perjantai 29. marraskuuta 2013

Ratatreeniä Pirjon ohjein

Raskaan työpäivän jälkeen vähän mietin lähtisinkö aksatreeneihin, mutta onneksi potkin itseni liikkeelle! Meidän lisäksi paikalla oli vain Joski Kujeen kanssa, mutta hyvin saatiin 1,5h treeniaika käytettyä... Teimme Mantereen Ninan huippisryhmälle suunnittelemaa rataa:


Yli-Juutin Pirjo oli auttamassa tutustumisessa mutta jäikin vetämään meille koko homman, kiva! Jos kaikki olisi mennyt täydellisesti, olisin ohjannut seuraavasti: hypylle 3 vekki, takaaleikkaus hypyllä 4, leijeröinti muurilla, sylkkäri hypyllä 7, valssi 8-9, sylkkäri taas 10llä, takaaleikkaus putkella 13, leijeröinti kepeillä, valssi pituudella, takaakierto hypyllä 16, leijeröinti putkella 19, pakkovalssi&jaakotus hypyllä 20, (saman käden) päällejuoksu hypyllä 21, viskileikkaus hypyllä 22, sylkkäri ja valssi 25-26, vekillä putkeen.

Sitten ongelmajuttuja jne:

  • Teen sylkkärin liian lähellä estettä & käännän helposti rintamasuunnan kohti estettä.
  • "Sätkä" on puolipidäte, "tähän" taas tarkoittaa, että tule luokse suorittamatta mitään esteitä välissä.
  • Ohjaa oikeaa estettä sen sijaan, että ohjaisit pois väärältä.
  • Pakkovalssi tulee tehdä siivekkeen kohdalla.
  • Sätkä tiputtelee rimoja väsyessään, pitäisi treenata lisää tekniikkaa ehkä juuri niissä tilanteissa.
  • Kun palkataan käteen, lelua ei heitetä!!!
  • Sätkän vahvuus on hyvä irtoaminen (esim. kohta 4-6 leijeröimällä, putki 19), heikkoutena taas käteen tuleminen ja haltuunotot (esim. 6-7, 20-21). Meidän tulisi siis treenata paljon hallittuja juttuja ja ylläpitää ohella irtoamista.
  • Kaikki kontaktit olivat hyvät, samoin sisäänmeno kepeille, kun löysin kultaisen keskitien irtoamisen ja jarruttamisen välillä.
  • Erityisen ylpeä olin takaakierrosta hypyllä 16! Aikaisemmin Sätkä olisi ilman vastakäännöstä tmv. kiertänyt hypyn kokonaan, mutta takaakiertotreenien ansiosta se malttoi käyttää kroppaansa ja tehdä hienon ja tiukan takaakierron ilman mitään eksta-apuja multa!
  • Ihanaa on myös se, että Sätkä lukee nykyään takaaleikkauksia tooodella hyvin!

Palautteluja

HAUn tokoissa kerettiin kaikenmoista:
  • Paikkamakuu häirittynä oli hyvä.
  • Paikkaistumisessa Sätkää hämäsi joku, sillä se painui maahan useamman kerran. Sonja veikkaili, että se on ehdollistunut vessapiilon ovenavaukseen, siihen se ainakin näytti reagoivan maahanmenolla? Istuminen oli ryhditöntä ja paineistunutta, mutta pääsin lopulta käymään piilossakin ilman maahanmenoa.
  • Ruudussa Sätkä harjoitteli pitkää seisomista. Se sujui hyvin, mutta vaikeuksia tuotti ruutuunlähetys keppien vierestä, Sätkä yritti koko ajan karata kepeille... Lähetin kerran lähempää, sen jälkeen kepitkään eivät olleet ongelma.
  • Ohjatussa otin mukaan merkin ja palkkailin siitä paljon. Taas kerran Sätkä lankesi mun hämyihin (seisoin lähempänä väärää kapulaa, tein nykiviä liikkeitä sitä kohti jne.) aluksi, mutta kun olin pari kertaa napannut oikean kapulan sen nokan edestä, alkoi se skarpata.
  • Treenasimme hyppynoutoa! Mokoma liike on nollaantunut 4/4 kertaa, vaikka se on niin heleppo! Nytkin Sätkä teki hyviä suoria noutoja, joten haastoin vinoilla heitoilla. Pääasiassa Sätkis koukkasi takaisintullessa hypyn kautta.
  • Sätkällä on tapana lähteä kapulaa poisvievän liikkurin mukaan. Tähän ongelmaan puutuin niin, että Veera liikkuroi meille pari hyppynoutoa, annoin suureleisesti kapulan Veeralle ja kielsin Sätkää vihaisesti, jos se yritti seurata Veeraa. (Sätkä kuunteli Veeran käskytystä liikaa.)
  • Tunnari x2. Molemmat olivat muuten hyviä, mutta Sätkää hämäsi lähellä seisonut Veera. Ekalla kerralla se jäi seisomaan Veeran eteen, tiputti noutokäskystä oman ja vasta tokalla nostolla lähti tuomaan. Tokalla kerralla S mulkaisi Veeraa alta kulmain ja lähti paljon paremmin tuomaan.
  • Seuraamista teimme naksuttimen kanssa, vaadin takana olevia perusasentoja ja peruuttelin paljon.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Tokokoe Ojanko

Tuomarina Kaisa Lähdesmäki, paikkana Vuokkoset-halli. Häiriötä oli paljon, kun toisella puolella pyöri EVL-kehä ja kehien välissä oli paljon häslinkiä (ihmisiä, koiria, myytäviä vinkuleluja joita testailtiin...).
  • Paikkamakuu 8 - Mun moka, toin Sätkän "jeeeee aksaa"-halliin juuri ennen kehäänmenoa. Lisäksi Sätkä oli yleisönpuoleisena reunakoirana, joten häiriötä oli paljon. Sätkä piippasi pari kertaa. Maahanmeno ja sivulletulo olivat hyviä!
  • Kaukot 7 - Nätit vaihdot! Oikea takanen oli koko ajan paikallaan. Kaksi pistettä lähti, kun Sätkä ennakoi aavistuksen s-i-vaihtoa, kolmas varmaan siitä, että Sätkä tuijotteli yleisöä koko ajan (joku VINGUTTI).
  • Ruutu 8 - Muuten hyvä, mutta Sätkä ennakoi maahanmenon. Erityiskiitosta saimme hienosta seuraamaantulosta.
  • Metallinouto 9 - Sätkä koski muhun sivulletulossa.
  • Hyppynouto 0 - Käskytin takaisintullessa "hyppää", vaikka Sätkä oli tulossa ihan omiakin aikojaan hypyn yli. Sitten iski epävarmuus ja luovutussekoilu. Sätkä pureksi kapulaa törkeästi.
  • Tunnistusnouto 0 - Sätkä nosti oman ja jostain syystä vaihtoi väärään.
  • Liikkeestä istuminen 9,5 - Vino istuminen.
  • Seuruu 8 - Longest ever. Sätkä ylitti odotukset, sillä se kesti jopa vinkulelun äänet! Toki kontakti rakoili, mutta Sätkäksi ei paha. Yksi pa jäi suorittamatta.
  • Luoksetulo 8 - Eka stoppi valui, ja Sätkä reagoi liikkurin "käsky"yn. Tuomari kehui päivän parhaaksi.
  • Kokonaisvaikutus 8 - "Asenne kymppi, koira kuitenkin haukkui liikkeiden välillä ja saattoi kapulaa."
  • Yhteensä 210,5 pistettä, VOI3 ja sija 5/9
Ansu Leiman liikkuroi hyvin sääntökirjan mukaisesti, kaukojen vaihtovälit eivät varmaan ikinä ole olleet noin pitkät. Yhteisessä loppupuhuttelussa tuomari huomautti yleisesti hitaista maahanmenoista, valuvista täyskäännöksistä ja siitä, että "täyskäännös liike seis" ei tarkoita useaa askelta käännöksen jälkeen. Meillä ei mun mielestä ole näissä korjattavaa :) Mulle tuomari kätellessään harmitteli nollia, oli selvästi tykännyt Sätkästä!

Liikkeiden välit kusivat. Ei olla oltu tuomarilla, joka antaa perustelut numeroille liikkeiden välissä, ja sen takia en voinut tehdä suoria siirtymiä, vaan pistin koiraa maahan odotellessa. Sätkis haukkui melkein joka välissä. Näitä pitää treenata!!


maanantai 25. marraskuuta 2013

Aksa-angst (&tottista&tokoa)

Päivitykset raahaavat jäljessä. La oltiin kokeessa, mutta siitä oma postaus jahka saan videon nettiin.


Tiistaina oli eskarihuippista. Omatoimipuolella (mustat) treenasimme edelliskerralla opeteltua uutta, niistoa vastaavaa takaakiertoa (se, jossa "väärä" jalka on edessä) eri kulmista. Oikealle kierrettäessä Sätkä tiputti rimaa koko ajan, kiersi ilmeisesti liian läheltä siivekettä? Ville pisti riman siivekettä vasten, jotta Sätkis kiertäisi kauempaa. Vasen hyvä. Kokeilin myös, erottaako koira viskileikkauksen ja uuden takaakierron toisistaan, no problem. Päällejuoksut ja saksalaisetkin sujuivat. Niin ja keppikulmat alkavat olla tosi näpsäköitä!

Villen kanssa sitten lähtöjä & vauhtirataa. Meillä ei Sätkän kanssa toiminut mikään, ei rytmitys, ei putkijarrutus, eivät päällejuoksut (käytin koiranpuoleista kättä). Agility ei viime aikoina muutenkaan ole sujunut, flow puuttuu kokonaan. Ja mua ei huvita.
Noistakin treeneistä löytyi oikeasti paljon positiivista: kontaktit ovat ihanan varmat, samoin kepit, ja takaaleikkaukset ovat lopulta alkaneet luonnistua ilman sen kummempaa aivotyötä. Teknisesti on paljon hyvää, mutta ratasuoritukset ovat meidän kompastuskivemme. Onneksi aksassa ei koskaan tehdä ratoja...
Osasyy voi myös olla mun jännitys, sillä kun perkkuna rakensin saman radan koulutettavilleni ja treenasin itse lopuksi yksin, sujuivat kaikki ongelmakohdat hyvin. Asennevamma siis? Treenaamisen pitäisi olla hauskaa!

Torstaina tokoiltiin porukalla sateessa Kannelmäessä. Pahemmin ei muuta jäänyt mieleen kuin että Sätkää hämäsi liikkuroitu ohjattu, kaukot toimivat, tunnari hajosi ja liikkeestä istuminen oli ällöä. Sätkis on tehty sokerista.

Joku päivä tuolla viikolla tottisteltiin Wilman kanssa Oulunkylässä. Sätkä palautteli mieleen estenoutoa (harkkaesteellä), jota se ei aluksi muistanut ollenkaan, mutta parin avustetun noudon & takaperinketjutuksen jälkeen saimme onnistumisia. Sitten seuruun pariin. Korjailin paikkaa aluksi perusasennon kautta eli tekemällä äkkistoppeja ja vaatimalla takana olevaa perusasentoa, ja Wilman ehdotuksesta peruuttelin seuraamisten alkuja. Varsinkin peruuttelemalla Sätkä alkoi tarjota taaempaa paikkaa. Loppuun vielä kolme eteenmenoa: ensin veimme lelun yhdessä, sitten Sätkä näki kun Wilma vei lelun ja lopuksi lähetin tyhjään. Eka kerta oli banaani, muuten jees!
Propsit Sätkälle siitä, että se kykeni toimimaan hienosti kentällä, jossa se on lähinnä kuullut paukkuja :)

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Koe mielessä vai koemielessä?

Tokoiltu on pari kertaa. Lauantaina koe, jotenkin oudon luottavainen fiilis sen suhteen? Ehkä se liittyy tunnariin, joka ei enää satavarmasti nollaannu. Ja siihen, että olen kisannut Sätkän kanssa huikeat 10 kertaa, joten osaan jo vähän aavistella millainen se on & tukea sitä hankalissa jutuissa. Btw, ykkösiä olemme saaneet 5/10, parannettavaa siis olisi, mutta toisaalta huonoin ykkösemme on saatu 179 pisteellä (=89% maksimipistemäärästä), joten olemmekin liikenteessä kaikki tai ei mitään -periaatteella.

Sirkun ja Susun kanssa tokoilimme sunnuntaina Oulunkylässä. Sätkis leikki taas suuntaleikkiä ohjatun kapuloilla, sain sen pariin otteeseen narrattua väärälle kapulalle ja sitten Sätkä skarppasi & haki oikean, vaikka seisoin selvästi lähempänä väärää. Teimme ekaa kertaa "liikkuroituna": Sirkku vei kapulat (ja keskelle hanskan hämyksi), mä vein namilla Sätkän keskelle seisomaan ja lähetin. Kapulat olivat koiran kanssa samassa linjassa.

Yksi tunnari jälleen. Paljon kapuloita ympyrässä, Sätkä kiersi pari kertaa ennen kuin nosti oman. Palkkasin vauhdista. Kaukoissa keskityimme malttiin. Nooo, ihan putkeen ei mennyt... Mutta kyllä se sieltä löytyi! Seisominen vain on vai-ke-aa. Seuraaminen sen sijaan oli loistavaa, Sätkis on kehittynyt huikeasti tuossa keskittymisjutussa! Se kesti sekä jatkuvaa häiriötä että yksittäisiä, tsemppasi vain hulluna! Liikkeestä istuminen vuorostaan oli hankala, koira ei tahtonut istua :D

____

Maanantaina piti olla HAUn tokot, mutta koska kukaan muu ei ollut ilmoittaunut, en jaksanut raahautua Purinalle vaan jäin Oulunkylän valoihin treenaamaan yksin. Ohjatussa kokeilin tällä kertaa niin, että lähetin Sätkän merkille ennen nouto-osuutta. Edeltävissä "väärälle hetsaus"-jutuissa se oli aluksi taas mogaillut mutta lopulta skarpannut hienosti. Merkin kanssa homma sujui hienosti, kapulat olivat taas samassa linjassa. Luoksetulon ekaa stoppia yritin treenata takapalkkaleikillä, mutta suoraan sanottuna en jaksaisi. Tulos on ollut niin hyvää pallonheitoilla, että whatever, olkoon mitä on ja parantelen joskus jos jaksan. Kympinhän tuollakin yleensä saa. Tein loppuun pari helppoa stoppia maalinkierron kautta. Eteenmenoakin tehtiin pitkästä aikaa. Kerran lelulle, kerran samaan suuntaan tyhjään, hyviä molemmat vaikka seuraaminen onkin kamalaa.

Tässä vaiheessa valot napsahtivat pois (note to self: Oulunkylän valot sammuvat klo 22). Tein kuitenkin vielä seuraamista. Olen viime aikoina naksutellut kotona taaempana olevaa perusasentoa, ja kas, Sätkän seuraaminen oli paljon kivempaa, kun sen pa oli parempi! Noin simppeli juttu... Ja kun aavistuksenomainen edistäminen jäi pois, loppui myös painaminen (tiivishän se toki yhä on).

maanantai 11. marraskuuta 2013

Iltatokot

Tokoiltiin taasen Sirkun ja Susun kanssa, tällä kertaa Oulunkylän kentällä. Sätkis teki seuraavaa:

  • Ohjattua noutoa treenattiin tokaa kertaa ikinä. Aloitin viime kerran jutuilla eli laitoin koiran seisomaan mua vastapäätä ja nakkasin kapulat molemmille puolille ---> käsimerkki & "tuo". Sätkä lähti joka kerta oikeaan suuntaan (nyt eivät hetsaukset väärälle saaneet sitä lankaan), mutta ekalla parilla kerralla se tiputti oikean kapulan tuontivaiheessa ja pinkaisi hakemaan väärää. Sitten kyllä ärsytti, kun kävin nappaamassa tiputetun kapulan ja pistin bileet pystyyn sen kanssa, virhe ei toistunut. Sirkku liikkuroi meille pari ohjatuntapaista (ei keskimmäistä kapulaa), nämä ok, vaikka yritin huijata koiraa menemällä seisomaan väärän kapulan lähelle. Luovutuksia pitää treenata erikseen, nyt Sätkä ei korjannut vinoutta.
  • Tunnarissa kapuloita oli kaksi kertaa tavallista enemmän, mikä selvästi hämäsi Sätkää. Se merkkasi oman pariin otteeseen, kävi tsekkaamassa rivin loppuun ja palasi vasta sitten hakemaan oman. Nosto ei ollut nopein mahdollinen, mutta ihan sama, ainakaan se ei epävarmuudesta huolimatta maistellut vääriä :)
  • Seuraamisessa aiheena oli kontakti. Aloitimme pahalla häiriöllä eli "Sätkä"-sanalla. Ensin Sirkku hoki sitä koiran ollessa perusasennossa, sitten pidettiin 10s tauko ennen "Sätkää", sitten Sirkku hoki sitä seuruun aikana, ja lopuksi seuruutin koiraa 10m ennen häiriösanaa. Paria stiplua lukuun ottamatta Sätkä sulki yksittäisetkin häiriöt hyvin pois. Loppuun vielä seuruuttamista erilaisissa liike- ja äänihäiriöissä, virheestä aina aloituskohtaan. Sätkä tsemppasi kivasti ja kesti jopa ihan parin sentin päässä tapahtuneet häiriöt!
  • Luoksetuloa treenasimme parilla eri tavalla. Ensin Sirkku heitti pallon Sätkän nokan eteen mun käsimerkistä, sitten kierrätin Sätkää ja heitin pallon itse, ja lopuksi leikimme takapalkkaleikkiä (koira pääsee takapalkalle joko kiertämällä mut tai saamalla vapautuksen jo matkalla mun luokse). Sätkälle tämä oli eka kerta tätä leikkiä, ja toivottavasti siitä johtui sen U-käännös, kun vapautin takapalkalle. Ideaalihan olisi, että koira vetäisi liinat kiinni ja kääntyisi paikoillaan ympäri.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Pupunmetsästystä ja viestiriemua

Maastouduttiin jälleen Veeran kanssa Luukissa, tällä kertaa uudessa paikassa. Sätkän jälki oli 800m pitkä, 7 keppiä, ikää tunti, kulmia tavallista enemmän. Jana oli tosi lyhyt, ja Sätkä nostikin jäljen rivakasti, mutta palasi melkein heti takajäljelle eikä kääntynyt itse ympäri. Nyppäisy liinasta riitti kääntämään koiran oikeaan suuntaan, joten ei se onneksi ihan täysiä taakse jäljestänyt. Tiistain totaalinen jäljen hukkaaminen ilmeisesti vaikutti Sätkään, sillä se jäljesti harvinaisen tarkasti ja hitaasti. Kepitkin nousivat hyvin, ja erityisen tyytyväinen olin kolmoskeppiin, joka oli keskellä suopursuja. Kolmos- ja neloskepin välissä Sätkä hukkasi jäljen ihan kunnolla, mutta palautti meidät ilman mitään apuja jäljelle ja nosti samoin tein sen neloskepin :)
Pian neloskepin jälkeen Sätkä alkoi jäljestää häntä alhaalla "tosissaan" jonnekin, mistä Veera ei muistanut kulkeneesa. Aina välillä se söi jotain maasta. No, hetken päästä edestä pinkaisi sitten rusakko, jonka papanoita Sätkä oli matkalla siis maistellut... Olimme yllättyneitä, Sätkän ei olisi uskonut olevan kiinnostunut riistajäljistä? Palasimme hukkakohtaan, josta Sätkä nosti kyllä taas oikean jäljen, mutta oli ilmeisesti ihan väärässä moodissa, sillä ei malttanut jäljestää sitä enää kunnolla. Tarpeeksi kauan pyörittyämme lopetimme yrittämisen.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin jees! Sätkä oli turhan hidas, mutta tarkkuus oli jänöseen saakka hyvää, ja Sätkä selviytyi kaikesta omin avuin. Keppimotivaatio on selvästi kohdillaan.

Lopuksi vielä hämärät viestitreenit. Veera eteni koirien kanssa B-pisteelle (200m) ja koirat lähetettyään käveli 20m jäljen (maasto sabotoi pidemmän jäljen). Koirat juoksivat vuorotellen. Sätkä juoksu B-A-C-A-C, kaikki matkat sujuivat vauhdikkaasti ja palkaksi kelpasi tällä kertaa paremmin ruoka. C-piste oli kuopassa, joka ei näkynyt B-pisteeltä. Matkalle tippunut tissikumikaan ei menoa haitannut! Veera antoi Sätkän vetää hihnassa C:ltä A:lle.

Ai niin. Tehdessäni Rinnalle jälkeä kuului autojen suunnalta kolme hyvin kovaa pamahdusta. Sätkä ei kuitenkaan vaikuttanut autolle palatessani mitenkään paineistuneelta, ja jälkien vanhettua se lähti normaalisti mukaan. Pupujäljellä kuului jotain matontamppausta jne, ja Sätkä nosti päätään pamahduksilla, mutta jatkoi kuitenkin duunia.

torstai 7. marraskuuta 2013

Tokovideo

Mulla on hirveästi videoita, joita en ole saanut aikaiseksi ladata koneelle. Nyt kuitenkin onnistui yksi: Sätkän tokokoe Kirkkonummella 12.10. (kootut selitykset):
Näin jälkeenpäin katsottuna emme kyllä ihan kaikkia pisteitä ansainneet, mutta kukapa sitä jälkeenpäin kyselee :D

Hukattiin jälki ja välteltiin niistoja

Tiistaina treenattiin. Ensin Erikan ja Taran&Tikrun kanssa Luukkiin maastoilemaan. Sätkän jälki oli 800m pitkä kuudella kepillä, ikää 1,5h. Janatyöskentely oli rumaa, koira yritti oikoa ja pyöri jäljen kohdallakin. Nosti se sen kuitenkin. Ekat 10m ojanylityksineen sujuivat, mutta sitten tulimme suolle, jossa Sätkä hukkasi jäljen, ei ollut vissiin kiinnittynyt siihen kunnolla & hämmentyi levinneistä hajuista. Jälki ei enää löytynyt yrityksistä huolimatta, joten päästin koiran liinasta ja lähdimme Erikan kanssa tsekkaamaan olimmeko ollenkaan oikeassa suunnassa. Oikea ryteikkö löytyi, ja hetken päästä Sätkä ilmaantui paikalle kakkoskeppi suussaan, hups... Jäljen hukkuminen ei tuntunut Sätkää haittaavan, se kirmaili häntä pystyssä kohti autoja ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä itseensä. No, vasta seuraavalla jäljellä nähdään, onko tämä hukka vaikuttanut sen jälkitarkkuuteen. Toivottavasti, mä kun olin erikseen toivonut, että Sätkä mogaisi ja saisi kolauksen itsevarmuuteensa (=huolimattomuuteensa).

Jäljen vanhentuessa talloimme esineruutukaistaleen 10x50m. Sätkä sai nähdä esineiden viennin. Toinen vietiin ihan takanurkkaan, toinen vähän keskiosaa syvemmälle kumpareen taakse. Sätkä löysi lähemmän esineen (muoviklipsu) hyvin, mutta tokan (pikkuinne pehmofantti) löytyminen kesti. Hyvin Sätkis kuitenkin jaksoi hakea. Alueella pysyminen oli Sätkälle hankalaa, se kun ei pitkään aikaan ole tehnyt noin kapeaa kaistaletta. Aina se ruutuun kuitenkin palasi, mutta kiersi herkästi samoja uria kuin aikaisemmin.

_____

Illalla sitten eskaritreenit. Pöllin taas ratapiirroksen törkeästi Veeralta :D
Ville halusi opettaa käytännössä sen "niisto vs. takaakierto"-jutun, josta puhui edellisellä koulutuskerrallaan. Idea on siis, että kun takaakierron tekee "väärä" eli sisäjalka edellä, pitää koiran tehdä niistomainen käännös hypyllä (rintamasuunta on eri kuin tavallisessa takaakierrossa). Näin ei tarvitse aina olla ryntäilemässä niistoihin. Sätkä luki takaakiertoja kivasti, mitä nyt tiputteli rimoja alas turhan herkästi, mutta mulla oli vaikeuksia saada homma sujuvaksi. Vaatinee vain reeniä!

B-rataa tehtiin nopeasti lopuksi. Muuten meni ok, mutta mun pitää miettiä nuo flänkkauskohdat (7-8) tarkasti ja rohkeasti käyttää vastakäännöksiä niissä.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Sirken jutut kokeilussa

HAUn tokoissa kokeilimme Sirken eilisiä juttuja:

Olimme paikallaolohäiriönä Ristolle. Riston tehdessä riviintuloja Sätkis harjoitteli kontaktin ylläpitoa. Itse makuuseen olin todella tyytyväinen! Ristohan aikanaan juoksi halliin tultuaan suoraan paikkamakuussa olleen Sätkän luokse astuakseen sitä, ja Sätkää on siitä lähin ahdistanut valvavasti olla paikallaolossa Riston lähellä. Nyt se oli aivan Riston vieressä, ja Ristoa vielä vedettiin liinalla, kehuttiin, kiellettiin, käytiin palkkaamassa ja vapautettiin jne., ja Sätkä kesti kaiken tämän mun ollessa piilossa! Asento oli hyvä ja koira näytti rennolta :)

Sätkä aloitti ohjatun noudon opettelun leikkimällä. Laitoin koiran seisomaan keskelle, nakkasin kapulat molemmin puolin ja annoin käsimerkin & "tuo". Eka kerta meni hyvin, tokalla Sätkä lähti hakemaan samaa kuin edellisellä kerralla. Kipaisin siis saman tien hakemaan oikean kapulan ja nakkelin sitä Sätkän suureksi turhautumiseksi ilmaan "jee vähänkö tää on siisti, paljon parempi kuin toi sun väärä kapulas!". Tämän jälkeen Sätkis skarppasi hyvin eikä tehnyt virheitä. Ei tehdä hommaa kuitenkaan liian helpoksi: oikea kapula vähäeleisesti omalle paikalleen, sitten törkeät hetsaukset väärälle kapulalle, ja virheestä taas kävin nappaamassa oikean. Sätkä turhautui oikein toden teolla, se huusi mulle raivosta :D Ja kas, johan alkoi koira lukea käsimerkkejä tarkemmin!

Sitten yksi kokeenomainen tunnari. Se oli lähes täydellinen :) Sätkä juoksi hyvää vauhtia kapuloille, kävi riviä siististi läpi kunnes tuli oman kohdalle, nappasi sen saman tien suuhun ja toi mulle. Olin hajustanut kapulaa 3s. Ainoa virhe oli kapulan pyöräyttäminen suussa tuonnin aikana. En voi uskoa, että vielä joitain viikkoja sitten meillä oli valtava tunnariongelma! Selvästi Sätkä tarvitsee vain varmuutta, varmuutta, varmuutta, joten teemme tästä lähin joka treeneissä ainakin yhden tunnarin.

Sätkis teki myös kolme luoksetuloa. Appari oli selin koiraan ja nakkasi pallon sen nokan eteen mun käsimerkistä kahdella ekalla kerralla, kolmannella appari seisoi samassa kohdassa, mutta otin läpijuoksun. Sätkä hypähti toiveikkaana apparin kohdalla, mutta muuten vauhti oli ok.

Sitten hyppynoudon pariin. Vinot heitot ovat Sätkälle yhä vaikeita, se tulee todella helposti hypyn ohi paluumatkalla, jos en auta sitä suullisesti. Tämä vaatinee vain treeniä, ja onneksi en yleensä heitä noin törkeän vinoja heittoja...

Seuraamista teimme tyhjässä hallissa muiden lähdettyä, enkä sen takia päässyt puuttumaan haluttuun ongelmaan eli kontaktin tippumiseen. Sen sijaan opetin Sätkää palkkaantumaan ulkokautta tiiviyden vähentämiseksi. Mietin myös omaa askellustani mm. käännöksissä ja juoksusta pysähtymisessä.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Sirke Viitanen kouluttaa

Sirke Viitanen koulutti HAUlaisia. Oli oikein antoisa koulutus, sain paljon uusia ideoita ja tekemistä tokorintamalle! Ekalla kierroksella tsekkasimme seuraamista ja ruutua:

SEURAAMINEN
  • Sätkän seuruu on ok:n näköistä, pieniä virheitä on jonkin verran: vähän liian tiivis, vähän liian edessä, kontakti vähän rakoilee. Näihin kaikkiin toivoin neuvoja.
  • Tiiviys: Palkka roikkumaan koiran oikealle puolelle, jonne aina vapautus. Vapautuksessa pitää lähteä suoraan lelulle, ei U-käännöksen kautta.
  • Edistäminen: Sätkän perusasento on liian edessä, koiran varpaiden tulisi olla puolessa välissä mun jalkaaterää.
  • Kontakti: (Tähän keskityttiin eniten.) 
    • Paljon häiriötreeniä, mutta erityisesti niin, että häiriöt ovat yksittäisiä (esim. 20m seuruuta ilman häiriötä, sitten yksittäinen häiriö, nämä kun ovat vaikeimpia). Ensin häiriö perusasennossa, sitten seuruussa, sitten 20m seuruu ---> häiriö.
    • Virheestä ei riitä pelkkä "äp" ja matkan jatkaminen, vaan koiran pitää menettää mahiksensa saada palkka. Toisin sanoen virheestä palaamme lähtökohtaan, jonka jälkeen seuruutetaan virhekohdan ohi ---> palkka.
    • Pitää valita vaatiiko jatkuvaa kontaktia vaiko vain sellaista, jossa koiran tulisi välittömästi tiputtamisen jälkeen korjata. Sätkän kaltaiselle vilkkaalle koiralle jälkimmäinen voisi sopia paremmin.
  • Muista korjata vain yhtä juttua kerralla.

RUUTU
  • Sätkä juoksi viime treeneissä herkästi ruudusta takakautta ulos ennen pysähtymistä ja tajusin, että pakko sille on joskus se korjausjuttu opettaa.
  • Laitetaan koira seisomaan väärään kohtaan (esim. takajalat ulos ruudusta), ensin melko lähelle, jotta vauhti karsiutuisi pois ---> pallo haluttuun kohtaan ---> itse kauemmas ---> "ruutu" ---> kehut jo liikkeestä kohti oikeaa kohtaa ---> ruutuun leikkimään.
    • Myöhemmin ilman palkkaa näyttönä jne.
    • Alkuun "jes" aina liikkeestä oikeaan suuntaan, ei stopista.
    • Sätkällä on liikaa vauhtia tähän...
    • Muista treenata kaikista suunnista, jotta magneetti keskelle on tasapainossa.
Sätkän vuoron jälkeen oli tauko, jonka aikana S teki pari evl-ruutua. Merkille se haki joka kerta kivasti, ja koska ruutu oli seinän lähellä, ei Sätkä edes yrittänyt juosta takaosasta läpi. Eka hyvä, palkkasin ruutuun. Tokalla kerralla se jäikin sitten liian eteen, josta korjasi ok. Kolmas lähetys oli hyvä, ja otin loppuosankin, bra!
Tokalla kiekalla halusin sitten tsekata kaukoja, luoksetulon ekaa stoppia ja ohjatun alkeita.

KAUKOT
  • Sätkällä on muuten pääasiassa hyvät vaihdot, mutta s-i ei ole täydellinen, joko se liikuttaa takajalkoja vähän eteen tai sitten se työntää itsensä etujaloilla taaksepäin.
  • "Yliyrittäminen" eli taaksepäin työntyminen johtuu siitä, että Sätkä käyttää liikaa voimaa vaihtoa tehdessään. Sillä on paino liian edessä sellaiselle määrälle voimaa. Lisäksi se voisi suorittaa vaihdon hitaammin, jolloin onnistumisen mahikset olisivat paremmat.
  • Yksi tapa olisi korjata homma painonsiirrolla m-s-vaihdon jälkeen. Sätkä tämän osaakin lähietäisyydeltä, pitäisi vain vaatia sitä myös muuhun kuin tekniikkajumppaan. Sätkä siirtää molempia etujalkojaan taakse, myös yhden tukijalan siirtäminen riittäisi.
  • Toinen tapa olisi opettaa tekniikka uusiksi, ns. hyppelytekniikaksi (etujalat hyppäävät, jolloin etupää on tarpeeksi kevyt). Sätkä osaa käsiavulla tehdä i-s-vaihdon hyppäämällä, mutta voisin opettaa sille saman tekniikan myös s-i-, m-s- ja m-i-vaihtoihin.
    • Aluksi opetetaan koira hyppimään etupäällä samassa asennossa (istuen tai seisten), ja vasta sen jälkeen opetataan vaihdot hyppäämällä.

LUOKSETULON STOPPI
  • Sätkä saa nykyiselläänkin kymppejä, mutta mä en ole tyytyväinen... Haluaisin, että eka stoppi olisi yhtä terävä pitkältä matkalta kuin lyhyeltä matkalta.
  • Pitkillä matkoilla omasta pallonheitosta voi itse asiassa olla haittaa (pallolla kestää niin kauan lentää, että koira ottaa pari askelta eteen ennen kuin saa pallon, ajatus ei ole taakse).
    • Mulla on ollut apparin kanssa sellainen ongelma, että on vaikea katsoa yhtä aikaa koiraa ja mun käsimerkkiä. No, mitä jos appari olisi selin koiraan ja nakkaisi pallon sovittuun kohtaan nähdessään mun käsimerkin? Toimi nyt hyvin, palkka oli oikea-aikaisempi ja vahvisti liukujarrutusta!
    • Yksin treenatessa voi palkata seuraavanlaisesti: Heti pysähdyksen jälkeen "odota" ---> pallon heitto koiran taakse ---> vapautus. Näin koira ei ottaisi niitä paria askelta eteen pallon lentäessä.
  • Muilta poimittua:
    • Kyse on tottelevaisuudesta, joten pysähdystä voi vaatia. Esim. suullisella käskyllä niin, että heti ekan käskyn perään vihainen toinen käsky (seis-SEIS!), joka kertoo koiralle, että sen piti pysähtyä jo. Sitten käydään palauttamassa koira siihen kohtaan, jossa se ekan käskyn aikana oli (sun piti pysähtyä tähän), jossa kehut ---> alusta. Käsimerkillä tämä on hankalampaa.
    • Takapalkkaleikki: Aluksi koira a) vapautetaan kesken matkan takapalkalle tai b) pääsee sinne vasta ohjaajankierron kautta. Myöhemmin mukaan stoppeja, joiden jarrutustekniikka paranee suorien vapautusten ansiosta. Jos koira vapautuu palkalle U:lla, voi alkuun treenata esim. kapealla metsäpolulla, jossa U:n tekeminen on vaikeampaa.

OHJATTU
  • En ole vielä lähtenyt tätä opettamaan, joten halusin "alusta loppuun"-selostuksen.
    1. Koira keskelle seisomaan, nakataan kapulat molemmin puolin, käsimerkki & "tuo", jos menee väärälle niin juostaan itse hakemaan oikea ("lällällää, lankaan menit").
    2. Vähitellen vaikeutetaan esim. niin, että haettava kapula on valmiiksi maassa ja vain väärä kapula lentää.
    3. Kapulat siirtyvät pikkuhiljaa taaemmas.
    4. Merkki tulee mukaan.
    5. Keskimmäinen kapula tulee mukaan.
    6. Jos koira menee vipuun, kisataan sen kanssa aina oikealle kapulalle
  • Samoin tein voi opettaa myös seiffausjuttuja kuten sellaisen käskyn, jolla koira ylittää edessään olevan kapulan (=keskimmäinen) ja hakee takana olevan.

Palajon maastojja

Perjantai ja lauantai kuluivat mukavasti maastoillen. Perkkuna lähdimme Wilman kanssa Espoon perukoille, jossa Wilma teki Sätkälle 600m pitkän jäljen kuudella kepillä, vanheni reilun tunnin. Sätkä lähti janalle hyvin, mutta jäljen se nosti taakse eikä meinannut vaihtaa. Käänsin. Itse jälki sujui harvinaisen hienosti, en auttanut Sätkää ollenkaan, ja kaikki kepitkin nousivat! Pari kulmaa Sätkis jäljesti aivan täydellisesti, parissa se vissiin vähän oikaisi? Vikan suoran veti jäljen alapuolella.

Jälkien vanhetessa Sätkä teki viestitreenin Wilman avustuksella: Wilma pisteelle B 200m päähän, josta teki vielä Sätkän ekan jäljen (100m). Sätkä lähti mulle hyvin, mutta 50m ennen mua oli jyrkkä lasku kalliolta, jossa se selvästi empi, autoin kutsumalla. Wilmalle se juoksi hyvin jälkineen kaikkineen. Mulle se ei taas meinannut lähteä, kunnes Wilma kokeili lähettää sitä "autolle" - sitten amapisi kuin tykin suusta.

____

Lauantaina teimme jälkijuttuja Veeran kanssa perinteisesti Luukissa. Sätkän jälki oli 800-900m pitkä, ikää tunti ja kuusi keppiä. Maasto oli haastavampaa kuin edellisenä päivänä, pitkä pätkä kulki mm. jyrkän rinteen puolessa välissä. Puolet jäljestä meni täysin sählätessä, annoin Sätkän juoksennella liina vapaana mielensä mukaan ja hukkia tuli paaaaaljon. Veera sitten vähän potki persuksille, ja heti sen jälkeen kun ilmoitin, että roikun liinassa vaikka henkeni kaupalla, alkoi Sätkä jäljestää ja pääsimme kunnialla loppuun. Tosiaan... Pari kertaa jälki hukkui hetkeksi, mutta Sätkis korjasi itse hyvin. Maasto ei sinänsä tuottanut vaikeuksia, mutta lammelta kaikuneet äänet hämäsivät. Kepeistä nousi 2, 4, 5 ja 6. Ykkösen yli Sätkä meni ihan surutta (?), kolmosen kohdalle emme edes osuneet.

Jälkien vanhetessa teimme esineruutua, alue noin 10x25m. Sätkä ei ollut vähään aikaan tehnyt esineitä, ja sen huomasi. Ekalla lähetyksellä se vain juoksenteli ruudussa, pissasi ja joi lammikosta. Toisella yrittämällä se sai kuin saikin hajun yhdestä esineestä (ruusuke), jota lähti tuomaan. Puolessa välissä se sai hajun toisesta esineestä (hikiranneke) ja vaihteli esineitä pariin otteeseen, toi kuitenkin ruusukkeen. Lähetin heti perään hakemaan hikirannekkeen. Vikan esineen (hanskamytty) löytyminen kesti jonkin aikaa, mutta koira teki hyvin töitä. Ilmeisesti se ei vain ekalla lähetyksellä ollut tajunnut mitä olimme tekemässä, ja parin esineen jälkeen se ei voinut käsittää, että vieläkö tuolla on jotain?! Virittelyt siis kuntoon. Esineen vaihtamisesta pitää ensi kerralla kieltää.

Sitten lähdimme vielä Petikkoon viestitreeneihin Hannan, Biancan ja koirien kanssa. Veera eteni Sätkän ja Rinnan kanssa pisteelle B (200m), josta Sätkä juoksi tokana koirana mulle hyvin. Sätkä huusi mun päässä muiden juostessa. Omalla vuorollaan se lähti hyvin, mutta palasi jonkin ajan kuluttua takaisin. Ilmeisesti se oli käynyt B-pistellä, muttei ollut hiffanut seurata jälkeä pisteelle C. Yritimme lähettää sitä molempien kokeneempien koirien perään, mutta Sätkä sai ne hetkessä kiinni ja kääntyi aina sen jälkeen takaisin. En saanut sitä enää juoksemaan. Lopuksi otimme vielä ihan lyhyeltä matkalta pari kivaa juoksua mun ja Veeran välillä.

Mitä opimme?
1) Pidä Inka oikeesti nyt kiinni siitä jälkiliinasta!! Ja leikkaa se kymmenmetriseksi.
2) Virittele koira ennen esineruutua.
3) Älä tee liian vaikeaa viestitreeniä kokemattomalle koiralle (ekaa kertaa muita ohjaajia koirineen mukana, ekaa kertaa Sätkä ei juossut yksin, ekaa kertaa se joutui odottamaan lähetysten välillä, jäljen olimme tehneet vain kerran aikaisemmin...).

perjantai 1. marraskuuta 2013

Paukkuprojekti käyntiin!

Olen viime aikoina pohtinut paljon Sätkän paukkuarkuutta. Aikaisemmat ampumiset ovat lähinnä huonontaneet tilannetta, ja eipä ihme, niistä on puuttunut suunnitelmallisuus ja maltti. Tästä johtuen päätinkin, että Sätkä ei tule kisaamaan PK-puolella, tuntui typerältä aiheuttaa koiralle niin valtavaa stressiä ja pelkotilaa typerien tulosten vuoksi. Viime aikoina maastotreeneillä on kuitenkin ollut hopeareunus, ja musta olisi vain niiiiiin siistiä päästä joskus kokeilemaan PK-koetta!

Nyt olenkin päättänyt, että yritän totuttaa Sätkää paukkuihin seuraavan vuoden ajan. Ihan jo koulutuksellisessa mielessä on mielenkiintoista nähdä, mitä tästä seuraa. Jos homma ei luonnistu, luovun suosiolla kisahaaveista, mutta yrittänyttä ei laiteta. Alun perin kaavailin namiruututaktiikkaa, mutta Sätkä ei mitenkään päin ole tarpeeksi ahne sellaiseen. Veeran vinkistä tutustuin Lavikan Emmin Stepille käyttämään kiertotaktiikkaan, joka tuntuikin heti Sätkälle paljon sopivammalta. Ideana on, että koiralle tarjotaan paukun jälkeen vaihtoehtoinen toimintamalli paineistumiseen (tolpan kiertäminen), ja miellyttämisenhaluisen ja tekemisestä tykkäävän koiran tulisi tällä tavoin selvitä tilanteesta.

Sätkän tilanne on tällä hetkellä seuraava: pamahduksen kuullessaan se pyrkii pakenemaan, ihan sama minne, kunhan se pääsee pois. Suurinta osaa arjen äänistä se kestää ongelmitta, mutta raketit aiheuttavat pahan pelkoreaktion, samoin mikä tahansa (hiljainenkin) ampumista muistuttava ääni. Esimerkiksi tänä kesänä mökillä Sätkä mystisesti katosi, mitä se ei ole ikinä, ikinä aikaisemmin tehnyt. Tunnin etsimisen jälkeen isäni löysi sen mökkisaaremme toisesta päästä, kolmen ison tontin takaa. Palasimme kummastuneina istumaan kallioille, ja yhtäkkiä Sätkä painautui täristen ja läähättäen muhun kiinni. Tajusin, että viereisestä saaresta kuului hyvin hiljaista ja satunnaista pauketta, jota Sätkä selvästi pelkäsi. Veikkaan, että se oli kuullut pauketta ensimmäistä kertaa ollessaan yksin ja turvaihmisen puuttuessa juossut päättömästi vastakkaiseen suuntaan kunnes oli päätynyt saaren toiseen päähän. Samalla tavallahan se reagoi teinijoukon papattimattoihin, se vain halusi juosta pois. Niin ja starttipistooliin se on jo vahvasti ehdollistunut, samassa huoneessa oleminen pistoolin kanssa on vaikeaa jne.

Kävimme Artun kanssa ampumassa Sätkälle maanantaina. Arttu ampui kolme laukausta 50m päästä metsikön takaa, ja minä hengailin hihnassa olevan Sätkän kanssa. Sätkän reaktio oli sama kuin jos sille olisi ammuttu vierestä, se kauhoi ilmaa päästäkseen pois eikä suostunut syömään. Autossa se läähätti raskaasti, mutta kotona käyttäytyi normaalisti.

Tästä johtuen siis uusi lähestymissuunnitelma.

Keskiviikkona nappasin pikkusiskon mukaan ampumaan. Sisko ampui yhden laukauksen 150m päästä, ja heti paukun jälkeen lähetin Sätkän tolpankiertoon ja palkkasin ihanalla narupallolla. Sätkä yllätti positiivisesti, se kykeni suorittamaan lopulta useamman takaakierron ja juoksemaan pallon perässä, jopa taistelemaan siitä! Toki pallo tipahti välillä suusta ja Sätkä oli hyvin onnellinen päästessään autoon, mutta enivei! Se suoritti annetun tehtävän heti paukun kuultuaan!

Starttipistoolin uusi säilytyspaikka on koirien ruokakuppien vieressä.

Torstai-Konalat

Torstai-ilta vietettiin Konala-Kannelmäki-akselilla. Ensin tokoiltiin pitkästä aikaa Tiian ja Ruutin kanssa, kiitos treeniseurasta! :) Paikkaistuminen sujui hyvin (kävin 1min kohdalla kehumassa), samoin paikkamakuu, vaikka Sätkä ei reagoinutkaan ekaan maahanmenokäskyyn.

Yksilöjuttuja tehdessämme Sätkä oli hyvin korkeilla kierroksilla, se haukkui tavallista enemmän jne. Kokeilimme Tiian Ikea-kukkaruukuista tehtyä ruutua: Sätkä haki merkin hyvin, ja ruutuunkin se ampaisi kuin tykin suusta, mutta pysähtyminen oli astetta vaikeampaa... Kerta toisensa jälkeen se päätyi takaosasta ulos, eikä mun aikaistetuilla "seis"-käskyillä ollut juurikaan vaikutusta. Voi-mallisella suoralla lähetyksellä S haki paikan paljon paremmin. Lopun seuraamaantulossa Sätkää ekalla kerralla hämmensi maassa olleet zetan merkit, ja se tuli oikealta puolelta seuraamaan. Toisella yrittämällä autoin sitä pitämällä katseen pidempään vasemmalla puolella. Pienet korjauskäskyt pitää muuten opetella paremmin!

Zetaa kokeilimme ekaa kertaa ikinä (maa-seis-istu). Kuten aavistelinkin, Sätkä sotki ekalla yrittämällä seisomisen istumiseen, mutta se lienee luonnollista, koska olemme viime kuukausina treenanneet istumista, istumista, ja istumista. Myös taakse paluut seisomisessa ja istumisessa olivat haastavia, jouduin molemmilla kerroilla palaamaan takaisin napauttaakseni etupalkan kohtaa muistutuksena siitä, että tassut pysyvät paikoillaan.

Tunnari oli hieno! Pyörittelin omaa 5s, mikä on Sätkälle lyhyt aika, ja silti se juoksi kapuloille, haisteli nätisti ja nappasi oman suuhun saman tien sen löydettyään! Palkkasin vauhdista. Olin niiiiiin tyytyväinen, tunnari kun on ollut meille se suurin murheenkryyni.

Tiia liikkuroi ja häiriköi seuraamista. Sätkä sulki muut häiriöt hyvin pois, mutta kapulan kalahdus maahan oli vaikea. Itse seuraaminen valui välillä eteen, välillä taas toimi, ja askeleissa imutin ilman namia ääntelyn karsimiseksi. Pysähdys juoksusta oli huono, mutta eipä ihme, sitä ei ole Sätkälle ikinä opetettu :D

Pimeydestä huolimatta treeneistä tuli kuviakin! Kaikki (c) Tiia Hämäläinen

 Tuonne Sätkä yleensä päätyi...
 ... mutta kerran se oli jopa ruudun sisällä!




________

Sitten Purinalle aksatreeneihin. Leikkausreiät eivät ole vielä ihan kunnossa, joten koetin välttää liikaa juoksemista ja kääntyilyä. Ensin treenasin etupalkan avulla keppien hankalaa avokulmaa ja sen jälkeistä takaaleikkausta, jonka jälkeen keskityin välistävetoihin. Vihaan välistävetoja, koska en osaa ollenkaan ohjata niitä. Mun motivaatio agilityn suhteen on muutenkin jokseenkin hukassa, me emme Sätkän kanssa tällä hetkellä pelaa yhteen. Sätkä käy tosi kuumana, koska se turhautuu epäonnistumisista, ja mun kärsivällisyys on vähän koetuksella. Plaah, mitä jos tekisimme vain PK-juttuja ja tokoa...

Talvi kuitenkin tekee tuloaan, ja sen myötä "joudumme" keskittymään agilityyn. Koska en selvästi itse ole kykeneväinen ohjaamaan, lienee syytä opettaa koira taitavammaksi. Jospa tilaisin Silvia Trkmanin Agility Foundations -DVD:n ja porjekteeraisin sen kanssa talven?