maanantai 25. marraskuuta 2013

Aksa-angst (&tottista&tokoa)

Päivitykset raahaavat jäljessä. La oltiin kokeessa, mutta siitä oma postaus jahka saan videon nettiin.


Tiistaina oli eskarihuippista. Omatoimipuolella (mustat) treenasimme edelliskerralla opeteltua uutta, niistoa vastaavaa takaakiertoa (se, jossa "väärä" jalka on edessä) eri kulmista. Oikealle kierrettäessä Sätkä tiputti rimaa koko ajan, kiersi ilmeisesti liian läheltä siivekettä? Ville pisti riman siivekettä vasten, jotta Sätkis kiertäisi kauempaa. Vasen hyvä. Kokeilin myös, erottaako koira viskileikkauksen ja uuden takaakierron toisistaan, no problem. Päällejuoksut ja saksalaisetkin sujuivat. Niin ja keppikulmat alkavat olla tosi näpsäköitä!

Villen kanssa sitten lähtöjä & vauhtirataa. Meillä ei Sätkän kanssa toiminut mikään, ei rytmitys, ei putkijarrutus, eivät päällejuoksut (käytin koiranpuoleista kättä). Agility ei viime aikoina muutenkaan ole sujunut, flow puuttuu kokonaan. Ja mua ei huvita.
Noistakin treeneistä löytyi oikeasti paljon positiivista: kontaktit ovat ihanan varmat, samoin kepit, ja takaaleikkaukset ovat lopulta alkaneet luonnistua ilman sen kummempaa aivotyötä. Teknisesti on paljon hyvää, mutta ratasuoritukset ovat meidän kompastuskivemme. Onneksi aksassa ei koskaan tehdä ratoja...
Osasyy voi myös olla mun jännitys, sillä kun perkkuna rakensin saman radan koulutettavilleni ja treenasin itse lopuksi yksin, sujuivat kaikki ongelmakohdat hyvin. Asennevamma siis? Treenaamisen pitäisi olla hauskaa!

Torstaina tokoiltiin porukalla sateessa Kannelmäessä. Pahemmin ei muuta jäänyt mieleen kuin että Sätkää hämäsi liikkuroitu ohjattu, kaukot toimivat, tunnari hajosi ja liikkeestä istuminen oli ällöä. Sätkis on tehty sokerista.

Joku päivä tuolla viikolla tottisteltiin Wilman kanssa Oulunkylässä. Sätkä palautteli mieleen estenoutoa (harkkaesteellä), jota se ei aluksi muistanut ollenkaan, mutta parin avustetun noudon & takaperinketjutuksen jälkeen saimme onnistumisia. Sitten seuruun pariin. Korjailin paikkaa aluksi perusasennon kautta eli tekemällä äkkistoppeja ja vaatimalla takana olevaa perusasentoa, ja Wilman ehdotuksesta peruuttelin seuraamisten alkuja. Varsinkin peruuttelemalla Sätkä alkoi tarjota taaempaa paikkaa. Loppuun vielä kolme eteenmenoa: ensin veimme lelun yhdessä, sitten Sätkä näki kun Wilma vei lelun ja lopuksi lähetin tyhjään. Eka kerta oli banaani, muuten jees!
Propsit Sätkälle siitä, että se kykeni toimimaan hienosti kentällä, jossa se on lähinnä kuullut paukkuja :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti