torstai 25. huhtikuuta 2013

Hallitokot, maastoja, Vapun hyppis, kenttätokot

HAU:n tokoissa Sätkis treenasi mm. luoksetulon ekaa stoppia voi-matkalla (taas siis appari heittämässä lelua), nyt oli vähän ennakointia ilmassa, joten painotettiin läpijuoksuja. Kaukoissa Veera naksutteli hyviä vaihtoja, sekalaista oli. Metskua Sätkä haki kivasti, mutta vaikeutettu versio olikin sitten onnistumisprosentiltaan huonompi: Sätkän piti luovia neljän häiriöihmisen rykelmän läpi mun luokse, ja kovasti se välissä yritti luovuttaa kapulaa muille :D Loppuun penska puuhasi jotain pientä aksaa, keppikulmia lähinnä.

Tiistaina eksyttiin Wilman kanssa sateeseen treenaamaan maastojuttuja. Esineruutu sotkettiin mielenkiintoiseen maastoon: lähes täysin avoin, muhkurainen alue, jonka reunalla oli jyrkkä kallio, perällä pieni risukko ja kaikkialla paljon vettä. Eka esine (pahvirasia) vietiin yhdessä Sätkän kanssa mielikuvana kallion päälle, suuhun poimiminen vähän epäilytti mutta muuten jees. Tokan (panta) Wilma vei risukkoon, Sätkä etsi sitä todella sisukkaasti ja kauan ja oli vakuuttunut, että se oli puussa. Ilmeisesti navakka tuuli painoi hajun sinne. Lopulta pantakin löytyi, hieno S! Kolmas esine (hanska) oli helppo, sen Wilma vei alueen keskivaiheille. Nyt Sätkä oli ensimmäistä kertaa käskyn alla ennen lähetyksiä.
Vuoden eka jälki oli kivassa maastossa, pituus reilu 100m neljällä kepillä ja ikää reilu tunti. Tavoite olisi saada Sätkä keskittymään epäonnistumisten kautta, joten minä en enää saa puuttua sen jäljestykseen millään tavalla, ja jos koira hukkaa jäljen, niin onpahan seuraavalla kerralla tarkempi. Epäonnistumisten sarja alkoi hyvin, kun Sätkä ei oikein missään vaiheessa ollut koko jäljen päällä. Yksi keppi nousi ihan tsägällä, ja koska sen jälkeinen meininki oli niin säätöä, niin lopetimme.

Torstaiaamuna matkasimme Sporttikselle Vapun hyppikselle Eevan ja Kumman seuraksi. Sätkän kanssa työstettiin päällejuoksun hyppytekniikkaa, joka sillä on aivan järkky. En yhtään kyllä ihmettele, varsinkin takaakierrosta tehdyssä päällejuoksussa koira joutuu vääntymään niin tuhannen mutkalle ja lisäksi hyppäämään koko riman leveyden. Sätkän kanssa pitää jatkossa tehdä paljon pelkkiä päällejuoksuja ilman vauhtia vähitellen kulmaa vaikeuttaen ja rimaa nostaen, jotta se saa itse opetella käyttämään kroppaansa oikein ja nostamaan takajalat mukaan hyppyyn. Perussarjat ilman vauhtia ja takaakiertojen kanssa ok, mutta sarjan ulkopuolella Sätkän laukka näytti melko raskaalta.

Illalla (jee valoa ja sula kenttä!) Sätkis pääsi vielä tokoilemaan lähikentälle. Tsekkasin voittajan läpi. Seuraamisessa paikka oli takana mutta koira oli turhan tiivis, kontakti säilyi hyvin ja askelissa pääsi jokunen ääni. Liikkeestä istuminen tuotti yllättäen vaikeuksia, asento (=korvat) vähän hukassa. Puunouto ilman hyppyä ok, metsku tipahti matkalla ja tuontivauhti oli ravi. Ruudun seuraamaantulossa ampaisi ensin ohi. Tunnarissa viljelin kinkunpaloja kapuloiden sekaan, ja Sätkä malttoi hienosti käyttää nenäänsä, tosin se pureskeli omaa tuontivaiheessa. Kaukoissa tein sarjan loppuun, vaikka S liikkui yli puoli koiranmittaa. Luoksetulon eka stoppi oli yleismittapuulla jees, mun kriteerit eivät täyttyneet. Maahanmeno tuttuun tapaan näyttävä.
Korjauskierros: Seuraamisessa yhdet askeleet ilman ääntä ---> palkka. Liikkeestä istumista pari toistoa, nyt kuunteli siististi. Metskun kanssa leikittiin ja hetsailtiin. Ruudusta treenasin loppuosan, palkka odotti vasemmassa kädessä. Tunnarikapulan pitoa ja parin askeleen tuontia. Kaukoja peruutuksen kautta, näin tehtynä 15m:kään ei ole ongelma. Luoksetulossa yksi lelustoppi.
Kaiken kaikkiaan hiottavaa on vielä paljon, mutta dogin ilme on huisin kiva ja siirtymät sujuvat todella hienosti.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Tokotokot

HAU:n tokoissa puuhastelimme kaikkea kivaa. Luoksetuloa hioimme Ninan neuvoin eli appari matkalla lelua viskomassa. Vieläkään en saanut sitä täydellistä terävyyttä kaukaa tehtyyn stoppiin. Ongelma lienee siinä, että mulla on käsimerkki = apparin on pakko tuijottaa mua ennen lelun heittoa. Pah. Sätkä teki vähän banskua läpijuoksuissa.

Ruutuja teimme kaksi, ekalla palkkasin ruutuun ja tokalla otin koko setin. Tämä on Sätkikselle niin heleppoa :) Sitten oli tarkoitus vilkaista kaukoja, mutta putkiin juokseva Rinna oli aivan liian paha häiriö, joten Sätkä sai juosta mun ja Wilman väliä ja tehdä satunnaisia stoppeja. Rinnan lopetettua kokeilin niitä kaukoja ja totesin, että peruutuksen jälkeen tehdyt kaukot ovat siistejä pidemmältäkin matkalta, mutta kokeenomaisesti tehtynä s-i on aavistuksen liikkuvainen.

Ai niin! Sätkä sai myös ilokseen noutaa sekä omaa, rakasta kapulaansa että Wilman kilon kapulaa, hauskaa oli. Ei mun sinne ylempiin luokkiin tarvitse mitään palkkaamattomuutta treenata, tuolle kaverille nouto on niin jättisiuuri palkka.

Huomioitavaa: liikkeiden välit ovat parantuneet huimasti, Sätkä kulkee siirtymät mielellään käskyn alla. Sen sijaan se jää yhä liikaa kiinni häiriöihin, luopumista pitäisi muistaa vahvistaa ihan sikana.

Ps. Seuraamiseen olen kokeillut hihnapakotetta, mikä on siirtänyt paikkaa kivasti taaemmas, mutta en pidä Sätkän ilmeestä. Se seuraa kisoissa aina tuolla tavalla, pää on ryhdikäs mutta katsekontakti puuttuu. Nyt pääsen siis puuttumaan tähän ongelmaan, jee!

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kisaa, koulutusta, maastoja

Mitäs, mitäs? Meitsi istuu nenä kiinni kirjassa ympäri vuorokauden, joten Sätkä on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Käytiin Purinan pääsiäiskisoissa pyörähtämässä kolmen startin verran, tuloksena 5-HYL-HYL. Vitonen tuli rimasta, ja myös toinen rata kaatui rimaan (tällä kertaa muistin keskeyttää). Kolmannella radalla lopullinen niitti oli räjäytetty rengas, joten voinen vetää johtopäätöksen, että hyppytekniikkatreenit tulevat tarpeeseen ;) Sätkä on muuten aika hidas bc.

Päivämääräsekoiluni ansiosta pääsimme vahingossa osallistumaan Nina Mantereen koulutukseen, ja seuraamisen paikkaa lähdetään nyt korjaamaan joko reisitargetilla tai ulkokautta palkkaamalla. Loppuun teimme lyhyet paikallaolot, joissa olin molemmissa näkyvillä ja kehuin välillä Sätkää. Sekä istuminen että makuu ok.

Wilma houkutteli mut maastokauden avajaisiin, jotka alkoivat esineruudulla. Toteanpahan vain, että ei ole ihan tervettä rämpiä edestakaisin sääriään myöten loskalumessa jyrkillä kallioilla yhden esineruudun vuoksi... Sätkis kuitenkin nautti! Sen kaikki kolme esinettä olivat takareunalla, ja sinne irtoaminen oli niiiiiiin siistiä!! Ekan esineen (hanska) veimme yhdessä mielikuvaharkkana, tokan (kilistyin) taas Wilma vei Sätkän kanssa ja kolmannen (tissikumi) Wilma kävi viemässä yksin. Ekat kaksi olivat heleppoja, mutta kolmas tuotti alkuun vaikeuksia. Toisella lähetyksellä sekin kuitenkin löytyi hienosti :) Koiralle propsit sisukkuudesta ja itsenäisyydestä.
Riston esineruudun jälkeen siirrymme kentälle ampumaan. Uusi taktiikkamme on tämä: Sätkä saa ensin leikkiä meidän kanssamme, jonka jälkeen se pääsee autoon turvaan ja Risto treenaa paukkujuttuja. Sitten Sätkä pääsee taas autosta leikkimään hetkeksi. Viimevuotiseen nähden Sätkä palautui todella nopeasti ja uskalsi paukkujen (6) jälkeen leikkiä rennosti.