maanantai 13. toukokuuta 2013

Vapun hyppis

Vappu Alatalon kolmipäiväisen kurssin eka osa sujui Sätkältä hienosti. Jatkoryhmä sai aloittaa hallinpuolikkaan kokoisella hyppy-ympyrällä höystettynä renkaalla, muurilla, okserilla ja pituudella. Oletin, että tämäntyyppinen kaahotus ei onnistuisi Sätkän osalta yhtään, vaan rimoja räiskyisi törkeästi. Sätkä kuitenkin yllätti, ja vaikka vauhti tippui roimasti, olin äärettömän tyytyväinen molempiin suuntiin onnistuneisiin etäisyyden, korkeuden ja ponnistuspaikan arviointeihin. Ekaan suuntaan kiekka oli ihan täydellinen, ja toiseen suuntaan vain flänkkaus tuotti ongelmia. Mulla on taipumus joko yliohjata tai työntää S tangentille, mutta kun minimalisoin ohjauksen, teki koira hienosti duunia :)

Tokalla kierroksella teimme vauhditonta taipumista set point-tyyppisesti. Toisin sanoen eka rima oli matala, tokan korkeus vaihteli (maksikorkeuksia) ja kolmas oli 45cm. Jälleen olin varma, että Sätkällä olisi vaikeuksia räpiköidä vauhditta kaarteen läpi, mutta onneksi aliarvioin pikku Sätkiksen taitoja taas.  Homma sujui molempiin suuntiin hienosti, ja Vappukin totesi, että S on saanut rutkasti lisää voimaa takapäähän.

Kolmas kiekka oli toivekiekka, joten Sätkä pääsi - ylläri - tekemään päällejuoksuja. Kokeilimme niitä sekä vauhditta että vauhdin&takaakierron kautta, ja pikku Pätkä suoriutui koko jutusta varsin siististi, hyvin olemme siis kotiläksymme tehneet :)

Vikalla kiekalla jäähdyttelimme perussarjalla. Sätkä oli jäykänoloinen ja hiukan ponneton, mikä toivottavasti oli vain väsymystä, sillä kun menin eteen vapauttamaan, tuli se selvästi reippaammin ja jopa rennommin.

Luennolta poimittua: jatkossa en radalla keskeytä tippuneesta rimasta (ellei rimantiputus johdu siitä, että koiralla keittää), vaan jatkan suoritusta ja luotan siihen, että rima rankaisi koiraa.

Mulla on ihan mielettömän taitava pieni borderstollie! Joka muuten on lopultakin lihonut, jopa sen verran, että hiukan voisi kyljiltä ylimääräistä karistaa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti