maanantai 4. marraskuuta 2013

Palajon maastojja

Perjantai ja lauantai kuluivat mukavasti maastoillen. Perkkuna lähdimme Wilman kanssa Espoon perukoille, jossa Wilma teki Sätkälle 600m pitkän jäljen kuudella kepillä, vanheni reilun tunnin. Sätkä lähti janalle hyvin, mutta jäljen se nosti taakse eikä meinannut vaihtaa. Käänsin. Itse jälki sujui harvinaisen hienosti, en auttanut Sätkää ollenkaan, ja kaikki kepitkin nousivat! Pari kulmaa Sätkis jäljesti aivan täydellisesti, parissa se vissiin vähän oikaisi? Vikan suoran veti jäljen alapuolella.

Jälkien vanhetessa Sätkä teki viestitreenin Wilman avustuksella: Wilma pisteelle B 200m päähän, josta teki vielä Sätkän ekan jäljen (100m). Sätkä lähti mulle hyvin, mutta 50m ennen mua oli jyrkkä lasku kalliolta, jossa se selvästi empi, autoin kutsumalla. Wilmalle se juoksi hyvin jälkineen kaikkineen. Mulle se ei taas meinannut lähteä, kunnes Wilma kokeili lähettää sitä "autolle" - sitten amapisi kuin tykin suusta.

____

Lauantaina teimme jälkijuttuja Veeran kanssa perinteisesti Luukissa. Sätkän jälki oli 800-900m pitkä, ikää tunti ja kuusi keppiä. Maasto oli haastavampaa kuin edellisenä päivänä, pitkä pätkä kulki mm. jyrkän rinteen puolessa välissä. Puolet jäljestä meni täysin sählätessä, annoin Sätkän juoksennella liina vapaana mielensä mukaan ja hukkia tuli paaaaaljon. Veera sitten vähän potki persuksille, ja heti sen jälkeen kun ilmoitin, että roikun liinassa vaikka henkeni kaupalla, alkoi Sätkä jäljestää ja pääsimme kunnialla loppuun. Tosiaan... Pari kertaa jälki hukkui hetkeksi, mutta Sätkis korjasi itse hyvin. Maasto ei sinänsä tuottanut vaikeuksia, mutta lammelta kaikuneet äänet hämäsivät. Kepeistä nousi 2, 4, 5 ja 6. Ykkösen yli Sätkä meni ihan surutta (?), kolmosen kohdalle emme edes osuneet.

Jälkien vanhetessa teimme esineruutua, alue noin 10x25m. Sätkä ei ollut vähään aikaan tehnyt esineitä, ja sen huomasi. Ekalla lähetyksellä se vain juoksenteli ruudussa, pissasi ja joi lammikosta. Toisella yrittämällä se sai kuin saikin hajun yhdestä esineestä (ruusuke), jota lähti tuomaan. Puolessa välissä se sai hajun toisesta esineestä (hikiranneke) ja vaihteli esineitä pariin otteeseen, toi kuitenkin ruusukkeen. Lähetin heti perään hakemaan hikirannekkeen. Vikan esineen (hanskamytty) löytyminen kesti jonkin aikaa, mutta koira teki hyvin töitä. Ilmeisesti se ei vain ekalla lähetyksellä ollut tajunnut mitä olimme tekemässä, ja parin esineen jälkeen se ei voinut käsittää, että vieläkö tuolla on jotain?! Virittelyt siis kuntoon. Esineen vaihtamisesta pitää ensi kerralla kieltää.

Sitten lähdimme vielä Petikkoon viestitreeneihin Hannan, Biancan ja koirien kanssa. Veera eteni Sätkän ja Rinnan kanssa pisteelle B (200m), josta Sätkä juoksi tokana koirana mulle hyvin. Sätkä huusi mun päässä muiden juostessa. Omalla vuorollaan se lähti hyvin, mutta palasi jonkin ajan kuluttua takaisin. Ilmeisesti se oli käynyt B-pistellä, muttei ollut hiffanut seurata jälkeä pisteelle C. Yritimme lähettää sitä molempien kokeneempien koirien perään, mutta Sätkä sai ne hetkessä kiinni ja kääntyi aina sen jälkeen takaisin. En saanut sitä enää juoksemaan. Lopuksi otimme vielä ihan lyhyeltä matkalta pari kivaa juoksua mun ja Veeran välillä.

Mitä opimme?
1) Pidä Inka oikeesti nyt kiinni siitä jälkiliinasta!! Ja leikkaa se kymmenmetriseksi.
2) Virittele koira ennen esineruutua.
3) Älä tee liian vaikeaa viestitreeniä kokemattomalle koiralle (ekaa kertaa muita ohjaajia koirineen mukana, ekaa kertaa Sätkä ei juossut yksin, ekaa kertaa se joutui odottamaan lähetysten välillä, jäljen olimme tehneet vain kerran aikaisemmin...).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti