keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Tehotiistai: jälkeä, viestiä ja aksaa!

Tiistai oli supertehotreenipäivä! Olimme liikenteessä kolmesta kymmeneen eli 7h, ja koira oli melekosen onnellinen päästessään kotiin ja omaan koppaan :) . Aloitimme Haltialassa Saran ja Narrin kanssa jäljillä. Sätkälle niitä tehtiin huikeat kolme kappaletta: eka oli ihan lyhyt (100 askelta) peltojälki kahdella kulmalla ja neljällä kepillä, ajoin sen melko tuoreena, pointtina vain keppimotivaation nostaminen. Ekasta kepistä Sätkä sähläsi ohi, mutta loput nousivat varmanoloisesti. Ekasta kulmasta koira meni läpi, ja hukattuaan jäljen se jonkin aikaa maisteli viherkasvustoa epävarman oloisena, mutta onneksi vaadin sitä jatkamaan, sillä loppujälki oli hyvä.
Toka jälki oli Saran tekemä metsäjälki, jolla oli pituutta ja keppejä ihan normaalisti, mutta jota emme päässeet ensimmäistä 20 metriä pidemmälle. Kun Sara oli tehnyt jälkeä, oli takaa tullut kaksi koiraa ja jäljen poikki oli kulkenut jänis, joten harhajälkiä oli kivasti. Sätkä taisi lähteä jotain niistä seuraamaan, ja sitten iski epävarmuus ja pyöriminen, emmekä enää löytäneet takaisin jäljelle.
No, halusin poikkeuksellisesti lopettaa onnistumiseen, joten Sara käveli Sätkälle pellolle kolmannen jäljen (200 askelta - kulma - 400 askelta - kulma - 700 askelta), jolla oli neljä keppiä. Kiireessä ajoin jäljen liian tuoreena, ja tuuli oli painanut hajut sivuun ---> Sätkä kulki puoli metriä jäljestä sivussa pyörähtäen vähän väliä jäljen päällä (sänkipellolla tosiaan näkee kivasti, mistä on kävelty :D ). Tulos oli, ettei yhtään keppiä löytynyt, ja Sätkä katsoi mua parikin kertaa melko hämmentyneenä: "Ootsa tosissas, jatkuuko tää vieläkin?! Missä mun kepit ja palkat?!" Hienosti se kuitenkin jaksoi, vaikka usko meinasi loppua :)

Sitten Mariia saapui paikalle aussieineen, ja kävimme koirien kanssa käppäilemässä tunnin pelloilla ja metsässä. Rommi oli niiiiin söpö, leikitti Sätkää ahkerasti ja oli erinomaisen hyvin kuulolla! Saran lähdettyä kotiin kävimme Mariian kanssa ottamassa junioriosastolle vielä pitkästä aikaa viestitreenit, jotka sujuivat vähän niin ja näin. Molemmat nimittäin juoksivat Mariialle hyvin, mutta arpoivat mun luokse juoksemista :D Sätkä kuulemma lähti hyvin liikkeelle, mutta pysähtyi melkein heti haistelemaan jotain ihanaa, ja jouduin ihan kutsumaan sitä saadakseni sen tulemaan.

Kävin pikaisesti kotona vaihtamassa lenkkarit jalkaan ja suuntasin Purinalle eskarihuippistreeneihin. Ratapiirustus on pöllitty Veeralta:
A-rata oli tosi hankala. Homma kaatui erityisesti kohtaan 4-5-6, joka ei sujunut kummaltakaan puolelta putkea ohjattaessa. B-rata sujui sen sijaan paremmin, erityisesti Sätkän hienot putkijarrut saivat kehuja. Treenattavaakin toki tuli paljon:

  • Takaaleikkaukset!
  • Mä ohjaan liian vähäeleisesti, ja sen takia koira lukee pienet jutut turhan herkästi.
  • Takaakierroissa en saisi seistä siivekkeen edessä.
  • Muutenkin takaakiertotreeniä irtoamisineen (Sanna muuten sanoi, että on koiralle epäloogista, jos lähettää takaakiertoon ja lähtee sitten toiseen suuntaan, parempi olisi odottaa, että koira on siivekkeen takana ennen kuin lähtee liikkeelle.)
  • ÄLÄ PALKKAA KOIRAA SIITÄ, MITÄ ET HALUA VAHVISTAA!!! Mähän automaattisesti heitän virheenkin jälkeen Sätkälle patukan, koska virhe on todennäköisesti omani, mutta koska meidän virheemme usein on Sätkän flänkkaaminen, niin olen typeryyksissäni vahvistanut sitä palkalla.
  • Jatka rataa virheestä huolimatta.
  • Älä kopioi muita, vaan think outside the box - jos joku outo juttu sopii koirallesi, on sen käyttäminen ihan ok.
  • Esim. päällejuoksuissa vastainen käsi ei ole välttämätön, koska sen pointti on typerä, sehän estää koiraa juoksemasta esteen ohi. No, kuinka usein radalla muutenkaan haluat koirasi kiertävän esteen taakse ja juoksevan sen ohi? Opeta koirasi siis taitavammaksi.
  • Esim. niistot voisi korvata "vääränlaisella" takaakierrolla eli käyttämällä ei-koiranpuoleista kättä ja jalkaa. Ei olisi aina pakko ehtiä niistämään. 
Sivussa treenasimme omatoimisesti putken pimeää kulmaa, suoraa 2on2offia ennen kääntymistä, pöytää ja keppien avokulmia. Sätkä suoriutui muuten rutiinilla, mutta pöytä oli hankala (ylläri kun ei olla treenattu sitä sitten pentuaikojen...).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti