maanantai 2. joulukuuta 2013

Maastot & Timo Rannikko

Luukkimaastot Veeran kanssa. Esineruutu oli 20x50m kokoinen kaistale, joka oli ylämäkeen ja jonka puolitti keskeltä miniharjumainen kumpare, takapuolikasta ei siis nähnyt. Veera kävi yhdessä Sätkän kanssa viemässä ekan esineen (hikiranneke) takareunaan. Tämän helpon esineen Sätkä toi hyvin. Seuraavat kaksi esinettä Veera vei yhtä aikaa ja Sätkä sai katsoa (tosin Veera vei nekin takareunaan, joten Sätkis ei nähnyt jättöjä). Ruusuke palautui hyvin, mutta nahkalompakko oli hankalampi. Sätkä kävi kerran kysymässä multa apua, mutta se palasi kuitenkin itsenäisesti työskentelemään ja malttoi irrota taakse saakka ---> esine palautui.

Jälki oli 500m pitkä, ikää tunti, 7 keppiä, jana 10m ja kulmia paljon. Sätkän jana oli suora, vauhdikas ja varma, jee! Itse jäljestäminenkin oli hyvää, koiralla oli vauhtia ja se korjasi itse omat hukkansa. Pari ekaa kulmaa tuotti vaikeuksia, mutta ne olivatkin hankalissa paikoissa (ja Sätkä korjasi tosiaan itse hyvin). Veera oli joutunut yhdessä kohtaa tekemään U-käännöksen ja kävelemään 5m tuloreittinsä vierestä, sen Sätkä selvitti hyvin. Lähellä loppua sen jäljestäminen muuttui hitaammaksi ja haastavamman näköiseksi, mutta näinkin selvittiin lähes loppuun: Sätkä hukkasi jäljen ihan lähellä seiskakeppiä. Siitä hukasta ei enää selvitty. Kepeistä löytyi 4/7 (Sätkä hukkasi jäljen juuri ennen ekaa keppiä, se ilmeisesti oikaisi kolmoskepin ohi ja vika tosiaan jäi myös matkan varrelle).
Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, jana oli hyvä ja samoin pääosa jäljestämisestä! Kaikki kohdalle osuneet kepit ilmaistiin.

_____

Sitten Purinalle Timo Rannikon treeneihin.

Pöllin Veeralta, Sara ilmeisesti söi tätä :D

Ratasuoritusta en nyt jaksa sen tarkemmin avata, todettakoon vain, että hyvää ja huonoa oli. Tärkein juttu mulle oli pohdinta Sätkän flänkkaamisesta eli hyppyjenohittelutaipumuksesta. Sitä esiintyy nimenomaan sellaisissa kohdissa, joihin sopisi päällejuoksu, saksalainen jne, eli kun koiran tulisi hypätä koko riman leveys (esim. hyppy 5, hyppy 16). Timolla on itsellään ilmeisesti ollut tällaista ongelmaa jonkun koiransa kanssa, joten hänellä oli hyviä vinkkejä antaa.
  • Pääajatus olisi, että kun koiralla on vaihtoehtona suorittaa este tai juosta sen ympäri, olisi suorittaminen se itsestäänselvä ratkaisu ja ohijuoksu se, joka mun pitäisi vaatia tarpeen tullen.
  • Mun pitää tästä lähin lukea flänkkivaaratilanteet radalla ja joko a) jättää ne suorittamatta ("tämä on meillä vielä työn alla") tai b) ennaltaehkäistä virheet apuvälinein.
    • Ennaltaehkäistä voi mm. laittamalla ihmisen/keppiverkon tokan siivekkeen kohdalle blokkaamaan koiralta väärä reitti tai merkkaamalla ylikorostetusti ponnistuspaikan (vähän niin kuin nakkaisi lelun siihen).
  • Jos koira kuitenkin ehtii tulla hypyn ohi, tulisi siihen välittömästi reagoida blokkaamalla koiran tie ja palauttamalla se hypyn taakse. Tämä ei ole hyödyllistä, jos koira on ehtinyt jo useita askeleita hypyn ohi.
  • Mutta miten sitä sitten lähdetään korjaamaan? Tavoite olisi saada koira kokoamaan ponnistuskohdassa.
    • Me kokeilimme niin, että Timo nakkasi lelun koiran jalkoihin sen tullessa ponnistuskohtaan sillä välin, kun minä juoksin toista puolta suoraan esteen ohi. Muuten jees, mutta ajoituksen on oltava juuri oikea, jotta koira ei voi vain napata lelua suuhunsa ja jatkaa matkaa esteen ohi.
    • Pidemmän päälle olisi fiksumpaa opettaa Sätkälle ruokakuppijarru: jos ruokakuppi osuu linjalle, on sen kohdalla pakko jarruttaa ja syödä nami ennen kuin saa jatkaa matkaa. Sitten vain ruokakuppi ponnistuskohtaan (ja rima tietty alemmas), niin koira oppii kokoamaan ennen hyppyä. Tätä pitää jaksaa tehdä paljon. Ruokakupin voi laittaa myös radalle.
    • Voin myös opettaa sitä lukemaan kaukaa tehtyjä päällejuoksuja ensin niin, että olen itse paikoillani kauempana ja kutsun koiran, sitten niin, että olen yhä itse paikoillani, mutta koira tulee U-putkesta vauhdilla ja sitten niin, että molemmat liikumme.
  • Mun pitää myös tehdä periaatepäätös, etten enää leijeröi hyppyjä (esim. kohdassa 13-14). Hyppyjen ohi ei mennä, piste.
Kävin kokeilemassa ruokakuppijarrun opetusta hallin toisella puolella. Sätkä oppi sen varsin kivasti ja kykeni jarruttamaan kupille jopa "putkesta putkeen"-välillä. Jee!

Oli kyllä kiva, kun saimme tähän meidän suurimpaan ongelmaamme apua :) Arvostin sitä, että emme orjallisesti suorittaneet rataa loppuun, vaan keskityimme johonkin, joka tulisi auttamaan meitä pidemmällä tähtäimellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti