tiistai 1. lokakuuta 2013

Maanantai on tokopäivä

Maanantain toko-ohjelma aloitettiin Oulunkylän kentällä Saran&Narrin ja Mariian&Murun&Redin kanssa. Sätkän häiriökuuri jatkui, tällä kertaa häiriönä treenaava Muru sekä keinotekoisesti häiriköivä Sara. Sätkä kehittyy koko ajan, vaikka se yhä onkin melko herkkä häiriöille. Nytkin pääsimme uudelle tasolle: Sätkä kesti seuruussa sekä "Sämpylä"- että "Sätkä"-kutsut rikkomatta kontaktia! Perusasento on yhä haastavampi kuin seuraaminen.
Tokalla kiekalla Sätkis teki tunnaria suurella määrällä kapuloita. Jälleen se merkkasi oman pari kertaa ennen kuin lähti tuomaan, ja tuontikin oli pureskeleva ja epävarma. Toisaalta plussaa siitä, että väärien maistelut ovat vähentyneet huomattavasti! Tokalla kerralla oma palautui jo vähän nopeammin, kolmannella peräti ekasta nostosta. Pari kertaa jouduin kutsumaan pois maistelun takia. Luulenpa, että toistot ja sen myötä varmuus ovat paras lääke parempaan tunnariin.
Luoksetulossa Sätkis treenasi jälleen liikkurin huomiotta jättämistä. Nyt se ei korvaansa lotkauttanut, ja kokonainen luoksetulokin oli ihan pörfekti!

Sitten Mantereen Ninan koulutukseen Purinalle. Tällä kertaa otin syyniin kaksi ikävintä eli kisaseuruun ja kaukot. Kisaseuruussa Sätkä siis menee matkalaukkumoodiin, mitä ei tee ikinä treeneissä (tai sitten mä en vain tiedä, kun puutun sellaiseen heti). Lääkkeeksi saatiin seuraavaa: epistokoissa palkka jo parin ekan askeleen jälkeen, vaikka koira tekisikin matkalaukut; treeneihin aina kisamaisesti vierellä kulkien, Sätkän ilonkierrosten aika on ohi; treeneissä kehääntuloja ahtaista väleistä jne; kesken kuljetuksen tai alun perusasennon koiraa voi aktivoida pyytämällä nose touchia.
Kaukoissa Sätkä edistää ja on levoton. Nina neuvoi, että vaikeinta vaihtoa (s-i) voisi treenata namista luopumisen kautta. Sätkähän on tehnyt namista luopumista niin, että olen yrittänyt namilla houkutella sitä etupainoiseksi seisomisessa ja siitä vaatinut siistiä istumista, mikä on toiminut ihan hyvin olkkarissa, mutta ei ilman houkutusnamia. Uusi suunnitelma on siirtää nami koiran nassun eteen, ja kun se oppii siitä lopumaan, tarjoaa se toivottavasti painonsiirtoa taakse. Jatkamme myös muita painonsiirtoharkkojamme (lähinnä nami etutassujen välissä). Kun haluan treenata etäisyyttä, voin käyttää apparia naminpitäjänä. Tärkeintä on pitää mustavalkoiset kriteerit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti