maanantai 9. joulukuuta 2013

V*tun agility eli myö tarvitaan lainaohjaaja!

Torstain kimppistreeneissä teimme pientä tekniikkapätkää + kontaktirallia, kaikki sujui hyvin. Sätkä treenasi myös kuppijarrua ensin ilman estettä ja lopuksi vauhdista hypyn kanssa (päällejuoksu), jotain palikoita loksahteli taas paikoilleen.

Kyllähän meiltä estetekniikat ja pienet, lyhyet tekniikkapyöritykset sujuvat.

Mutta eivät ne hiton radat.

Räpelsimme lauantaina Ojangossa kaksi Esa Muotkan rataa, joista toisen tuomaroi Markku Kaukinen. Eka, Esan tuomaroima rata kaatui (ylläri) siihen, kun Sätkän kaari levisi hypyn ohi. Toisella radalla taas jarrutin koiraa turhan paljon loivaan käännökseen ---> kielto, jonka jälkeen paketti ei pysynyt kasassa. Tuloksena siis HYL & HYL. Radat eivät olleet mitään hyviä hyllyjä, vaan mun osalta löysää ohjaamista. Blaaaaah.

Kontaktit olivat taas hyvät, kepeillä jotain ihme sisäänmenosäätöä helpoista kulmista, harvinaista.

Agilityn pitäisi olla kivaa, ei mitään tällaista vittuuntumista?! Hylkäisin koko lajin, mutta kun Sätkä tykkää siitä niin tajuttoman paljon :( Haluaako joku hyvin, hyvin innokkaan, ykkösistä kaksi nollaa saaneen laina-bc:n? Plussaa: kohtuu nopea, taitava kropankäyttö, varmat kontaktit, kepit yleensä tosi varmat, istuu lähdössä, osaa teknisesti paljon, irtoaa todella näppärästi, jaksaa toistoja. Miinusta: flänkkaa vahvasti ja kiertää kokonaisia esteitä, ei mielellään hyppää tiukasti, reagoi turhankin herkästi liikkeeseen (show&go vaikeaa), ei supernopea.

tiistai 3. joulukuuta 2013

HAUn tokot

HAUn tokoissa oli meidän lisäksi paikalla vain Veera&Rinna, mutta hyvin sitä aikaa silti taas tuhraantui. Sätkä teki haastavia ruutuja: matkalla oli leluja, pituuden palasia, siivekkeitä, Veera seisaalteen, Veera istualteen, Veera makuulteen... Lelut olivat aluksi vaikeita, ja lopussakin Sätkä teki niiden kohdalla aina banaanin. Ruudun etuosassa makaavan Veeran yli oli vaikea mennä. Sätkä kiepsahtaa aina ruudussa mua kohti vasempaan, joten kun Veera seisoi oikeassa takakulmassa, päätyi Sätkä aina liian vasempaan reunaan. Muuten sen paikka ruudussa oli aina keskellä takana, jes! Ja uskomatonta, millaisia häiriöitä se kesti!

Tunnaria tehtiin 2 kpl. Ekalla kerralla Sätkä osui heti oman kohdalle, poimi sen suuhun ja epäuskoisena tiputti, kävi tarkistamassa muita ja toi sitten oman. Avasi muistaakseni suutaan jonkun väärän kohdalla? Toka kerta oli parempi, vaikka Sätkä jäikin (taas) hetkeksi tuijottamaan Veeraa ja samalla pyöräytti kapulaa pari kertaa suussa.

Lopuksi vielä häiriöseuraamista. Täytyy taas kehua, miten Sätkä on tässä kehittynyt! Nyt se kesti mm. sen, että Veera kutsui sitä vihaisesti luokse ja sen, että Veera tuli ihan viereen ja yritti käsiavuin ja suullisesti houkutella sitä mukaansa. Siis Veera, maailman iiiiiiihanin tyyppi! Häiriöiden blokkaaminen aiheutti törkeää edistämistä, mutta ihan sama. Kaikkein pahin oli, kun Veera kulki koiran toisella puolella ja käski maahan, mutta siitäkin selvittiin parin stiplun jälkeen.

Pakko vielä mainita, että suuri projektini eli suhteen luominen Rinnan saavutti eilen huippunsa, kun Rinna havaitsi mun hallilletulon ja keskeytti työnteon syöksyäkseen moikkaamaan mua ilosta ulisten. For real. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Maastot & Timo Rannikko

Luukkimaastot Veeran kanssa. Esineruutu oli 20x50m kokoinen kaistale, joka oli ylämäkeen ja jonka puolitti keskeltä miniharjumainen kumpare, takapuolikasta ei siis nähnyt. Veera kävi yhdessä Sätkän kanssa viemässä ekan esineen (hikiranneke) takareunaan. Tämän helpon esineen Sätkä toi hyvin. Seuraavat kaksi esinettä Veera vei yhtä aikaa ja Sätkä sai katsoa (tosin Veera vei nekin takareunaan, joten Sätkis ei nähnyt jättöjä). Ruusuke palautui hyvin, mutta nahkalompakko oli hankalampi. Sätkä kävi kerran kysymässä multa apua, mutta se palasi kuitenkin itsenäisesti työskentelemään ja malttoi irrota taakse saakka ---> esine palautui.

Jälki oli 500m pitkä, ikää tunti, 7 keppiä, jana 10m ja kulmia paljon. Sätkän jana oli suora, vauhdikas ja varma, jee! Itse jäljestäminenkin oli hyvää, koiralla oli vauhtia ja se korjasi itse omat hukkansa. Pari ekaa kulmaa tuotti vaikeuksia, mutta ne olivatkin hankalissa paikoissa (ja Sätkä korjasi tosiaan itse hyvin). Veera oli joutunut yhdessä kohtaa tekemään U-käännöksen ja kävelemään 5m tuloreittinsä vierestä, sen Sätkä selvitti hyvin. Lähellä loppua sen jäljestäminen muuttui hitaammaksi ja haastavamman näköiseksi, mutta näinkin selvittiin lähes loppuun: Sätkä hukkasi jäljen ihan lähellä seiskakeppiä. Siitä hukasta ei enää selvitty. Kepeistä löytyi 4/7 (Sätkä hukkasi jäljen juuri ennen ekaa keppiä, se ilmeisesti oikaisi kolmoskepin ohi ja vika tosiaan jäi myös matkan varrelle).
Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, jana oli hyvä ja samoin pääosa jäljestämisestä! Kaikki kohdalle osuneet kepit ilmaistiin.

_____

Sitten Purinalle Timo Rannikon treeneihin.

Pöllin Veeralta, Sara ilmeisesti söi tätä :D

Ratasuoritusta en nyt jaksa sen tarkemmin avata, todettakoon vain, että hyvää ja huonoa oli. Tärkein juttu mulle oli pohdinta Sätkän flänkkaamisesta eli hyppyjenohittelutaipumuksesta. Sitä esiintyy nimenomaan sellaisissa kohdissa, joihin sopisi päällejuoksu, saksalainen jne, eli kun koiran tulisi hypätä koko riman leveys (esim. hyppy 5, hyppy 16). Timolla on itsellään ilmeisesti ollut tällaista ongelmaa jonkun koiransa kanssa, joten hänellä oli hyviä vinkkejä antaa.
  • Pääajatus olisi, että kun koiralla on vaihtoehtona suorittaa este tai juosta sen ympäri, olisi suorittaminen se itsestäänselvä ratkaisu ja ohijuoksu se, joka mun pitäisi vaatia tarpeen tullen.
  • Mun pitää tästä lähin lukea flänkkivaaratilanteet radalla ja joko a) jättää ne suorittamatta ("tämä on meillä vielä työn alla") tai b) ennaltaehkäistä virheet apuvälinein.
    • Ennaltaehkäistä voi mm. laittamalla ihmisen/keppiverkon tokan siivekkeen kohdalle blokkaamaan koiralta väärä reitti tai merkkaamalla ylikorostetusti ponnistuspaikan (vähän niin kuin nakkaisi lelun siihen).
  • Jos koira kuitenkin ehtii tulla hypyn ohi, tulisi siihen välittömästi reagoida blokkaamalla koiran tie ja palauttamalla se hypyn taakse. Tämä ei ole hyödyllistä, jos koira on ehtinyt jo useita askeleita hypyn ohi.
  • Mutta miten sitä sitten lähdetään korjaamaan? Tavoite olisi saada koira kokoamaan ponnistuskohdassa.
    • Me kokeilimme niin, että Timo nakkasi lelun koiran jalkoihin sen tullessa ponnistuskohtaan sillä välin, kun minä juoksin toista puolta suoraan esteen ohi. Muuten jees, mutta ajoituksen on oltava juuri oikea, jotta koira ei voi vain napata lelua suuhunsa ja jatkaa matkaa esteen ohi.
    • Pidemmän päälle olisi fiksumpaa opettaa Sätkälle ruokakuppijarru: jos ruokakuppi osuu linjalle, on sen kohdalla pakko jarruttaa ja syödä nami ennen kuin saa jatkaa matkaa. Sitten vain ruokakuppi ponnistuskohtaan (ja rima tietty alemmas), niin koira oppii kokoamaan ennen hyppyä. Tätä pitää jaksaa tehdä paljon. Ruokakupin voi laittaa myös radalle.
    • Voin myös opettaa sitä lukemaan kaukaa tehtyjä päällejuoksuja ensin niin, että olen itse paikoillani kauempana ja kutsun koiran, sitten niin, että olen yhä itse paikoillani, mutta koira tulee U-putkesta vauhdilla ja sitten niin, että molemmat liikumme.
  • Mun pitää myös tehdä periaatepäätös, etten enää leijeröi hyppyjä (esim. kohdassa 13-14). Hyppyjen ohi ei mennä, piste.
Kävin kokeilemassa ruokakuppijarrun opetusta hallin toisella puolella. Sätkä oppi sen varsin kivasti ja kykeni jarruttamaan kupille jopa "putkesta putkeen"-välillä. Jee!

Oli kyllä kiva, kun saimme tähän meidän suurimpaan ongelmaamme apua :) Arvostin sitä, että emme orjallisesti suorittaneet rataa loppuun, vaan keskityimme johonkin, joka tulisi auttamaan meitä pidemmällä tähtäimellä.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Ratatreeniä Pirjon ohjein

Raskaan työpäivän jälkeen vähän mietin lähtisinkö aksatreeneihin, mutta onneksi potkin itseni liikkeelle! Meidän lisäksi paikalla oli vain Joski Kujeen kanssa, mutta hyvin saatiin 1,5h treeniaika käytettyä... Teimme Mantereen Ninan huippisryhmälle suunnittelemaa rataa:


Yli-Juutin Pirjo oli auttamassa tutustumisessa mutta jäikin vetämään meille koko homman, kiva! Jos kaikki olisi mennyt täydellisesti, olisin ohjannut seuraavasti: hypylle 3 vekki, takaaleikkaus hypyllä 4, leijeröinti muurilla, sylkkäri hypyllä 7, valssi 8-9, sylkkäri taas 10llä, takaaleikkaus putkella 13, leijeröinti kepeillä, valssi pituudella, takaakierto hypyllä 16, leijeröinti putkella 19, pakkovalssi&jaakotus hypyllä 20, (saman käden) päällejuoksu hypyllä 21, viskileikkaus hypyllä 22, sylkkäri ja valssi 25-26, vekillä putkeen.

Sitten ongelmajuttuja jne:

  • Teen sylkkärin liian lähellä estettä & käännän helposti rintamasuunnan kohti estettä.
  • "Sätkä" on puolipidäte, "tähän" taas tarkoittaa, että tule luokse suorittamatta mitään esteitä välissä.
  • Ohjaa oikeaa estettä sen sijaan, että ohjaisit pois väärältä.
  • Pakkovalssi tulee tehdä siivekkeen kohdalla.
  • Sätkä tiputtelee rimoja väsyessään, pitäisi treenata lisää tekniikkaa ehkä juuri niissä tilanteissa.
  • Kun palkataan käteen, lelua ei heitetä!!!
  • Sätkän vahvuus on hyvä irtoaminen (esim. kohta 4-6 leijeröimällä, putki 19), heikkoutena taas käteen tuleminen ja haltuunotot (esim. 6-7, 20-21). Meidän tulisi siis treenata paljon hallittuja juttuja ja ylläpitää ohella irtoamista.
  • Kaikki kontaktit olivat hyvät, samoin sisäänmeno kepeille, kun löysin kultaisen keskitien irtoamisen ja jarruttamisen välillä.
  • Erityisen ylpeä olin takaakierrosta hypyllä 16! Aikaisemmin Sätkä olisi ilman vastakäännöstä tmv. kiertänyt hypyn kokonaan, mutta takaakiertotreenien ansiosta se malttoi käyttää kroppaansa ja tehdä hienon ja tiukan takaakierron ilman mitään eksta-apuja multa!
  • Ihanaa on myös se, että Sätkä lukee nykyään takaaleikkauksia tooodella hyvin!

Palautteluja

HAUn tokoissa kerettiin kaikenmoista:
  • Paikkamakuu häirittynä oli hyvä.
  • Paikkaistumisessa Sätkää hämäsi joku, sillä se painui maahan useamman kerran. Sonja veikkaili, että se on ehdollistunut vessapiilon ovenavaukseen, siihen se ainakin näytti reagoivan maahanmenolla? Istuminen oli ryhditöntä ja paineistunutta, mutta pääsin lopulta käymään piilossakin ilman maahanmenoa.
  • Ruudussa Sätkä harjoitteli pitkää seisomista. Se sujui hyvin, mutta vaikeuksia tuotti ruutuunlähetys keppien vierestä, Sätkä yritti koko ajan karata kepeille... Lähetin kerran lähempää, sen jälkeen kepitkään eivät olleet ongelma.
  • Ohjatussa otin mukaan merkin ja palkkailin siitä paljon. Taas kerran Sätkä lankesi mun hämyihin (seisoin lähempänä väärää kapulaa, tein nykiviä liikkeitä sitä kohti jne.) aluksi, mutta kun olin pari kertaa napannut oikean kapulan sen nokan edestä, alkoi se skarpata.
  • Treenasimme hyppynoutoa! Mokoma liike on nollaantunut 4/4 kertaa, vaikka se on niin heleppo! Nytkin Sätkä teki hyviä suoria noutoja, joten haastoin vinoilla heitoilla. Pääasiassa Sätkis koukkasi takaisintullessa hypyn kautta.
  • Sätkällä on tapana lähteä kapulaa poisvievän liikkurin mukaan. Tähän ongelmaan puutuin niin, että Veera liikkuroi meille pari hyppynoutoa, annoin suureleisesti kapulan Veeralle ja kielsin Sätkää vihaisesti, jos se yritti seurata Veeraa. (Sätkä kuunteli Veeran käskytystä liikaa.)
  • Tunnari x2. Molemmat olivat muuten hyviä, mutta Sätkää hämäsi lähellä seisonut Veera. Ekalla kerralla se jäi seisomaan Veeran eteen, tiputti noutokäskystä oman ja vasta tokalla nostolla lähti tuomaan. Tokalla kerralla S mulkaisi Veeraa alta kulmain ja lähti paljon paremmin tuomaan.
  • Seuraamista teimme naksuttimen kanssa, vaadin takana olevia perusasentoja ja peruuttelin paljon.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Tokokoe Ojanko

Tuomarina Kaisa Lähdesmäki, paikkana Vuokkoset-halli. Häiriötä oli paljon, kun toisella puolella pyöri EVL-kehä ja kehien välissä oli paljon häslinkiä (ihmisiä, koiria, myytäviä vinkuleluja joita testailtiin...).
  • Paikkamakuu 8 - Mun moka, toin Sätkän "jeeeee aksaa"-halliin juuri ennen kehäänmenoa. Lisäksi Sätkä oli yleisönpuoleisena reunakoirana, joten häiriötä oli paljon. Sätkä piippasi pari kertaa. Maahanmeno ja sivulletulo olivat hyviä!
  • Kaukot 7 - Nätit vaihdot! Oikea takanen oli koko ajan paikallaan. Kaksi pistettä lähti, kun Sätkä ennakoi aavistuksen s-i-vaihtoa, kolmas varmaan siitä, että Sätkä tuijotteli yleisöä koko ajan (joku VINGUTTI).
  • Ruutu 8 - Muuten hyvä, mutta Sätkä ennakoi maahanmenon. Erityiskiitosta saimme hienosta seuraamaantulosta.
  • Metallinouto 9 - Sätkä koski muhun sivulletulossa.
  • Hyppynouto 0 - Käskytin takaisintullessa "hyppää", vaikka Sätkä oli tulossa ihan omiakin aikojaan hypyn yli. Sitten iski epävarmuus ja luovutussekoilu. Sätkä pureksi kapulaa törkeästi.
  • Tunnistusnouto 0 - Sätkä nosti oman ja jostain syystä vaihtoi väärään.
  • Liikkeestä istuminen 9,5 - Vino istuminen.
  • Seuruu 8 - Longest ever. Sätkä ylitti odotukset, sillä se kesti jopa vinkulelun äänet! Toki kontakti rakoili, mutta Sätkäksi ei paha. Yksi pa jäi suorittamatta.
  • Luoksetulo 8 - Eka stoppi valui, ja Sätkä reagoi liikkurin "käsky"yn. Tuomari kehui päivän parhaaksi.
  • Kokonaisvaikutus 8 - "Asenne kymppi, koira kuitenkin haukkui liikkeiden välillä ja saattoi kapulaa."
  • Yhteensä 210,5 pistettä, VOI3 ja sija 5/9
Ansu Leiman liikkuroi hyvin sääntökirjan mukaisesti, kaukojen vaihtovälit eivät varmaan ikinä ole olleet noin pitkät. Yhteisessä loppupuhuttelussa tuomari huomautti yleisesti hitaista maahanmenoista, valuvista täyskäännöksistä ja siitä, että "täyskäännös liike seis" ei tarkoita useaa askelta käännöksen jälkeen. Meillä ei mun mielestä ole näissä korjattavaa :) Mulle tuomari kätellessään harmitteli nollia, oli selvästi tykännyt Sätkästä!

Liikkeiden välit kusivat. Ei olla oltu tuomarilla, joka antaa perustelut numeroille liikkeiden välissä, ja sen takia en voinut tehdä suoria siirtymiä, vaan pistin koiraa maahan odotellessa. Sätkis haukkui melkein joka välissä. Näitä pitää treenata!!


maanantai 25. marraskuuta 2013

Aksa-angst (&tottista&tokoa)

Päivitykset raahaavat jäljessä. La oltiin kokeessa, mutta siitä oma postaus jahka saan videon nettiin.


Tiistaina oli eskarihuippista. Omatoimipuolella (mustat) treenasimme edelliskerralla opeteltua uutta, niistoa vastaavaa takaakiertoa (se, jossa "väärä" jalka on edessä) eri kulmista. Oikealle kierrettäessä Sätkä tiputti rimaa koko ajan, kiersi ilmeisesti liian läheltä siivekettä? Ville pisti riman siivekettä vasten, jotta Sätkis kiertäisi kauempaa. Vasen hyvä. Kokeilin myös, erottaako koira viskileikkauksen ja uuden takaakierron toisistaan, no problem. Päällejuoksut ja saksalaisetkin sujuivat. Niin ja keppikulmat alkavat olla tosi näpsäköitä!

Villen kanssa sitten lähtöjä & vauhtirataa. Meillä ei Sätkän kanssa toiminut mikään, ei rytmitys, ei putkijarrutus, eivät päällejuoksut (käytin koiranpuoleista kättä). Agility ei viime aikoina muutenkaan ole sujunut, flow puuttuu kokonaan. Ja mua ei huvita.
Noistakin treeneistä löytyi oikeasti paljon positiivista: kontaktit ovat ihanan varmat, samoin kepit, ja takaaleikkaukset ovat lopulta alkaneet luonnistua ilman sen kummempaa aivotyötä. Teknisesti on paljon hyvää, mutta ratasuoritukset ovat meidän kompastuskivemme. Onneksi aksassa ei koskaan tehdä ratoja...
Osasyy voi myös olla mun jännitys, sillä kun perkkuna rakensin saman radan koulutettavilleni ja treenasin itse lopuksi yksin, sujuivat kaikki ongelmakohdat hyvin. Asennevamma siis? Treenaamisen pitäisi olla hauskaa!

Torstaina tokoiltiin porukalla sateessa Kannelmäessä. Pahemmin ei muuta jäänyt mieleen kuin että Sätkää hämäsi liikkuroitu ohjattu, kaukot toimivat, tunnari hajosi ja liikkeestä istuminen oli ällöä. Sätkis on tehty sokerista.

Joku päivä tuolla viikolla tottisteltiin Wilman kanssa Oulunkylässä. Sätkä palautteli mieleen estenoutoa (harkkaesteellä), jota se ei aluksi muistanut ollenkaan, mutta parin avustetun noudon & takaperinketjutuksen jälkeen saimme onnistumisia. Sitten seuruun pariin. Korjailin paikkaa aluksi perusasennon kautta eli tekemällä äkkistoppeja ja vaatimalla takana olevaa perusasentoa, ja Wilman ehdotuksesta peruuttelin seuraamisten alkuja. Varsinkin peruuttelemalla Sätkä alkoi tarjota taaempaa paikkaa. Loppuun vielä kolme eteenmenoa: ensin veimme lelun yhdessä, sitten Sätkä näki kun Wilma vei lelun ja lopuksi lähetin tyhjään. Eka kerta oli banaani, muuten jees!
Propsit Sätkälle siitä, että se kykeni toimimaan hienosti kentällä, jossa se on lähinnä kuullut paukkuja :)

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Koe mielessä vai koemielessä?

Tokoiltu on pari kertaa. Lauantaina koe, jotenkin oudon luottavainen fiilis sen suhteen? Ehkä se liittyy tunnariin, joka ei enää satavarmasti nollaannu. Ja siihen, että olen kisannut Sätkän kanssa huikeat 10 kertaa, joten osaan jo vähän aavistella millainen se on & tukea sitä hankalissa jutuissa. Btw, ykkösiä olemme saaneet 5/10, parannettavaa siis olisi, mutta toisaalta huonoin ykkösemme on saatu 179 pisteellä (=89% maksimipistemäärästä), joten olemmekin liikenteessä kaikki tai ei mitään -periaatteella.

Sirkun ja Susun kanssa tokoilimme sunnuntaina Oulunkylässä. Sätkis leikki taas suuntaleikkiä ohjatun kapuloilla, sain sen pariin otteeseen narrattua väärälle kapulalle ja sitten Sätkä skarppasi & haki oikean, vaikka seisoin selvästi lähempänä väärää. Teimme ekaa kertaa "liikkuroituna": Sirkku vei kapulat (ja keskelle hanskan hämyksi), mä vein namilla Sätkän keskelle seisomaan ja lähetin. Kapulat olivat koiran kanssa samassa linjassa.

Yksi tunnari jälleen. Paljon kapuloita ympyrässä, Sätkä kiersi pari kertaa ennen kuin nosti oman. Palkkasin vauhdista. Kaukoissa keskityimme malttiin. Nooo, ihan putkeen ei mennyt... Mutta kyllä se sieltä löytyi! Seisominen vain on vai-ke-aa. Seuraaminen sen sijaan oli loistavaa, Sätkis on kehittynyt huikeasti tuossa keskittymisjutussa! Se kesti sekä jatkuvaa häiriötä että yksittäisiä, tsemppasi vain hulluna! Liikkeestä istuminen vuorostaan oli hankala, koira ei tahtonut istua :D

____

Maanantaina piti olla HAUn tokot, mutta koska kukaan muu ei ollut ilmoittaunut, en jaksanut raahautua Purinalle vaan jäin Oulunkylän valoihin treenaamaan yksin. Ohjatussa kokeilin tällä kertaa niin, että lähetin Sätkän merkille ennen nouto-osuutta. Edeltävissä "väärälle hetsaus"-jutuissa se oli aluksi taas mogaillut mutta lopulta skarpannut hienosti. Merkin kanssa homma sujui hienosti, kapulat olivat taas samassa linjassa. Luoksetulon ekaa stoppia yritin treenata takapalkkaleikillä, mutta suoraan sanottuna en jaksaisi. Tulos on ollut niin hyvää pallonheitoilla, että whatever, olkoon mitä on ja parantelen joskus jos jaksan. Kympinhän tuollakin yleensä saa. Tein loppuun pari helppoa stoppia maalinkierron kautta. Eteenmenoakin tehtiin pitkästä aikaa. Kerran lelulle, kerran samaan suuntaan tyhjään, hyviä molemmat vaikka seuraaminen onkin kamalaa.

Tässä vaiheessa valot napsahtivat pois (note to self: Oulunkylän valot sammuvat klo 22). Tein kuitenkin vielä seuraamista. Olen viime aikoina naksutellut kotona taaempana olevaa perusasentoa, ja kas, Sätkän seuraaminen oli paljon kivempaa, kun sen pa oli parempi! Noin simppeli juttu... Ja kun aavistuksenomainen edistäminen jäi pois, loppui myös painaminen (tiivishän se toki yhä on).

maanantai 11. marraskuuta 2013

Iltatokot

Tokoiltiin taasen Sirkun ja Susun kanssa, tällä kertaa Oulunkylän kentällä. Sätkis teki seuraavaa:

  • Ohjattua noutoa treenattiin tokaa kertaa ikinä. Aloitin viime kerran jutuilla eli laitoin koiran seisomaan mua vastapäätä ja nakkasin kapulat molemmille puolille ---> käsimerkki & "tuo". Sätkä lähti joka kerta oikeaan suuntaan (nyt eivät hetsaukset väärälle saaneet sitä lankaan), mutta ekalla parilla kerralla se tiputti oikean kapulan tuontivaiheessa ja pinkaisi hakemaan väärää. Sitten kyllä ärsytti, kun kävin nappaamassa tiputetun kapulan ja pistin bileet pystyyn sen kanssa, virhe ei toistunut. Sirkku liikkuroi meille pari ohjatuntapaista (ei keskimmäistä kapulaa), nämä ok, vaikka yritin huijata koiraa menemällä seisomaan väärän kapulan lähelle. Luovutuksia pitää treenata erikseen, nyt Sätkä ei korjannut vinoutta.
  • Tunnarissa kapuloita oli kaksi kertaa tavallista enemmän, mikä selvästi hämäsi Sätkää. Se merkkasi oman pariin otteeseen, kävi tsekkaamassa rivin loppuun ja palasi vasta sitten hakemaan oman. Nosto ei ollut nopein mahdollinen, mutta ihan sama, ainakaan se ei epävarmuudesta huolimatta maistellut vääriä :)
  • Seuraamisessa aiheena oli kontakti. Aloitimme pahalla häiriöllä eli "Sätkä"-sanalla. Ensin Sirkku hoki sitä koiran ollessa perusasennossa, sitten pidettiin 10s tauko ennen "Sätkää", sitten Sirkku hoki sitä seuruun aikana, ja lopuksi seuruutin koiraa 10m ennen häiriösanaa. Paria stiplua lukuun ottamatta Sätkä sulki yksittäisetkin häiriöt hyvin pois. Loppuun vielä seuruuttamista erilaisissa liike- ja äänihäiriöissä, virheestä aina aloituskohtaan. Sätkä tsemppasi kivasti ja kesti jopa ihan parin sentin päässä tapahtuneet häiriöt!
  • Luoksetuloa treenasimme parilla eri tavalla. Ensin Sirkku heitti pallon Sätkän nokan eteen mun käsimerkistä, sitten kierrätin Sätkää ja heitin pallon itse, ja lopuksi leikimme takapalkkaleikkiä (koira pääsee takapalkalle joko kiertämällä mut tai saamalla vapautuksen jo matkalla mun luokse). Sätkälle tämä oli eka kerta tätä leikkiä, ja toivottavasti siitä johtui sen U-käännös, kun vapautin takapalkalle. Ideaalihan olisi, että koira vetäisi liinat kiinni ja kääntyisi paikoillaan ympäri.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Pupunmetsästystä ja viestiriemua

Maastouduttiin jälleen Veeran kanssa Luukissa, tällä kertaa uudessa paikassa. Sätkän jälki oli 800m pitkä, 7 keppiä, ikää tunti, kulmia tavallista enemmän. Jana oli tosi lyhyt, ja Sätkä nostikin jäljen rivakasti, mutta palasi melkein heti takajäljelle eikä kääntynyt itse ympäri. Nyppäisy liinasta riitti kääntämään koiran oikeaan suuntaan, joten ei se onneksi ihan täysiä taakse jäljestänyt. Tiistain totaalinen jäljen hukkaaminen ilmeisesti vaikutti Sätkään, sillä se jäljesti harvinaisen tarkasti ja hitaasti. Kepitkin nousivat hyvin, ja erityisen tyytyväinen olin kolmoskeppiin, joka oli keskellä suopursuja. Kolmos- ja neloskepin välissä Sätkä hukkasi jäljen ihan kunnolla, mutta palautti meidät ilman mitään apuja jäljelle ja nosti samoin tein sen neloskepin :)
Pian neloskepin jälkeen Sätkä alkoi jäljestää häntä alhaalla "tosissaan" jonnekin, mistä Veera ei muistanut kulkeneesa. Aina välillä se söi jotain maasta. No, hetken päästä edestä pinkaisi sitten rusakko, jonka papanoita Sätkä oli matkalla siis maistellut... Olimme yllättyneitä, Sätkän ei olisi uskonut olevan kiinnostunut riistajäljistä? Palasimme hukkakohtaan, josta Sätkä nosti kyllä taas oikean jäljen, mutta oli ilmeisesti ihan väärässä moodissa, sillä ei malttanut jäljestää sitä enää kunnolla. Tarpeeksi kauan pyörittyämme lopetimme yrittämisen.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin jees! Sätkä oli turhan hidas, mutta tarkkuus oli jänöseen saakka hyvää, ja Sätkä selviytyi kaikesta omin avuin. Keppimotivaatio on selvästi kohdillaan.

Lopuksi vielä hämärät viestitreenit. Veera eteni koirien kanssa B-pisteelle (200m) ja koirat lähetettyään käveli 20m jäljen (maasto sabotoi pidemmän jäljen). Koirat juoksivat vuorotellen. Sätkä juoksu B-A-C-A-C, kaikki matkat sujuivat vauhdikkaasti ja palkaksi kelpasi tällä kertaa paremmin ruoka. C-piste oli kuopassa, joka ei näkynyt B-pisteeltä. Matkalle tippunut tissikumikaan ei menoa haitannut! Veera antoi Sätkän vetää hihnassa C:ltä A:lle.

Ai niin. Tehdessäni Rinnalle jälkeä kuului autojen suunnalta kolme hyvin kovaa pamahdusta. Sätkä ei kuitenkaan vaikuttanut autolle palatessani mitenkään paineistuneelta, ja jälkien vanhettua se lähti normaalisti mukaan. Pupujäljellä kuului jotain matontamppausta jne, ja Sätkä nosti päätään pamahduksilla, mutta jatkoi kuitenkin duunia.

torstai 7. marraskuuta 2013

Tokovideo

Mulla on hirveästi videoita, joita en ole saanut aikaiseksi ladata koneelle. Nyt kuitenkin onnistui yksi: Sätkän tokokoe Kirkkonummella 12.10. (kootut selitykset):
Näin jälkeenpäin katsottuna emme kyllä ihan kaikkia pisteitä ansainneet, mutta kukapa sitä jälkeenpäin kyselee :D

Hukattiin jälki ja välteltiin niistoja

Tiistaina treenattiin. Ensin Erikan ja Taran&Tikrun kanssa Luukkiin maastoilemaan. Sätkän jälki oli 800m pitkä kuudella kepillä, ikää 1,5h. Janatyöskentely oli rumaa, koira yritti oikoa ja pyöri jäljen kohdallakin. Nosti se sen kuitenkin. Ekat 10m ojanylityksineen sujuivat, mutta sitten tulimme suolle, jossa Sätkä hukkasi jäljen, ei ollut vissiin kiinnittynyt siihen kunnolla & hämmentyi levinneistä hajuista. Jälki ei enää löytynyt yrityksistä huolimatta, joten päästin koiran liinasta ja lähdimme Erikan kanssa tsekkaamaan olimmeko ollenkaan oikeassa suunnassa. Oikea ryteikkö löytyi, ja hetken päästä Sätkä ilmaantui paikalle kakkoskeppi suussaan, hups... Jäljen hukkuminen ei tuntunut Sätkää haittaavan, se kirmaili häntä pystyssä kohti autoja ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä itseensä. No, vasta seuraavalla jäljellä nähdään, onko tämä hukka vaikuttanut sen jälkitarkkuuteen. Toivottavasti, mä kun olin erikseen toivonut, että Sätkä mogaisi ja saisi kolauksen itsevarmuuteensa (=huolimattomuuteensa).

Jäljen vanhentuessa talloimme esineruutukaistaleen 10x50m. Sätkä sai nähdä esineiden viennin. Toinen vietiin ihan takanurkkaan, toinen vähän keskiosaa syvemmälle kumpareen taakse. Sätkä löysi lähemmän esineen (muoviklipsu) hyvin, mutta tokan (pikkuinne pehmofantti) löytyminen kesti. Hyvin Sätkis kuitenkin jaksoi hakea. Alueella pysyminen oli Sätkälle hankalaa, se kun ei pitkään aikaan ole tehnyt noin kapeaa kaistaletta. Aina se ruutuun kuitenkin palasi, mutta kiersi herkästi samoja uria kuin aikaisemmin.

_____

Illalla sitten eskaritreenit. Pöllin taas ratapiirroksen törkeästi Veeralta :D
Ville halusi opettaa käytännössä sen "niisto vs. takaakierto"-jutun, josta puhui edellisellä koulutuskerrallaan. Idea on siis, että kun takaakierron tekee "väärä" eli sisäjalka edellä, pitää koiran tehdä niistomainen käännös hypyllä (rintamasuunta on eri kuin tavallisessa takaakierrossa). Näin ei tarvitse aina olla ryntäilemässä niistoihin. Sätkä luki takaakiertoja kivasti, mitä nyt tiputteli rimoja alas turhan herkästi, mutta mulla oli vaikeuksia saada homma sujuvaksi. Vaatinee vain reeniä!

B-rataa tehtiin nopeasti lopuksi. Muuten meni ok, mutta mun pitää miettiä nuo flänkkauskohdat (7-8) tarkasti ja rohkeasti käyttää vastakäännöksiä niissä.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Sirken jutut kokeilussa

HAUn tokoissa kokeilimme Sirken eilisiä juttuja:

Olimme paikallaolohäiriönä Ristolle. Riston tehdessä riviintuloja Sätkis harjoitteli kontaktin ylläpitoa. Itse makuuseen olin todella tyytyväinen! Ristohan aikanaan juoksi halliin tultuaan suoraan paikkamakuussa olleen Sätkän luokse astuakseen sitä, ja Sätkää on siitä lähin ahdistanut valvavasti olla paikallaolossa Riston lähellä. Nyt se oli aivan Riston vieressä, ja Ristoa vielä vedettiin liinalla, kehuttiin, kiellettiin, käytiin palkkaamassa ja vapautettiin jne., ja Sätkä kesti kaiken tämän mun ollessa piilossa! Asento oli hyvä ja koira näytti rennolta :)

Sätkä aloitti ohjatun noudon opettelun leikkimällä. Laitoin koiran seisomaan keskelle, nakkasin kapulat molemmin puolin ja annoin käsimerkin & "tuo". Eka kerta meni hyvin, tokalla Sätkä lähti hakemaan samaa kuin edellisellä kerralla. Kipaisin siis saman tien hakemaan oikean kapulan ja nakkelin sitä Sätkän suureksi turhautumiseksi ilmaan "jee vähänkö tää on siisti, paljon parempi kuin toi sun väärä kapulas!". Tämän jälkeen Sätkis skarppasi hyvin eikä tehnyt virheitä. Ei tehdä hommaa kuitenkaan liian helpoksi: oikea kapula vähäeleisesti omalle paikalleen, sitten törkeät hetsaukset väärälle kapulalle, ja virheestä taas kävin nappaamassa oikean. Sätkä turhautui oikein toden teolla, se huusi mulle raivosta :D Ja kas, johan alkoi koira lukea käsimerkkejä tarkemmin!

Sitten yksi kokeenomainen tunnari. Se oli lähes täydellinen :) Sätkä juoksi hyvää vauhtia kapuloille, kävi riviä siististi läpi kunnes tuli oman kohdalle, nappasi sen saman tien suuhun ja toi mulle. Olin hajustanut kapulaa 3s. Ainoa virhe oli kapulan pyöräyttäminen suussa tuonnin aikana. En voi uskoa, että vielä joitain viikkoja sitten meillä oli valtava tunnariongelma! Selvästi Sätkä tarvitsee vain varmuutta, varmuutta, varmuutta, joten teemme tästä lähin joka treeneissä ainakin yhden tunnarin.

Sätkis teki myös kolme luoksetuloa. Appari oli selin koiraan ja nakkasi pallon sen nokan eteen mun käsimerkistä kahdella ekalla kerralla, kolmannella appari seisoi samassa kohdassa, mutta otin läpijuoksun. Sätkä hypähti toiveikkaana apparin kohdalla, mutta muuten vauhti oli ok.

Sitten hyppynoudon pariin. Vinot heitot ovat Sätkälle yhä vaikeita, se tulee todella helposti hypyn ohi paluumatkalla, jos en auta sitä suullisesti. Tämä vaatinee vain treeniä, ja onneksi en yleensä heitä noin törkeän vinoja heittoja...

Seuraamista teimme tyhjässä hallissa muiden lähdettyä, enkä sen takia päässyt puuttumaan haluttuun ongelmaan eli kontaktin tippumiseen. Sen sijaan opetin Sätkää palkkaantumaan ulkokautta tiiviyden vähentämiseksi. Mietin myös omaa askellustani mm. käännöksissä ja juoksusta pysähtymisessä.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Sirke Viitanen kouluttaa

Sirke Viitanen koulutti HAUlaisia. Oli oikein antoisa koulutus, sain paljon uusia ideoita ja tekemistä tokorintamalle! Ekalla kierroksella tsekkasimme seuraamista ja ruutua:

SEURAAMINEN
  • Sätkän seuruu on ok:n näköistä, pieniä virheitä on jonkin verran: vähän liian tiivis, vähän liian edessä, kontakti vähän rakoilee. Näihin kaikkiin toivoin neuvoja.
  • Tiiviys: Palkka roikkumaan koiran oikealle puolelle, jonne aina vapautus. Vapautuksessa pitää lähteä suoraan lelulle, ei U-käännöksen kautta.
  • Edistäminen: Sätkän perusasento on liian edessä, koiran varpaiden tulisi olla puolessa välissä mun jalkaaterää.
  • Kontakti: (Tähän keskityttiin eniten.) 
    • Paljon häiriötreeniä, mutta erityisesti niin, että häiriöt ovat yksittäisiä (esim. 20m seuruuta ilman häiriötä, sitten yksittäinen häiriö, nämä kun ovat vaikeimpia). Ensin häiriö perusasennossa, sitten seuruussa, sitten 20m seuruu ---> häiriö.
    • Virheestä ei riitä pelkkä "äp" ja matkan jatkaminen, vaan koiran pitää menettää mahiksensa saada palkka. Toisin sanoen virheestä palaamme lähtökohtaan, jonka jälkeen seuruutetaan virhekohdan ohi ---> palkka.
    • Pitää valita vaatiiko jatkuvaa kontaktia vaiko vain sellaista, jossa koiran tulisi välittömästi tiputtamisen jälkeen korjata. Sätkän kaltaiselle vilkkaalle koiralle jälkimmäinen voisi sopia paremmin.
  • Muista korjata vain yhtä juttua kerralla.

RUUTU
  • Sätkä juoksi viime treeneissä herkästi ruudusta takakautta ulos ennen pysähtymistä ja tajusin, että pakko sille on joskus se korjausjuttu opettaa.
  • Laitetaan koira seisomaan väärään kohtaan (esim. takajalat ulos ruudusta), ensin melko lähelle, jotta vauhti karsiutuisi pois ---> pallo haluttuun kohtaan ---> itse kauemmas ---> "ruutu" ---> kehut jo liikkeestä kohti oikeaa kohtaa ---> ruutuun leikkimään.
    • Myöhemmin ilman palkkaa näyttönä jne.
    • Alkuun "jes" aina liikkeestä oikeaan suuntaan, ei stopista.
    • Sätkällä on liikaa vauhtia tähän...
    • Muista treenata kaikista suunnista, jotta magneetti keskelle on tasapainossa.
Sätkän vuoron jälkeen oli tauko, jonka aikana S teki pari evl-ruutua. Merkille se haki joka kerta kivasti, ja koska ruutu oli seinän lähellä, ei Sätkä edes yrittänyt juosta takaosasta läpi. Eka hyvä, palkkasin ruutuun. Tokalla kerralla se jäikin sitten liian eteen, josta korjasi ok. Kolmas lähetys oli hyvä, ja otin loppuosankin, bra!
Tokalla kiekalla halusin sitten tsekata kaukoja, luoksetulon ekaa stoppia ja ohjatun alkeita.

KAUKOT
  • Sätkällä on muuten pääasiassa hyvät vaihdot, mutta s-i ei ole täydellinen, joko se liikuttaa takajalkoja vähän eteen tai sitten se työntää itsensä etujaloilla taaksepäin.
  • "Yliyrittäminen" eli taaksepäin työntyminen johtuu siitä, että Sätkä käyttää liikaa voimaa vaihtoa tehdessään. Sillä on paino liian edessä sellaiselle määrälle voimaa. Lisäksi se voisi suorittaa vaihdon hitaammin, jolloin onnistumisen mahikset olisivat paremmat.
  • Yksi tapa olisi korjata homma painonsiirrolla m-s-vaihdon jälkeen. Sätkä tämän osaakin lähietäisyydeltä, pitäisi vain vaatia sitä myös muuhun kuin tekniikkajumppaan. Sätkä siirtää molempia etujalkojaan taakse, myös yhden tukijalan siirtäminen riittäisi.
  • Toinen tapa olisi opettaa tekniikka uusiksi, ns. hyppelytekniikaksi (etujalat hyppäävät, jolloin etupää on tarpeeksi kevyt). Sätkä osaa käsiavulla tehdä i-s-vaihdon hyppäämällä, mutta voisin opettaa sille saman tekniikan myös s-i-, m-s- ja m-i-vaihtoihin.
    • Aluksi opetetaan koira hyppimään etupäällä samassa asennossa (istuen tai seisten), ja vasta sen jälkeen opetataan vaihdot hyppäämällä.

LUOKSETULON STOPPI
  • Sätkä saa nykyiselläänkin kymppejä, mutta mä en ole tyytyväinen... Haluaisin, että eka stoppi olisi yhtä terävä pitkältä matkalta kuin lyhyeltä matkalta.
  • Pitkillä matkoilla omasta pallonheitosta voi itse asiassa olla haittaa (pallolla kestää niin kauan lentää, että koira ottaa pari askelta eteen ennen kuin saa pallon, ajatus ei ole taakse).
    • Mulla on ollut apparin kanssa sellainen ongelma, että on vaikea katsoa yhtä aikaa koiraa ja mun käsimerkkiä. No, mitä jos appari olisi selin koiraan ja nakkaisi pallon sovittuun kohtaan nähdessään mun käsimerkin? Toimi nyt hyvin, palkka oli oikea-aikaisempi ja vahvisti liukujarrutusta!
    • Yksin treenatessa voi palkata seuraavanlaisesti: Heti pysähdyksen jälkeen "odota" ---> pallon heitto koiran taakse ---> vapautus. Näin koira ei ottaisi niitä paria askelta eteen pallon lentäessä.
  • Muilta poimittua:
    • Kyse on tottelevaisuudesta, joten pysähdystä voi vaatia. Esim. suullisella käskyllä niin, että heti ekan käskyn perään vihainen toinen käsky (seis-SEIS!), joka kertoo koiralle, että sen piti pysähtyä jo. Sitten käydään palauttamassa koira siihen kohtaan, jossa se ekan käskyn aikana oli (sun piti pysähtyä tähän), jossa kehut ---> alusta. Käsimerkillä tämä on hankalampaa.
    • Takapalkkaleikki: Aluksi koira a) vapautetaan kesken matkan takapalkalle tai b) pääsee sinne vasta ohjaajankierron kautta. Myöhemmin mukaan stoppeja, joiden jarrutustekniikka paranee suorien vapautusten ansiosta. Jos koira vapautuu palkalle U:lla, voi alkuun treenata esim. kapealla metsäpolulla, jossa U:n tekeminen on vaikeampaa.

OHJATTU
  • En ole vielä lähtenyt tätä opettamaan, joten halusin "alusta loppuun"-selostuksen.
    1. Koira keskelle seisomaan, nakataan kapulat molemmin puolin, käsimerkki & "tuo", jos menee väärälle niin juostaan itse hakemaan oikea ("lällällää, lankaan menit").
    2. Vähitellen vaikeutetaan esim. niin, että haettava kapula on valmiiksi maassa ja vain väärä kapula lentää.
    3. Kapulat siirtyvät pikkuhiljaa taaemmas.
    4. Merkki tulee mukaan.
    5. Keskimmäinen kapula tulee mukaan.
    6. Jos koira menee vipuun, kisataan sen kanssa aina oikealle kapulalle
  • Samoin tein voi opettaa myös seiffausjuttuja kuten sellaisen käskyn, jolla koira ylittää edessään olevan kapulan (=keskimmäinen) ja hakee takana olevan.

Palajon maastojja

Perjantai ja lauantai kuluivat mukavasti maastoillen. Perkkuna lähdimme Wilman kanssa Espoon perukoille, jossa Wilma teki Sätkälle 600m pitkän jäljen kuudella kepillä, vanheni reilun tunnin. Sätkä lähti janalle hyvin, mutta jäljen se nosti taakse eikä meinannut vaihtaa. Käänsin. Itse jälki sujui harvinaisen hienosti, en auttanut Sätkää ollenkaan, ja kaikki kepitkin nousivat! Pari kulmaa Sätkis jäljesti aivan täydellisesti, parissa se vissiin vähän oikaisi? Vikan suoran veti jäljen alapuolella.

Jälkien vanhetessa Sätkä teki viestitreenin Wilman avustuksella: Wilma pisteelle B 200m päähän, josta teki vielä Sätkän ekan jäljen (100m). Sätkä lähti mulle hyvin, mutta 50m ennen mua oli jyrkkä lasku kalliolta, jossa se selvästi empi, autoin kutsumalla. Wilmalle se juoksi hyvin jälkineen kaikkineen. Mulle se ei taas meinannut lähteä, kunnes Wilma kokeili lähettää sitä "autolle" - sitten amapisi kuin tykin suusta.

____

Lauantaina teimme jälkijuttuja Veeran kanssa perinteisesti Luukissa. Sätkän jälki oli 800-900m pitkä, ikää tunti ja kuusi keppiä. Maasto oli haastavampaa kuin edellisenä päivänä, pitkä pätkä kulki mm. jyrkän rinteen puolessa välissä. Puolet jäljestä meni täysin sählätessä, annoin Sätkän juoksennella liina vapaana mielensä mukaan ja hukkia tuli paaaaaljon. Veera sitten vähän potki persuksille, ja heti sen jälkeen kun ilmoitin, että roikun liinassa vaikka henkeni kaupalla, alkoi Sätkä jäljestää ja pääsimme kunnialla loppuun. Tosiaan... Pari kertaa jälki hukkui hetkeksi, mutta Sätkis korjasi itse hyvin. Maasto ei sinänsä tuottanut vaikeuksia, mutta lammelta kaikuneet äänet hämäsivät. Kepeistä nousi 2, 4, 5 ja 6. Ykkösen yli Sätkä meni ihan surutta (?), kolmosen kohdalle emme edes osuneet.

Jälkien vanhetessa teimme esineruutua, alue noin 10x25m. Sätkä ei ollut vähään aikaan tehnyt esineitä, ja sen huomasi. Ekalla lähetyksellä se vain juoksenteli ruudussa, pissasi ja joi lammikosta. Toisella yrittämällä se sai kuin saikin hajun yhdestä esineestä (ruusuke), jota lähti tuomaan. Puolessa välissä se sai hajun toisesta esineestä (hikiranneke) ja vaihteli esineitä pariin otteeseen, toi kuitenkin ruusukkeen. Lähetin heti perään hakemaan hikirannekkeen. Vikan esineen (hanskamytty) löytyminen kesti jonkin aikaa, mutta koira teki hyvin töitä. Ilmeisesti se ei vain ekalla lähetyksellä ollut tajunnut mitä olimme tekemässä, ja parin esineen jälkeen se ei voinut käsittää, että vieläkö tuolla on jotain?! Virittelyt siis kuntoon. Esineen vaihtamisesta pitää ensi kerralla kieltää.

Sitten lähdimme vielä Petikkoon viestitreeneihin Hannan, Biancan ja koirien kanssa. Veera eteni Sätkän ja Rinnan kanssa pisteelle B (200m), josta Sätkä juoksi tokana koirana mulle hyvin. Sätkä huusi mun päässä muiden juostessa. Omalla vuorollaan se lähti hyvin, mutta palasi jonkin ajan kuluttua takaisin. Ilmeisesti se oli käynyt B-pistellä, muttei ollut hiffanut seurata jälkeä pisteelle C. Yritimme lähettää sitä molempien kokeneempien koirien perään, mutta Sätkä sai ne hetkessä kiinni ja kääntyi aina sen jälkeen takaisin. En saanut sitä enää juoksemaan. Lopuksi otimme vielä ihan lyhyeltä matkalta pari kivaa juoksua mun ja Veeran välillä.

Mitä opimme?
1) Pidä Inka oikeesti nyt kiinni siitä jälkiliinasta!! Ja leikkaa se kymmenmetriseksi.
2) Virittele koira ennen esineruutua.
3) Älä tee liian vaikeaa viestitreeniä kokemattomalle koiralle (ekaa kertaa muita ohjaajia koirineen mukana, ekaa kertaa Sätkä ei juossut yksin, ekaa kertaa se joutui odottamaan lähetysten välillä, jäljen olimme tehneet vain kerran aikaisemmin...).

perjantai 1. marraskuuta 2013

Paukkuprojekti käyntiin!

Olen viime aikoina pohtinut paljon Sätkän paukkuarkuutta. Aikaisemmat ampumiset ovat lähinnä huonontaneet tilannetta, ja eipä ihme, niistä on puuttunut suunnitelmallisuus ja maltti. Tästä johtuen päätinkin, että Sätkä ei tule kisaamaan PK-puolella, tuntui typerältä aiheuttaa koiralle niin valtavaa stressiä ja pelkotilaa typerien tulosten vuoksi. Viime aikoina maastotreeneillä on kuitenkin ollut hopeareunus, ja musta olisi vain niiiiiin siistiä päästä joskus kokeilemaan PK-koetta!

Nyt olenkin päättänyt, että yritän totuttaa Sätkää paukkuihin seuraavan vuoden ajan. Ihan jo koulutuksellisessa mielessä on mielenkiintoista nähdä, mitä tästä seuraa. Jos homma ei luonnistu, luovun suosiolla kisahaaveista, mutta yrittänyttä ei laiteta. Alun perin kaavailin namiruututaktiikkaa, mutta Sätkä ei mitenkään päin ole tarpeeksi ahne sellaiseen. Veeran vinkistä tutustuin Lavikan Emmin Stepille käyttämään kiertotaktiikkaan, joka tuntuikin heti Sätkälle paljon sopivammalta. Ideana on, että koiralle tarjotaan paukun jälkeen vaihtoehtoinen toimintamalli paineistumiseen (tolpan kiertäminen), ja miellyttämisenhaluisen ja tekemisestä tykkäävän koiran tulisi tällä tavoin selvitä tilanteesta.

Sätkän tilanne on tällä hetkellä seuraava: pamahduksen kuullessaan se pyrkii pakenemaan, ihan sama minne, kunhan se pääsee pois. Suurinta osaa arjen äänistä se kestää ongelmitta, mutta raketit aiheuttavat pahan pelkoreaktion, samoin mikä tahansa (hiljainenkin) ampumista muistuttava ääni. Esimerkiksi tänä kesänä mökillä Sätkä mystisesti katosi, mitä se ei ole ikinä, ikinä aikaisemmin tehnyt. Tunnin etsimisen jälkeen isäni löysi sen mökkisaaremme toisesta päästä, kolmen ison tontin takaa. Palasimme kummastuneina istumaan kallioille, ja yhtäkkiä Sätkä painautui täristen ja läähättäen muhun kiinni. Tajusin, että viereisestä saaresta kuului hyvin hiljaista ja satunnaista pauketta, jota Sätkä selvästi pelkäsi. Veikkaan, että se oli kuullut pauketta ensimmäistä kertaa ollessaan yksin ja turvaihmisen puuttuessa juossut päättömästi vastakkaiseen suuntaan kunnes oli päätynyt saaren toiseen päähän. Samalla tavallahan se reagoi teinijoukon papattimattoihin, se vain halusi juosta pois. Niin ja starttipistooliin se on jo vahvasti ehdollistunut, samassa huoneessa oleminen pistoolin kanssa on vaikeaa jne.

Kävimme Artun kanssa ampumassa Sätkälle maanantaina. Arttu ampui kolme laukausta 50m päästä metsikön takaa, ja minä hengailin hihnassa olevan Sätkän kanssa. Sätkän reaktio oli sama kuin jos sille olisi ammuttu vierestä, se kauhoi ilmaa päästäkseen pois eikä suostunut syömään. Autossa se läähätti raskaasti, mutta kotona käyttäytyi normaalisti.

Tästä johtuen siis uusi lähestymissuunnitelma.

Keskiviikkona nappasin pikkusiskon mukaan ampumaan. Sisko ampui yhden laukauksen 150m päästä, ja heti paukun jälkeen lähetin Sätkän tolpankiertoon ja palkkasin ihanalla narupallolla. Sätkä yllätti positiivisesti, se kykeni suorittamaan lopulta useamman takaakierron ja juoksemaan pallon perässä, jopa taistelemaan siitä! Toki pallo tipahti välillä suusta ja Sätkä oli hyvin onnellinen päästessään autoon, mutta enivei! Se suoritti annetun tehtävän heti paukun kuultuaan!

Starttipistoolin uusi säilytyspaikka on koirien ruokakuppien vieressä.

Torstai-Konalat

Torstai-ilta vietettiin Konala-Kannelmäki-akselilla. Ensin tokoiltiin pitkästä aikaa Tiian ja Ruutin kanssa, kiitos treeniseurasta! :) Paikkaistuminen sujui hyvin (kävin 1min kohdalla kehumassa), samoin paikkamakuu, vaikka Sätkä ei reagoinutkaan ekaan maahanmenokäskyyn.

Yksilöjuttuja tehdessämme Sätkä oli hyvin korkeilla kierroksilla, se haukkui tavallista enemmän jne. Kokeilimme Tiian Ikea-kukkaruukuista tehtyä ruutua: Sätkä haki merkin hyvin, ja ruutuunkin se ampaisi kuin tykin suusta, mutta pysähtyminen oli astetta vaikeampaa... Kerta toisensa jälkeen se päätyi takaosasta ulos, eikä mun aikaistetuilla "seis"-käskyillä ollut juurikaan vaikutusta. Voi-mallisella suoralla lähetyksellä S haki paikan paljon paremmin. Lopun seuraamaantulossa Sätkää ekalla kerralla hämmensi maassa olleet zetan merkit, ja se tuli oikealta puolelta seuraamaan. Toisella yrittämällä autoin sitä pitämällä katseen pidempään vasemmalla puolella. Pienet korjauskäskyt pitää muuten opetella paremmin!

Zetaa kokeilimme ekaa kertaa ikinä (maa-seis-istu). Kuten aavistelinkin, Sätkä sotki ekalla yrittämällä seisomisen istumiseen, mutta se lienee luonnollista, koska olemme viime kuukausina treenanneet istumista, istumista, ja istumista. Myös taakse paluut seisomisessa ja istumisessa olivat haastavia, jouduin molemmilla kerroilla palaamaan takaisin napauttaakseni etupalkan kohtaa muistutuksena siitä, että tassut pysyvät paikoillaan.

Tunnari oli hieno! Pyörittelin omaa 5s, mikä on Sätkälle lyhyt aika, ja silti se juoksi kapuloille, haisteli nätisti ja nappasi oman suuhun saman tien sen löydettyään! Palkkasin vauhdista. Olin niiiiiin tyytyväinen, tunnari kun on ollut meille se suurin murheenkryyni.

Tiia liikkuroi ja häiriköi seuraamista. Sätkä sulki muut häiriöt hyvin pois, mutta kapulan kalahdus maahan oli vaikea. Itse seuraaminen valui välillä eteen, välillä taas toimi, ja askeleissa imutin ilman namia ääntelyn karsimiseksi. Pysähdys juoksusta oli huono, mutta eipä ihme, sitä ei ole Sätkälle ikinä opetettu :D

Pimeydestä huolimatta treeneistä tuli kuviakin! Kaikki (c) Tiia Hämäläinen

 Tuonne Sätkä yleensä päätyi...
 ... mutta kerran se oli jopa ruudun sisällä!




________

Sitten Purinalle aksatreeneihin. Leikkausreiät eivät ole vielä ihan kunnossa, joten koetin välttää liikaa juoksemista ja kääntyilyä. Ensin treenasin etupalkan avulla keppien hankalaa avokulmaa ja sen jälkeistä takaaleikkausta, jonka jälkeen keskityin välistävetoihin. Vihaan välistävetoja, koska en osaa ollenkaan ohjata niitä. Mun motivaatio agilityn suhteen on muutenkin jokseenkin hukassa, me emme Sätkän kanssa tällä hetkellä pelaa yhteen. Sätkä käy tosi kuumana, koska se turhautuu epäonnistumisista, ja mun kärsivällisyys on vähän koetuksella. Plaah, mitä jos tekisimme vain PK-juttuja ja tokoa...

Talvi kuitenkin tekee tuloaan, ja sen myötä "joudumme" keskittymään agilityyn. Koska en selvästi itse ole kykeneväinen ohjaamaan, lienee syytä opettaa koira taitavammaksi. Jospa tilaisin Silvia Trkmanin Agility Foundations -DVD:n ja porjekteeraisin sen kanssa talven?

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Missä mennään, eeveeäl?

Tällaisiakin pitää pohtia nyt, kun meillä on kisaoikeus kuninkuusluokkaan! Tämänhetkinen plän on hakea se TK3-koulari, kisakokemusta kun ei koskaan ole liikaa ja ohjattu nouto on nollatekijöissään. On kiva kuitenkin aina pohtia, minkä verran duunia on edessä ennen seuraavan luokan korkkaamista :)
  • Paikkamakuu: Sätkä on nykyään uskomattoman rauhallinen, eikä se tiputa juuri koskaan lonkallekaan. Pitäisi vain treenata useammin EVL-käskytyksillä ja häiriöllä.
  • Paikkaistuminen: Rutiinia vain!
  • Seuraaminen: Plaah. Suurin ongelma on kontaktin tippuminen, kakkosena tulee askelissa ääntely. Vasta näiden ollessa ok puuttuisin edistämiseen ja turhaan tiiviyteen.
  • Zeta: Sätkä on hyvä erotteluissa, mutta taakse menemisiä ja kulmia on hiottava.
  • Luoksetulo: Pidetään vain kasassa :)
  • Ruutu: Häiriöjuttuja ja korjaamiskäskyjä.
  • Ohjattu: Tätä ei Sätkä vielä osaa ollenkaan.
  • Hyppymetsku: Tässä ei pitäisi olla ongelmaa (paitsi että hyppynouto mennyt kaikissa voittajan kokeissamme nollille?!). Vinoja heittoja vain paljon.
  • Tunnari: Sätkä kyllä osaa tunnarin, se vain tarvitsee rutiinia huonommin hajustettuun kapulaan sekä vauhtipalkkauksia. Maisteluihin puutun yhä.
  • Kaukot: Muut vaihdot sujuvat 20 metristäkin, mutta se hiton s-i tuottaa vieläkin päänvaivaa. Pitänee vain keittiötokoilla sen verran, että huonot vaihdot karsiutuvat kokonaan pois.
Ohjattua lukuun ottamatta Sätkä voisi siis nykyiselläkin osaamisella startata eeveeällässä. Suurin ongelma on seuraaminen, josta ei nykyisellä meiningillä saada seiskaa enempää. Kaukojen s-i-vaihdon ongelma on hyvin pieni, mutta niin tavanomainen, että se pitää ehdottomasti fiksata! Noudoissa Sätkä kuumuu kisatilanteessa liikaa, mutta tunnari on tähän mennessä ollut parempi kisoissa kuin treeneissä.

Jälkeä viestiä

Aamupäivä kului Veeran ja koirien kanssa Kaitalammella. Sätkän jälki oli n. 850m pitkä kuudella kepillä, ikää tunti. Sätkä nosti janalta takajäljen ja kävi juomassa ojasta, jonka jälkeen jatkoi jäljestämistä  oikeaan suuntaan. Ensimmäinen ojanylitys tuotti vaikeuksia, ja välissä piti käydä vääntämässä tortutkin. Ojan jälkeen jäljestäminen parani, mutta Sätkä ilmeisesti jäljesti puolet ajasta hiukan jäljen sivussa. Kepeistä nousi 1, 4 ja 6, lopuista Sätkä meni sivukautta ohi. Jälki hukkui hankalissa kohdissa (hiekkatien ylitys, jyrkkä rinne, tyhjästä ilmestynyt lampi), mutta monessa kohtaa Sätkä jäljesti myös hyvin. Minä sähläsin pitkän liinan kanssa, mikä aiheutti katkonaisuutta (pitää harjoitella odottamista kesken jäljestyksen!).

Jälkien vanhetessa junioriosasto pääsi taas juoksemaan viestiä. Sätkä oli selvästi kokenut ahaa-elämyksen viestin suhteen, sillä se juoksi kaikki 100m matkat (B-A-B-A) todella varmasti ja lujaa. Mun luokse juokseminen ei ollut ongelma, koska mulla oli pallo! Sen sijaan Rinnan juostessa Sätkä huusi aivan törkeästi... Ja kun olimme lopettaneen, pinkaisi Sätkä omia aikojaan tsekkaamaan pisteen C, hups.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Purinatokot

HAUn tokoissa puuhastelimme Sätkän kanssa keskenämme. On uskomatonta, että tuo koira kykenee nykyään tekemään hyvää tokoa siitä huolimatta, että samaisella hallinpuoliskolla treenaa 4 muuta koirakkoa samaan aikaan! Pitkälle on päästy :)

  • Hyppynoutoa teimme puukapulalla. Yritin heittää tosi vinoja heittoja, ja pari kertaa sainkin Sätkän hämääntymään ja yrittämään paluuta hypyn ohi. Puutuin näihin, ja heti parani!
  • Merkkiä teimme pitkästä aikaa. Hetsaus toi nopeutta, ja kaikki merkit olivat hienoja. Sätkä malttoi tehdä hyviä merkkejä, vaikka pyysinkin sitä ensin merkkaamaan oikealla olleen ruudun.
  • Ruutu oli pitkästä aikaa evl-mallinen (varmaan eka kerta puoleen vuoteen?). Ekalla lähetyksellä Sätkä juoksentelikin ympäri hallia hämmentyneenä ennen kuin löysi ruudun, toka lähetys oli perfect.
  • Seuraamisessa hetsasin voimakkaasti lelulla, jonka iskin sitten kainaloon. Huomautin heti, kun kontakti tippui, ja Sätkä skarppasikin kivasti.
  • Tunnari x2, kummallakaan Sätkä ei maistellut vääriä! Hajustin omaa todella lyhyesti, ja se näkyi pienenä epävarmuutena. Vapautin vauhdista.
  • Luoksetulon otin läpijuoksuna leluun.
  • Jääviä treenasin Z-maisesti mutta ilman käännöksiä. Aluksi piti toki muistutella Sätkälle, että "seis" ei ole sama kuin "istu" :D Olemme vissiin painottaneet voi-treenejä viime aikoina... Muistuttelun jälkeen erottelu sujui hyvin, samoin koiran taakse siirtymiset ja mukaanlähdöt.
  • Kaukojen s-i-vaihto oli vuorossa viimeisenä. Sätkälle ei nykyään näyttäisi olevan juurikaan väliä sillä, olenko minä 20m päässä vai vieressä istumassa, mokaprosentti on melko lailla sama. S-i-vaihto on yhä melko eläväinen, se liikkuu sekä taakse että eteen tilanteesta riippuen. Pitänee vain tylysti olla palkkaamatta mitään muuta kuin niitä harvoja täysin paikoillaan olevia.

maanantai 28. lokakuuta 2013

BH Sätkä

Leikkaushaavoista huolimatta (ja isäni avustuksella) raahauduin sunnuntaina Espoon perukoille suorittamaan BH-koetta Sätkän kanssa. Tottisosuuden seuraamiset olivat aika kamalia, Sätkä ei ihan ottanut mun kyyristelevää kävelyä tosissaan ja oli varsinkin yleisöön päin kuljettaessa koko ajan lipumassa isäni luokse. Tuomari sanoi, että ajoittain hyvännäköistä, mutta keskittymistä voisi parantaa, molemmista seuruista arvosana HYVÄ. Liikkeestä istuminen, maahanmeno ja luoksetulo sekä paikkamakuu menivät enemmän suunnitelmien mukaan, niistä kaikista ERINOMAINEN ja tottisosuus hyväksytty. Myös huoltsikalla tehty kaupunkiosuus hyväksyttiin, joten Sätkä sai hienon BH-tittelin nimensä eteen :)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

VOI1 jeeeeee

Suunnattiin Saran&Narrin ja Mariian&Murun kanssa Orimattilaan tokokokeeseen, tuomarina Harri Laisi.
  • Paikkamakuu 10 - Tuomari taisi missata mun kolme perusasentokäskyä, sanoi vain että erinomainen :D
  • Tunnari 10 - Näköjään tunnari toimii vain kokeissa. Pyöräytti kerran tuodessaan.
  • Ruutu 10
  • Seuraaminen 8,5 - "Perushyvää" tuomarin mukaan, Sätkä kitisi askelissa, edisti välillä ja kontakti tipahteli.
  • Luoksetulo 10 - Tuomari kommentoi jälkeenpäin, että erittäin hieno! Mun mielestä eka stoppi olisi voinut olla vielä napakampi...
  • Kaukot 10 - Liikkui vähän s-i-vaihdossa, mutta tuomari missasi.
  • Hyppynouto 0 - Alku oli hyvä, mutta Sätkä oli taas tulossa hypyn ohi palatessaan, joten pelastin tilanteen ylimääräisellä "hyppy"-käskyllä. Hämmentynyt koira palautti kapulan sitten tosi huonosti, yritti tuoda sivulle ja tiputti jne.
  • Metallinouto 7,5 - Sätkä tiputti kapulan juuri ennen luovutusta, mutta muistaakseni korjasi tilanteen itse?
  • Liikkeestä istuminen 10 - Sätkä suorastaan hypähti istumaan :)
  • Kokonaisvaikutus 8,5 - Tuomari lähinnä kehui kaikkea, mitä nyt harmitteli Sätkän noutokuumumisia ja yhtä liikkeidenvälistä haukahdusta (yllättäen juuri metallin jälkeen :D).
  • Yhteensä 287,5 pistettä, VOI1 ja sija 2/9
Olin itse aika heikossa hapessa ennen suoritustamme ja suorituksen jälkeen, luulin että joku ikävä flunssa iski, mutta kehässä keskityin koiraan ja suoritukseen. Möyhemmin kävi ilmi, että mulla oli umpilisäkkeen tulehdus (terkkuja täältä sängynpohjalta!), joten siihen nähden selvisimme aika hyvin :D Kymppejä tuli 6/10, mikä on hieno saldo, ja noudoista voin todeta sen verran, että treeneissä toimimattomat toimivat kokeessa ja päinvastoin...

