sen liina kireällä jäljen päälle, ja silti se ei olisi halunnut nostaa sitä? Todella epätyypillistä Sätkälle, olisiko se hakenut jotain läheltä mennyttä kivempaa jälkeä? Jäljellä Sätkä työskenteli koko ajan itsevarmasti, ja paikoittain jäljestäminen oli jopa harvinaisen hienoa - piikit eivät vieläkään ole ongelma. Toisaalta Sätkä varmisteli paikoittain paljon ja hukkasi jäljen vähän väliä. Korjasi itse. Kepeistä nousivat 1, 2, 4 ja 5. Kolmonen oli risukossa eikä S reagoinut = näitä pitää treenata lisää! 20m ennen keppiä 6 Sätkä hukkasi jäljen lopullisesti, joten tähän lopetimme. Sää oli tosi tuulinen, mutta muuta olosuhdesyytä en ongelmille keksi.

Tiistaina tottisteltiin Viilarissa. Sätkä teki koetottiksen läpi, mutta palkkailin sitä tällä kertaa välissä. Me olimme ensin paikkamakuuvuorossa, ja minä ammuin Rinnalle seuruussa, Sätkällä ei kuulemma ilmekää värähtänyt. Tosin Rinnan tehdessä noutoja ihan vieressä oli Sätkän mah-do-ton-ta pysyä maassa, tästä siis piti huomauttaa. Seuruussa Sätkä oli tosi kiva! Veera ampui ja Sätkä kyllä hypähti sivummalle, mutta häntä pysyi ylhäällä ja seuruu jatkui normaalimmin kuin koskaan. JEEEEEEEEEEE!!!!!! Jotain pientä siellä toki oli. Loput liikkeet sujuivat muuten hyvin, mutta vinoestenoudossa Sätkä tuli palatessa ohi ja eteenmenossa tyttö tarvitsi kolme käskyä maahanmenoon, koska "mä oon iiiiiihan varma että lelu on täällä jeejee". Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin varsin tyytyväinen tinttaraani!
Illalla sitten huippisaksaa. Hiottiin Pirjon kanssa pakkovalsseja tämännäköisellä radalla:
Eka käytiin siis ei-putki-radalla läpi kolme erilaista pakkovalssia: pakkovalssi-valssi, pakkovalssi-jaakotus ja pakkovalssi-pyöritys. Pirjon kanssa oli ihan mahtava treenata! Hän näki kaikenlaisia pieniä, teknisiä juttuja, jotka ovat Sätkän kaltaiselle harvinaisen nopeasti reagoivalle koiralle erittäin tärkeitä. Olen jo entuudestaan tullut siihen tulokseen, että Sätkä lukee paljon mun rintamasuuntaa, mutta en vielä osaa huomioida sitä ollenkaan tarpeeksi. Sätkä ei tykkää jarrutella ja kääntyillä, joten se mielellään lukee mun pienetkin irrottavat eleet: pakkovalssi-pyöritys (1-2-3A) sujui hyvin, mutta pakkovalssi-jaakotuksessa (1-2-3C) Sätkä heti tarttui mun liikaa kohti A:ta aukeavaan rintakehään ja irtosi sinne. Kun muistin pitää rintamasuunnan enemmän kohti C:tä/B:tä, S teki tosi tiukkoja käännöksiä.
Itse rata olikin sitten aikamoista pyörimistä! Ideana oli tehdä aina peräkkäin kaksi samaa ohjauskuviota, mutta eri puolilta (ratapiirrustuksessa lukee mitä tapahtuu missäkin). Saimme Sätkän kanssa koko höskän onnistumaan yhteen menoon!
Rintamasuunnan lisäksi Pirjo kiinnitti huomiota Sätkän ja mun väliseen etäisyyteen. True paimenkoirana Sätkis haluaa työskennellä musta kaukana, ja tämä pitää ottaa huomioon sellaisissa kohdissa kuin 6-7, jossa mun pitää antaa koiralle tilaa eikä työntää sitä omalla sijoittumisella viereiseen putkeen. Miten en ole tätä aikaisemmin tullut huomioineeksi! Pirjo on kyllä nero. Ja ryhmäkin on niin kiva, että tiedossa taitaa olla kiva kausi!

Torstaina aksattiin vähän lisää. Kimppisryhmämme teki edellisen ryhmän eli Pirjon kimppiksen rataa, ja ihanasti Pirjo jäi omien treeniensä jälkeen neuvomaan meitä. Esteosaamisessa ilmeni yllättäviä ongelmia: 1. kepeillä ei jyrkkiä puolenvaihtoja koiran ollessa vikassa välissä, ja muutenkin Sätkä voisi palata keppihäiriötreeneihin ja 2. Sätkä himmailee puomin alastulolla, miksi?

Perjantaina TAAS agilitya, Sätkän onnenviikko! Kävimme Jonnan kanssa treenaamassa vähän omia koiriamme ennen mölliryhmää. En tutustunut kentällä olleeseen rataan etukäteen, ja se tietenkin kostautui epämääräisyytenä ja huonona yhteistyönä. Siperia opettaa. Yritin korjailla Sätkän puomihimmailua vapauttamalla etupalkalle ennen 2on2offia, katsotaan tuottaako tulosta vai pitääkö vain suosiolla siirtää aina putki puomin lähelle.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Vähän niinkuin leiri (paukut 22)

Myö vietettiinkin sitten kunnon treeniviikko! Maanantaina tokokoe ja HAUn tokot, tiistaina jälkeä, esineitä ja aksaa, keskiviikkona tottikset, viesti ja jälki ja torstaina vielä viestiä. Lisäksi Sätkä pääsi perjantaina demoilemaan sekä mun kouluttamalle ryhmälle että mentoroitavalle Johannalle, joten tylsää ei pikku borderscolliella ole ollut. Energiaa siinä tästä kaikesta huolimatta on kuin vähän suuremmassa kylässä, huoh...

Tiistaina Kaitalammella Veeran kanssa. Esineruutu oli 50x40m kivikkoisessa rinteessä. Halusin ottaa vain yhden esineen & kehua Sätkää paljon, se kun on viime aikoina ollut niin paineistunut esineruudun tuomisvaiheesta. Sätkä lähti hyvin työskentelemään, vauhtia oli ja koira irtosi taakse. Takakulmassa ollut panta löytyikin melko pian, ja siitäkös pistettiin bileet pystyyn! Jatkossa voisimme jatkaa yhden esineen periaatteella, mutta minä voisin taas olla hiljaisempi tuomisvaiheessa.
Jälki oli alo-tyylinen: 500m, reilun tunnin vanha, kuusi keppiä ja kahdestaan koiran kanssa jäljellä. Maasto oli selvästi alokasluokkaa hankalampaa. Janalla sattui pieni stiplu: jälki loppui melko lähelle janaa, joten Sätkä vain lyhyesti merkkasi jäljen alun, sai hajun kutoskepistä ja pinkaisi nostamaan sitä. Oikea ratkaisu koiralta siis, Veera vain oli mogannut :D No, päästiin myö kuitenkin jäljellekin. Sätkä teki tasaisen varmaa työtä ja nosti viisi ekaa keppiä. Ojan kohdalla se itsevarmasti ajatteli, että ojanylityksiähän me taas treenataan, ja yli mentiin vaikkei pitänyt. Hyvin nopeasti palasimme kuitenkin takaisin jäljelle, jonka kutoskepin olin nakannut sivuun ---> Sätkä meni ohi. Bongasin sen kuitenkin itse ja heitin koiran eteen, jotta sain sille loppupalkan. Parkkiksella aikaa oli mennyt 12min, joten ei meillä mitään hätää ole :)
Lopuksi vielä Purinalle ekoihin huippistreeneihin, jotka veti Pirjo. Teimme kivaa, helppoa taidontarkistusrataa, josta Sätkä selvisi tosi kivasti, hyppäsi rennosti ja irtosi hyvin. Pirjon kommentteja: hyvät kontaktit, erinomainen radanlukutaito. Ehkä turhan itsenäinen päätöksenteko. Ylipäätään kivannäköistä. Ainoa ongelma taitaa olla se kokoaminen, joka valitettavasti on kolmosissa aika iso juttu. Tällä kaudella keskitymme siis hidastamiseen ja ohjaukseen reagointiin, hyppykaarta voi välillä lyhentääkin ;) Sätkä ei saa juosta kokoavista ohjauksista läpi. Vauhti saattaa alkuun kärsiä, mutta sen palauttamisen ei pitäisi olla mikään ongelma.

Keskiviikkona suuntasimme aamusta Kauklahteen tottistelemaan Veeran ja Tiinan kanssa. Sätkä ja Rinna tekivät parina kokeenomaisen tottiksen, Tiina ampui. Oli kiva saada Sätkälle vieras ampuja ja nähdä, että siitäkin nykyään selvitään :) Sätkä oli melko paineistunut ilmoon mentäessä (olin näyttänyt pyssyä), mutta kokosi jälleen itsensä seuruuseen. Paukkuihin se reagoi sivuhypähdyksillä, mutta muuten seuruu oli muistaakseni yllättävän hyvää, jouduinkohan henkilöryhmässä huomauttamaan eteen valumisesta? Liikkeestä istuminen hyvä. Luoksetulossa tuli vähän vinoon eteen, muuten jees. Kapuloille mentäessä piti taas huomautella valumisesta, ja sitten taivas repesi. Voi kun kiva, sain siis painetreenit lisäksi kaatosadetreeniä, Sätkän kaksi suosikkia... Paineistuminen & sade näkyi (taas) kapulan pyörittelyssä luovutusvaiheessa, niistä piti kaikilla kolmella kerralla huomauttaa ja ottaa uusiksi. Eteenmenon maahanmenoon Sätkä tarvitsi kaksi käskyä, lelu olisi pitänyt löytää. Tässä vaiheessa juoksimme sitten katoksen alle suojaan, tosin ei siitä enää mitään hyötyä ollut. Sade kuitenkin loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, ja paikkamakuu sujui Sätkän osalta muistaakseni hyvin. Summa summarum, kyllä siitä ehkä sittenkin PK-koira väsätään!
Vaatteidenvaihdon kautta sitten maastoon. Sätkälle tehtiin oikein kivaa treeniä: viestissä juoksutettiin lyhyttä matkaa eli B-A 100m, A-C 500m, C-A 500m. Muistan vain, että molemmat koirat juoksivat hyvin ja että hallintaa pitää treenata lisää - ai niin, ja Sätkä yrittää perille päästyään varastaa odottavalle palkalle, hyi!
Jälkeä Sätkä ei varsinaisesti tehnyt, mutta janoja oli edelliskerran jälkeen syytä treenata. Eka jana oli n. 20m pitkä pienellä maastoavulla, Sätkä eteni hyvin suoraan ja tsekkasi aika pitkälle takajälkeä ennen ympäri kääntymistä. Siinä hässäkässä ohitimme ekan janan kepin ja jäljestimme tokan janan kepille, joten siirryimme siitä kolmannelle janalle. Jälki lähti nyt 40m päästä, taas suora eteneminen ja pieni varmistelu nostokohdassa, nyt kuitenkin paremmin.

Torstaina vuorossa oli pidemmän matkan viestitreeni uusissa maastoissa Kattilajärvellä. Sätkä sai siis toisen tsäänssin kokeilla alon viestimatkaa, vaikka edellisten alotreenien jälkeen olemme treenanneet vain huikeat kaksi (lyhyttä) kertaa. Jälleen kerran Sätkä juoksi ekat 1000m hyvin, mutta C:lle juostessa oli ongelmia. En kuitenkaan osaa sanoa mitä, tiedämme vain, että Sätkä juoksi väliä A-C yli vartin, kun Rinna kiskaisi sen noin kolmeen minuuttiin. Perille päästyään koira oli kuulemma läähättänyt, mutta mitenkään kuoleman kielissä se ei kuitenkaan ollut. Liekö sitten eksynyt vaiko vain pallotellut radalla edestakaisin? No, ei kai auta muu kuin olla tyytyväinen siihen, että koira lopulta ratkaisi tilanteen oikein ja juoksi Veeralle. Näistä oppii.