Sätkä on <3

lauantai 19. lokakuuta 2013

Jälki edistyy!

Keskiviikkona treenailin Sätkää ennen ja jälkeen eläinlääkisläisten agiryhmän. Sätkis teki hyppytekniikkaa (set point, okseri nousi korkeimmillaan 75 senttiin ja Sätkän takajalat olivat vähän passiiviset), päällejuoksuja (yritän nyt testata koiranpuoleisen käden versiota), välistävetoja (joudun yhä ohjaamaan aika vahvasti) ja kaukaa ohjaamista (malttia puuttuu).

Perjantaina tein Sätkälle jäljen lähimetsään. Pitutta oli 700m, paljon kulmia, viisi keppiä ja ikää reilu tunti. Jälleen Sätkä nosti jäljen tosi sujuvasti, ja itse jäljestäminen oli ekat 650m tosi hyvää, pystyin lukemaan milloin koira oli jäljen päällä ja milloin hukannut sen (asiaa toki auttoi se, että olin itse jäljen kävellyt). Kepeistä nousi lopulta vain kolme, mutta olin siihenkin tyytyväinen, sillä olin napannut märät kepukat käteeni juuri ennen kuin lähdin jälkeä talsimaan, joten ne eivät varmasti haisseet mitenkään erityisesti. Raahasin jalkojani kaikissa polunylityksissä, ja ne sujuivat edelliskertaa paremmin. Jännä juttu oli, että asfaltoidun tien Sätkä ylitti jäljen mukana kuin vettä vaan :D Lopussa Sätkä taisi vaihtaa jälkeä, sillä se jäljesti varmanoloisesti mutta väärään suuntaan vikat 50m.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Kisaharkka

HAUn tokoissa pidimme kisanomaiset treenit kehineen, tuomareineen ja liikkureineen. Sätkä suoritti voittajan liikkeet. Paikkamakuu oli ok, mitä nyt takana agia tehnyt bc vähän hämäsi. Aloitimme seuraamisella, ja palkkasin Sätkän pallolla kahden ekan askeleen jälkeen ihan vain rikkoakseni kisarutiinia. Palkan perään tehty seuraaminen oli ok. Liikkeestä istuminen oli myös hyvä. Luoksetulossa tuomari heitti pallon koiralle ekasta stopista. Kaukoissa liikkuri vähän mokasi, ja päädyin kävelemään 20m päähän koirasta, minkä seurauksena Sätkä tuli aavistuksen eteen s-i-vaihdossa. Jotain keskittymisongelmaakin oli, mutta olin kuitenkin etäisyyden huomioonottaen tyytyväinen. Tunnari ei mennyt ihan nappiin, Sätkä nosteli vähän vääriä, mutta oma kuitenkin palautui. Metsku innosti Sätkää vähän liikaa ---> luovutuksen jälkeen se haukahti ja ennakoi sivulletulon. Hyppynoudossa Sätkä yritti taas takaisinpäin tullessa koukata hypyn ohi ja hämmentyi korjauksesta --> luovutus oli sekava. Uudella yrityksellä liike oli hyvä. Ruudunkin jouduin, harvinaista kyllä, ottamaan kaksi kertaa, kun Sätkä ekalla kerralla hämääntyi ympärillä olleista merkeistä. Nytpähän ainakin tiedetään mitä treenata ;) Toka yritys onnistui.

Kaiken kaikkiaan jees. Stipluja toki siellä täällä, mutta Sätkis on mennyt huimasti eteenpäin!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

VOI2 ja maastomenestystä

Lauantaina vietettiin taas aktiivikoirapäivä. Aloitimme Kirkkonummen tokokokeella, tuomarina Ilkka Stén. Liikkeet tehtiin sekalaisessa järkässä, mikä loppupeleissä taisi olla meille eduksi.
  • Paikkamakuu 10 - Kaksoiskäskyt sekä maahanmenoon että perusasentoon (miten niin ollaan treenattu eeveeällän käskytyksiä), tuomari missasi.
  • Tunnari 10 - Pyöräytti kerran kapulaa suussa.
  • Kaukot 7 - Vaihdot itsessään olivat hyviä (paitsi s-i), mutta Sätkä jostain syystä kuunteli kovasti, mitä takana seisseessä yleisössä tapahtui, ja sen takia jouduin antamaan kaksi kaksoiskäskyä. Lisäksi S suoritti ylimääräisen s-i-vaihdon (tietty ihan vain esitelläkseen, miten paljon parempi se nykyään on).
  • Liikkeestä istuminen 0 - Koira oli yhä kiinni yleisössä, eikä kuunnellut mun jättökäskyä.
  • Seuraaminen 9 - Sätkän treeniseuraamista (!!), askelissa vähän piippasi ja kontakti ei ollut täydellistä.
  • Luoksetulo 9 - Eka stoppi olisi voinut olla terävämpi.
  • Metallinouto 10 - Kapula muistaakseni pyörähti kerran suussa? Vai vino palautus?
  • Hyppynouto 0 - Yleisö hämäsi taas ja Sätkä tuli palatessa esteen ohi. Näytti itsekin vähän hämmentyneeltä ja palasi takaisinpäin.
  • Ruutu 10 - Seuraamaantulossa kurvasi vähän etukautta.
  • Kokonaisvaikutus 9 - Sätkä oli velmulla päällä ja tykkäsi liikkurista kovasti, varsinkin kun liikkurilla oli joku kapula ;)
  • Yhteensä 249 pistettä, VOI2 ja sija 2/4
Mun suurin tavoite oli, että Sätkä saisi tunnarista jonkun muun numeron kuin nollan. No, Sätkis päätti vain lisätä nollan eteen ykkösen ;) Jokainen meidän kanssa viime aikoina tokoillut tietää, miten uskomatonta on, että Sätkis tekee kympin tunnarin!! Myös seuraaminen oli ihan työvoitto, Sätkä ei mennyt matkalaukkumoodiin kertaakaan. Liikkeiden sekoitettu järjestys taisi pelastaa meidät, koska vaikuttaa siltä, että Sätkä on eniten paineessa kehään tullessaan ---> seuraaminen menee yleensä plörinäksi. Nyt samainen paine antoi meille kympin tunnarin, ja seuraamiseen mennessä  Sätkä oli rento oma itsensä :)

Kaksoisvoitto meidän tiimillemme, hyvä Sätkä ja Susu!
_____

Iltapäivällä suunnattiin Veeran ja Rinnan kanssa Luukkiin maastoilemaan. Sätkän suhteen olin vähän epävarma, se kun ei pitkään aikaan ole jäljestänyt metsässä viittäkymmentä metriä pidempään. Veeran tekemä jälki oli 600m pitkä ja 45min vanha kuudella kepillä. Luukissa oli vilkas lauantaipäivä, joten harhajälkiä oli paljon.
Sätkä teki superhienon ja vauhdikkaan janan, ja aina hukkajäljen jälkeen se nosti uudella lähetyksellä jäljen tosi hienosti. Itse jälkityöskentely on mennyt huimasti eteenpäin, koiralla on suu kiinni ja nenä maassa, ja se tekee duunia tosi aktiivisesti. Heikko kohta on tällä hetkellä oman jäljen seuraaminen, Sätkä vaihtoi nytkin jälkeä hyvin mutkattomasti useaan otteeseen. Erityisesti polut olivat hankalia. Kepeistä nousi 5/6, yhden kepin kohdalle emme osuneet ja vikalla kepilla jouduin vähän avittamaan. Mutta keppimotivaatiokin on kasvanut huimasti!
Veera totesi, että Sätkä tarvitsee vain varmuutta ja lisää jälkiä, suunta on nyt oikea :)

Sitten viestin pariin. Juoksumatka oli 100m, Sätkä juoksi mun ja Veeran väliä 7 kertaa. Veeralle se juoksi hyvin alun hämmennystä lukuun ottamatta ("Ai täh, eihän toi oo mun viesti-ihminen?"), mutta mun luokse oli taas vähän vaikeuksia lähteä. Vikalla kerralla tuli hyvin. Ens kerralla mulle vaan siis pallo mukaan!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kenraalitokot ja taas joulukuusitreeniä

Torstaina tuplatreenailimme jälleen. Sirkun ja Susun kanssa pidimme lauantain koetta ajatellen kenraaliharkat Messukeskuksella. Sätkis teki:

  • Kaukoja (Ylipitkältä matkalta muut vaihdot hyviä, mutta s-i-vaihdossa pakitti hiukan, kisamatkalta myös s-i-vaihto hyvä! Malttia vain puuttui seisomisessa, miten niin ollaan treenattu tuota s-i-vaihtoa liikaa...)
  • Tunnaria (Ekalla Sätkä mälvi kaikki läpi, toi eka väärän ja haki sitten oman, tokalla teki huippusuorituksen. Positiivista oli, että kummallakaan kerralla koira ei jäänyt odottamaan mun merkkausta ennen tuomista.)
  • Luoksetuloa (Ekalla kerralla yritin palkata suoraan seisomisesta, mutta nami ei lentänyt tarpeeksi pitkälle. Tokalla kerralla seisotin Sätkää pitkään ja palkkasin, ei reagoinut liikkurin "kutsu"ihin.)
  • Seuraamista (Liikkuroitu seuruu oli aika ällö, koira painoi ja edisti jne. Vire oli turhan korkea. Sen sijaan häiriönsiedossa Sätky on kehittynyt huimasti, nyt sulki perusasennossa pois jopa "Sätkä"-, "maahan"- ja "tänne"-sanat! Lopuksi annoin sen vielä tarjota itse seuraamista, näin ei painanut niin paljoa.)
  • Siirtymiä (Palkkasin pari kertaa liikkeen alusta.)
Kaiken kaikkiaan on hauska lähteä kokeeseen. Täydellistä suoritusta emme tavoittele, mutta jos teemme tasoisemme suorituksen, niin eiköhän sieltä tulos heltiä! Itse olen tyytyväinen, jos Sätkä seuraa kohtuullisesti, ei jää kiinni asioihin ja tekee ok tunnarin ja kaukot :)

______

Aksatreeneissä teimme - jippii - samaa treeniä kuin tiistain eskariryhmän kanssa. Sätkä haki hyvin ne putken pimeät kulmat ja keppien avokulmat sekä tarjosi eteenpäinsuuntautunutta 2on2offia mun jäädessä taakse, ja pöytäkin sujui namien kanssa paremmin. Joulukuusiharkka sen sijaan oli ihan yhtä pyllystä kuin tiistainakin, paljon on treenattavaa... Mulla oli vaikeuksia uuden päällejuoksustydeemamme kanssa, mutta kyllä se koira sitä epävastaistakin kättä luki ;)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Tehotiistai: jälkeä, viestiä ja aksaa!

Tiistai oli supertehotreenipäivä! Olimme liikenteessä kolmesta kymmeneen eli 7h, ja koira oli melekosen onnellinen päästessään kotiin ja omaan koppaan :) . Aloitimme Haltialassa Saran ja Narrin kanssa jäljillä. Sätkälle niitä tehtiin huikeat kolme kappaletta: eka oli ihan lyhyt (100 askelta) peltojälki kahdella kulmalla ja neljällä kepillä, ajoin sen melko tuoreena, pointtina vain keppimotivaation nostaminen. Ekasta kepistä Sätkä sähläsi ohi, mutta loput nousivat varmanoloisesti. Ekasta kulmasta koira meni läpi, ja hukattuaan jäljen se jonkin aikaa maisteli viherkasvustoa epävarman oloisena, mutta onneksi vaadin sitä jatkamaan, sillä loppujälki oli hyvä.
Toka jälki oli Saran tekemä metsäjälki, jolla oli pituutta ja keppejä ihan normaalisti, mutta jota emme päässeet ensimmäistä 20 metriä pidemmälle. Kun Sara oli tehnyt jälkeä, oli takaa tullut kaksi koiraa ja jäljen poikki oli kulkenut jänis, joten harhajälkiä oli kivasti. Sätkä taisi lähteä jotain niistä seuraamaan, ja sitten iski epävarmuus ja pyöriminen, emmekä enää löytäneet takaisin jäljelle.
No, halusin poikkeuksellisesti lopettaa onnistumiseen, joten Sara käveli Sätkälle pellolle kolmannen jäljen (200 askelta - kulma - 400 askelta - kulma - 700 askelta), jolla oli neljä keppiä. Kiireessä ajoin jäljen liian tuoreena, ja tuuli oli painanut hajut sivuun ---> Sätkä kulki puoli metriä jäljestä sivussa pyörähtäen vähän väliä jäljen päällä (sänkipellolla tosiaan näkee kivasti, mistä on kävelty :D ). Tulos oli, ettei yhtään keppiä löytynyt, ja Sätkä katsoi mua parikin kertaa melko hämmentyneenä: "Ootsa tosissas, jatkuuko tää vieläkin?! Missä mun kepit ja palkat?!" Hienosti se kuitenkin jaksoi, vaikka usko meinasi loppua :)

Sitten Mariia saapui paikalle aussieineen, ja kävimme koirien kanssa käppäilemässä tunnin pelloilla ja metsässä. Rommi oli niiiiin söpö, leikitti Sätkää ahkerasti ja oli erinomaisen hyvin kuulolla! Saran lähdettyä kotiin kävimme Mariian kanssa ottamassa junioriosastolle vielä pitkästä aikaa viestitreenit, jotka sujuivat vähän niin ja näin. Molemmat nimittäin juoksivat Mariialle hyvin, mutta arpoivat mun luokse juoksemista :D Sätkä kuulemma lähti hyvin liikkeelle, mutta pysähtyi melkein heti haistelemaan jotain ihanaa, ja jouduin ihan kutsumaan sitä saadakseni sen tulemaan.

Kävin pikaisesti kotona vaihtamassa lenkkarit jalkaan ja suuntasin Purinalle eskarihuippistreeneihin. Ratapiirustus on pöllitty Veeralta:
A-rata oli tosi hankala. Homma kaatui erityisesti kohtaan 4-5-6, joka ei sujunut kummaltakaan puolelta putkea ohjattaessa. B-rata sujui sen sijaan paremmin, erityisesti Sätkän hienot putkijarrut saivat kehuja. Treenattavaakin toki tuli paljon:

  • Takaaleikkaukset!
  • Mä ohjaan liian vähäeleisesti, ja sen takia koira lukee pienet jutut turhan herkästi.
  • Takaakierroissa en saisi seistä siivekkeen edessä.
  • Muutenkin takaakiertotreeniä irtoamisineen (Sanna muuten sanoi, että on koiralle epäloogista, jos lähettää takaakiertoon ja lähtee sitten toiseen suuntaan, parempi olisi odottaa, että koira on siivekkeen takana ennen kuin lähtee liikkeelle.)
  • ÄLÄ PALKKAA KOIRAA SIITÄ, MITÄ ET HALUA VAHVISTAA!!! Mähän automaattisesti heitän virheenkin jälkeen Sätkälle patukan, koska virhe on todennäköisesti omani, mutta koska meidän virheemme usein on Sätkän flänkkaaminen, niin olen typeryyksissäni vahvistanut sitä palkalla.
  • Jatka rataa virheestä huolimatta.
  • Älä kopioi muita, vaan think outside the box - jos joku outo juttu sopii koirallesi, on sen käyttäminen ihan ok.
  • Esim. päällejuoksuissa vastainen käsi ei ole välttämätön, koska sen pointti on typerä, sehän estää koiraa juoksemasta esteen ohi. No, kuinka usein radalla muutenkaan haluat koirasi kiertävän esteen taakse ja juoksevan sen ohi? Opeta koirasi siis taitavammaksi.
  • Esim. niistot voisi korvata "vääränlaisella" takaakierrolla eli käyttämällä ei-koiranpuoleista kättä ja jalkaa. Ei olisi aina pakko ehtiä niistämään. 
Sivussa treenasimme omatoimisesti putken pimeää kulmaa, suoraa 2on2offia ennen kääntymistä, pöytää ja keppien avokulmia. Sätkä suoriutui muuten rutiinilla, mutta pöytä oli hankala (ylläri kun ei olla treenattu sitä sitten pentuaikojen...).

tiistai 8. lokakuuta 2013

Uudet aksakuviot ja kaukopohdintaa

Viime viikolla kertyi taas kaikennäköistä häppeninkiä. Tiistaina starttasi HAU:n eskarihuippis, joka on tästä lähin joka toinen viikko, kouluttajina vaihdellen Liukan Ville ja Mantereen Nina. Nyt paikalla olivat sekä eskarilaiset että varsinaiset huippislaiset, ja kävimme kukin lyhyesti tekemässä Villen rataa ja antamassa osviittaa taidoistamme. Sätäkkä-Pätäkän kanssa suoriuduimme taitojemme mukaisesti. Suurin osa radasta meni yllättävän sujuvasti, mutta esittelimme myös Sätkän flänkkaamista ja huonoa estehakuisuutta kierroissa. Niin ja toki mun huonoa rytmittämistä :D Myös erikseen kokeiltu keppien avokulma oli ongelmallinen. Kaiken kaikkiaan luulen, että Ville sai aika realistisen kuvan tasostamme.

Torstaina starttasi vuorostaan kimppiksemme. Meidän edellinen ryhmämme eli Esan kimppiksen koulutettavat siirtyi tiistaille, ja kouluttajat vaihtuivat Laura Juutiin ja Pirjo Yli-Juutiin, mutta koska eskarihuippis on joka toinen tiistai tämän ryhmän jälkeen, me vaihdoimme Sätkän kanssa ryhmää Erikan kimppikseen. Tällä kertaa paikalla olivat vain Erika ja Hanna koirineen, joten treeniaikaa oli reippaasti. Sätkän ratasuoritus takkusi aika lailla, mutta löytyi sieltä hyvääkin: persjättö kepeillä, se yksi ihmisnuoli, putki-puomi-erottelu...
Lopuksi treenasin vielä puolenvaihtoja ja taaksejättäytymistä puomilla sekä avokulmia ja puolenvaihtoja kepeillä, hyvin sujui.

Toko on ollut mietintätauolla nyt viikon ajan, ja Sätkä on tehotreenannut kaukoja sisätiloissa. Se on namin/lelun luopumisen kautta oppinut uuden s-i-käskyn: "back". Väitän, että tämä oma sovellukseni on parantanut Sätkän malttia huimasti, vaikka en ole vielä testannut uutta metodia ulkona :D Tällä hetkellä teemme seuraavanlaisia harjoituksia:

  • Istun Sätkän lähellä, vieritän pallon 2-3m päähän ja pyydän eri vaihtoja. Sätkän tulisi malttaa tehdä puhtaat vaihdot kyttäyksestä & eteenpäinvedosta huolimatta. S-i-vaihto on alkanut sujua hyvin etupainotteisestakin tilanteesta!
  • Olen Sätkän edessä polvillani, avoimella oikean käden kämmenellä nami (tai pallo). Jälleen koiran tulisi malttaa luopua namista ja tehdä siistit vaihdot, palkka tulee vasemmasta kädestä.
  • Olen Sätkän edessä n. 5m päässä polvillani. Teen kaukot muuten kokeenomaisesti. S-i-vaihtoon olen muuttanut käsimerkin edellisen harkan avokämmeneleeksi, ja käsky on uusi "back".
  • M-s-painonsiirtoharjoituksia teemme yhä niin, että Sätkällä on etujalkojen välissä nami tai lelu.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Kasvissyöjäkoira(ko)


Olen viime aikoina perehtynyt koiran kasvisruokavalioon. Olen itse kasvissyöjä ja pyrin välttämään kaikkia eläinperäisiä tuotteita eettisistä syistä, ja mieltäni painaa se, että tuen koirieni kautta juuri sitä tehotuotantopaskaa, jota muilla valinnoillani boikotoin. Vaikka muuten elän suht ekologisesti, on minulla kaksi koiraa, joiden hiilijalanjälki on lihansyönnin ja yksityisautoilun vuoksi valtava. Auto on kinkkinen juttu, koska kisaaminen ja treenaaminen on huomattavasti hankalampaa julkisilla, mutta olen päättänyt pyrkiä autonkäytön puolittamiseen ensi kevääseen mennessä. Omasta mukavuudesta on voitava joustaa sen verran.

Sitten siihen kasvissyöjäkoiraan. Vegaanijuttuja en oikein uskalla lähteä kokeilemaan, sillä vaikka ihminen tulee vallan loistavasti toimeen ilman yhtä ainutta eläinkunnan tuotetta, on koiran elimistö tässä suhteessa erilainen. Toisaalta koira on sekasyöjä ihmisen tavoin, ei lähes sataprosenttinen lihansyöjä kuten kissa. Tutkimustuloksia kasvissyöjäkoirista ei juurikaan ole, mutta keskustelupalstojen perusteella on helppo päätellä, mitä mieltä koiraihmiset noin yleisesti ottaen ovat: "Pitäytykää ituhipit hamstereissa!" Suoraan sanottuna raivostuttaa. Keskustelunavaajia vastaan hyökätään kuin he olisivat ehdottaneet koirien joukkolahtaamista rautatangoin, aivan kuin heidän suunnitelmissaan olisi kiduttaa koiraansa tarkoituksella ja itsekkäästi. Esim. näin: "Sairasta!! Olisit ottanut lemmikiksi esim. kanin tai marsun, jotka syövät kasvisruokaa. Ja sinä viherpiipertäjä, oletko ajatellut tuota kasvihuoneilmiötä tarkemmin...toivottavasti asunnossasi ei ole mitään puukalusteita tai nahkaisia.. sademetsien kaato suurimmin sen ilmiön aiheuttaa....Eläimiä oli meitä ennen ja silleen. Ihmiset tämän maapallon tuhoavat ei eläimet....."
Huoh. Puu on nimenomaan uusiutuva luonnonvara, ja huonekaluja tuskin pääsääntöisesti tehdään sademetsän puista... Eläimiä olemme mekin... Ihmisetpä juurikin niille koirille sitä tehotuotettua lihaa syöttävät, vain koirien villit sukulaiset elävät eettisellä lihalla...
Keskustelunavaajien pyrkimys ei suinkaan ole kiduttaa koiraansa, vaan löytää keino, jolla voi pitää rakkaan kumppaninsa tuhoamatta samalla ympäristöään. Sellainen ajattelu ei missään nimessä ole itsekästä, kaikkea muuta.




Ongelma on siinä, että suurin osa lihansyönnin puolustajista ei ole perehtynyt aiheeseensa, toisin kuin vaihtoehtoisesti ajattelevat. Lähes kaikki keskustelupalstojen argumentit ovat tunnepohjaisia ja perustuvat yleisiin käsityksiin, eivät tietoon. "Koira on lihansyöjä koska susi syö luonnossa lihaa" jne. Täytyy kuitenkin muistaa, että koiran evoluutio on jatkunut eri suuntaan kuin suden, ja että koiran elimistö pystyy vallan loistavasti sulattamaan tärkkelystä (=viljatuotteita) allergikkoja lukuun ottamatta. Emmehän me väitä, että ihmiset eivät voi syödä pähkinää, koska osalla ihmisistä on pähkinäallergia... Monelta puuttuu sitä kriittistä ajattelua ja yleisten käsitysten kyseenalaistamista. Koira on ihmisen luoma, eikä siinä mielessä luonnollinen olento.

Eräskin brittiläinen bordercollie eli 27-vuotiaaksi kasvisruokavaliolla - liha on siis elintärkeää koiralle, eikös vain? ;) Toki kasvisruokavalion kanssa tulisi olla hyvin tarkka, ravintoainekoostumuksen tulee olla koiralle oikea. Tärkeintä lienee kuitenkin tarkkailla omaa koiraa. Muuttuuko energisyys, entä mieliala? Säilyvätkö lihakset ja turkin kiilto? Millaista uloste on? Eläinlääkäri voi tässä olla tärkeässä roolissa, ainakin alkuun, hän on kuitenkin koiran terveyden asiantuntija.

Onko kellään tarjota mielipidettä tai tietoa asiasta? Itse olen vasta tutustumisasteella, ja olen hyvin avoin argumenteille puolesta ja vastaan! Keskustelupalstoillakin lähinnä ärsytti avoimen keskustelun puute, aihe vain dumattiin rajusti ilman kunnon perusteita.


Maanantai on tokopäivä

Maanantain toko-ohjelma aloitettiin Oulunkylän kentällä Saran&Narrin ja Mariian&Murun&Redin kanssa. Sätkän häiriökuuri jatkui, tällä kertaa häiriönä treenaava Muru sekä keinotekoisesti häiriköivä Sara. Sätkä kehittyy koko ajan, vaikka se yhä onkin melko herkkä häiriöille. Nytkin pääsimme uudelle tasolle: Sätkä kesti seuruussa sekä "Sämpylä"- että "Sätkä"-kutsut rikkomatta kontaktia! Perusasento on yhä haastavampi kuin seuraaminen.
Tokalla kiekalla Sätkis teki tunnaria suurella määrällä kapuloita. Jälleen se merkkasi oman pari kertaa ennen kuin lähti tuomaan, ja tuontikin oli pureskeleva ja epävarma. Toisaalta plussaa siitä, että väärien maistelut ovat vähentyneet huomattavasti! Tokalla kerralla oma palautui jo vähän nopeammin, kolmannella peräti ekasta nostosta. Pari kertaa jouduin kutsumaan pois maistelun takia. Luulenpa, että toistot ja sen myötä varmuus ovat paras lääke parempaan tunnariin.
Luoksetulossa Sätkis treenasi jälleen liikkurin huomiotta jättämistä. Nyt se ei korvaansa lotkauttanut, ja kokonainen luoksetulokin oli ihan pörfekti!

Sitten Mantereen Ninan koulutukseen Purinalle. Tällä kertaa otin syyniin kaksi ikävintä eli kisaseuruun ja kaukot. Kisaseuruussa Sätkä siis menee matkalaukkumoodiin, mitä ei tee ikinä treeneissä (tai sitten mä en vain tiedä, kun puutun sellaiseen heti). Lääkkeeksi saatiin seuraavaa: epistokoissa palkka jo parin ekan askeleen jälkeen, vaikka koira tekisikin matkalaukut; treeneihin aina kisamaisesti vierellä kulkien, Sätkän ilonkierrosten aika on ohi; treeneissä kehääntuloja ahtaista väleistä jne; kesken kuljetuksen tai alun perusasennon koiraa voi aktivoida pyytämällä nose touchia.
Kaukoissa Sätkä edistää ja on levoton. Nina neuvoi, että vaikeinta vaihtoa (s-i) voisi treenata namista luopumisen kautta. Sätkähän on tehnyt namista luopumista niin, että olen yrittänyt namilla houkutella sitä etupainoiseksi seisomisessa ja siitä vaatinut siistiä istumista, mikä on toiminut ihan hyvin olkkarissa, mutta ei ilman houkutusnamia. Uusi suunnitelma on siirtää nami koiran nassun eteen, ja kun se oppii siitä lopumaan, tarjoaa se toivottavasti painonsiirtoa taakse. Jatkamme myös muita painonsiirtoharkkojamme (lähinnä nami etutassujen välissä). Kun haluan treenata etäisyyttä, voin käyttää apparia naminpitäjänä. Tärkeintä on pitää mustavalkoiset kriteerit.

Viikonlopun tokot ja kisat

Lauantaina kävimme Sirkun&Susun kanssa treenaamassa Messukeskuksella. Häiriötreeneissä hankalimpia olivat äänet, liikkeen Sätkä sulki selvästi paremmin pois. Tunnari oli jälleen viime kertaa parempi, Sätkis maisteli vähemmän ja toi lopulta aina oman. Kaukot olivat harvinaisen kamalat :(

Sunnuntaina kisasimme Purinalla kolmen startin verran. Eka rata oli paras, Sätkä tiputti yhden riman (mun moka, seisoskelin liian kauan) ja teki muuten tosi näppärän suorituksen. Toka ja kolmas rata olivat katastrofeja, ensin Sätkä kaarratti törkeästi ja sitten oli liikaa hallussa ja kielsi varmaan puolet esteistä, kun kysyi multa aina varmistusta. Mun moka. Tuloksena siis 5, HYL, HYL.
Sätkis on kisannut ykkösissä nyt 19 starttia, joista 2x0, 4x5 ja 13xHYL, hmm... Mä en vain osaa :D

tiistai 24. syyskuuta 2013

HAU:n iltakarkelot (=tokoryhmän seisoskelutuokio)

Paikkaistumisessa menin ekaa kertaa täysin piiloon. Sätkä kuulemma tapitti kuin patsas siihen saakka, kunnes kävin kurkkaamassa ja kehumassa, jonka jälkeen sen pää pyöri & paino siirtyili. Sonja kutsui meidät takaisin heti, kun Sätkä rauhoittui. Paikkamakuussa ei muuta ongelmaa kuin evl-käskytykset, joita Sätkän kanssa ei olla pitkään aikaan tehty ja joissa se vähän mokaili.

Illan teemana olivat häiriöt. Appari häiriköi ensin kolmen koiran perusasentoriviä mm. käskemällä koiria maahan, liikuskelemalla eri tavoin edessä ja takana sekä heittelemällä leluja. Maahan-käskyt hämäsivät Sätkää tosi paljon, sillä kun on niin vahva magneetti rintakehässä :) Niin ja Veeraa se kuuntelee muutenkin tosi herkästi. Lopulta se ei kuitenkaan reagoinut, kun Veera käski viereistä koiraa maahan, ja omatkin hämykäskynsä se kesti nami nokan edessä. Muuten kaikki meni ok, jopa selän takana heitetyt pallot oli mahdollista sulkea pois!
Sitten liikkeelle. Seuraamisessa Sätkä sulki hyvin pois erilaiset liikehäiriöt ja fyysisen painostuksen, mutta äänet ja lelut olivat haastavampia. Lopulta pystyin jopa seurauttamaan sitä suoraan palloa pyörittelevää Veeraa kohti, kaksi uskomatonta kärpästä yhdellä iskulla! Täytyy sanoa, että vaikka Sätkä ei vielä pärjää muille koirille häiriökestävyydessä, niin se on kehittynyt aivan valtavasti omalla mittapuullaan. Tällaiset lelu- ja Veera-häiriöt olisivat olleet aivan mahdottomia jopa viime keväänä :)

Muuten treenasimme itsekseen, häiriönä siis muut ympärillä puuhaavat koirat. Tunnarissa seisoin jälleen puolessa välissä koiraa ja kapuloita ---> "oma"-käsky. Sätkä löysi oman neljä kertaa putkeen, ja kerran tai kaksi jouduin kutsumaan sen pois maistelun takia. Kaksi kertaa S palautti oman yhdellä nostolla, kaksi kertaa se taas tiputti epävarmasti kapulan ennen tuontia.

Kaukoja teimme hyppyrima koiran etujalkojen edessä. Riman kanssa sujuivat 20m etäisyydetkin, mutta ilman rimaa mun piti jäädä lähemmäs. Hankalin on yhä se s-i-vaihto. Kyllä me nykyiselläänkin saisimme ok numeron kaukoista, mutta kympithän tässä ovat tavoitteena! Note to self: Ole supereleetön, rauhallinen ja maltillinen vaihtokäskyjen kanssa.

Jäävissä vuorossa pitkästä aikaa muutkin kuin istuminen! Alun muistuttelun jälkeen Sätkä erotti hyvin eri käskyt, mutta taakse kiertämistä seisomisessa pitää taas treenata.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Maastoja hämärässä

Lauantaina maastoiltiin Wilman kanssa. Esineruutu oli periaatteessa 50x50m, mutta toinen reuna oli kyllä reippaasti ylipitkä. Maasto oli melko haastavaa, reippaasti kumpuilevaa kalliota jonka puolestakaan välistä ei nähnyt takareunaa. Sätkä sai katsoa kun Wilma lähti viemään kahta ekaa esinettä (ruskea kangasläpyskä ja silmälasikotelo), samoin kolmatta ja neljättä (hanska ja puukansi). Sätkän suorituksesta sen verran, että lähetyssuuntaan lähteminen tuotti vaikeuksia, mutta toisaalta koira etsi todella sisukkaasti ja itsenäisesti. Hankalin esine eli ruskamaahan maastoutuva läpyskä palautui hyvin, samoin hanska, mutta takareunalla olleet kansi ja kotelo olivat hankalammat. Pitänee siis palata irtoamistreeniin!
Sätkän piti ajaa vielä jälki, mutta se epäonnistui. Jana oli hyvä, mutta koira nosti väärän jäljen (jota se tosin jäljesti hyvällä vedolla). Mun jälki oli 2h vanha ja paikka vilkasta ulkoilualuetta.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Agilitykuulumisia

Pari viikkoa sitten edustimme HAU:ta Helsingin seudun joukkuepiirinmestaruuskisoissa. Sätkä sai radalta kympin (flänkkausta + pientä luottamuspulaa kepeillä), mutta onneksi Hanna&Mai, Pirjo&Breeze ja Pirjo&Fun tekivät kaikki nopeat nollat, ja joukkueemme voitti piirinmestaruuskultaa :) Täytyy kyllä sanoa, että jännitin tuollaista joukkuesuoritusta paljon yksilösuoritusta enemmän...

Lisäksi olemme käyneet kolmissa omissa treeneissä, joista kaksi on vetänyt Esa ja yhden Sanna. Esan treenit eivät ole menneet erityisen hyvin, vaikka olenkin jälleen saanut niistä paljon irti. Päällejuoksut ovat olleet todella vaikeita, varsinkin kun Sätkällä on taipumusta laskeutua mun selän taakse väärälle puolelle. Treeniä, treeniä. Treeniä vaatii myös se hiton flänkkaaminen. Sannan treeneissä koin ahaa-elämyksen kun tajusin, että tuota piskiä pitäisi ohjata takaa, ei edestä! Saatiin aikaiseksi niin siistejä takaaohjauksia & leijeröintejä, että huhhuh!

Tokokuulumisia

Tokon piirinmestikset menivät yllättävän hyvin, vaikka tuloksilla ei juhlittu. Korkkasimme siis Sätkän kanssa voittajaluokan hyvin vähäisellä treenillä jne., ja lisäksi yksilösuorituksemme aikana satoi aika reippaasti. Suuri työkoirani on tunnetusti tehty sokerista (siitä nimitys "Sipsu" aina sadesäällä lenkkeillessämme), joten olin äärettömän tyytyväinen saatuani yhtenäisen ja suht ok suorituksen tuollaisessa säässä. Tuomari Tuire Marjamäki oli ystävällinen ja sopivan tiukka, kehässä oli sen puolesta ainakin mukava olla :)

  • Paikkamakuu 10 - Jes! Tuomari rokotti tässä aika rajulla kädellä levottomuudesta jne, mutta meille hän totesi vain, että "moitteeton suoritus". Ja kyseessä on siis koira, jolle aivan ylivoimaisesti vaikein liike opettaa on ollut paikkamakuu!
  • Seuraaminen 8 - Seurasi todella kivasti juuri ennen kehää, mutta lisääntynyttä sadetta ja mun jännitystä seurasi matkalaukkuseuraaminen, jossa vähän kaikki kusi.
  • Liikkeestä istuminen 0 - No yäk kun ei sateella voi istua!
  • Luoksetulo 0 - No yäk kun ei sateella voi maata odottamassa! Sääli, sillä loppuosa oli hyvä.
  • Ruutu 10 - Mulla oli sateen takia vaikeuksia kuulla liikkuria, mutta koira teki hyvin, vaikka meinasikin valua takareunasta ulos.
  • Hyppynouto 0 - Ei hypännyt mennessä, en tiedä miksi.
  • Metallinouto 8 - Heitto mitattiin, ja se oli pari senttiä alle 10m :(
  • Tunnari 0 - Se toi oman!!! Okei joo toki pari muutakin kävi suussa, mutta jee silti!
  • Kaukot 9 - Hehhee, sateesta oli jotain hyötyäkin: Sätkää ällötti niin paljon, ettei se liikkunut juuri lainkaan. Yhden käskyn jouduin antamaan kaksi kertaa, kun ekan aikana koira tuijotteli takana olevaa telttaa.
  • Kokonaisvaikutus 9 - "Tuo ei taida oikein pitää sateesta?" Siihen nähden teki superhienosti<3
  • Yhteensä 173 pistettä, VOI0 ja sija 4/14
Ihana koira, olin todella tyytyväinen kokonaisuuteen! HAU:n joukkue oli lopulta viimeinen, mutta mitä voi olettaa kun iskee tiimin Inka&Sätkä ja Wilma&Risto kahdestaan seuraa edustamaan...
_______

Viime sunnuntaina edustimme HAU:ta ATD:n ja HAU:n välisissä tokoepiksissä, tuomarina Päivi ja liikkurina Veera (ihania tuttuja kehässä = not a good idea).
  • Paikkamakuu 9 - Olikohan kaksoiskäsky perusasentoon vai jotain pientä levottomuutta?
  • Seuraaminen 7,5 - Meni taas matkalaukkuseuraamiseksi, olen havaitsevinani tällaista koekaavaa. Lisäksi Sätkä haukkui askelissa taakse, tätä ei ole aiemmin tehnyt.
  • Liikkeestä istuminen 9 - Piste lähti joko siitä, että vilkaisin taakse pari askelta käskyn jälkeen tai siitä, että koira liikautti etutassua palatessani koiran taakse.
  • Luoksetulo 8,5 - Kuunteli Veeran "kutsu"a eli lähti ekasta stopista omia aikojaan.
  • Ruutu 10 - On se vaan hyvä!
  • Hyppynouto 9,5 - Ennakoi aavistuksen edestä sivulle tuloa.
  • Metallinouto 0 - Tiputti kapulan puolimatkassa palkkaa odottaen, ja kapula osui kintuille ---> Sätkä vähän läksytti sitä. Toi uudella käskyllä muistaakseni ok, mutta ennakoi taas sivulletuloa.
  • Tunnari 6 - Jeeeee saatiin numero!!! Mikä tietenkin tarkoittaa, että Sätkä ei maistellut vääriä. Se nosti oman, tiputti sen ja uuden tarkistuksen jälkeen nosti uudestaan ja toi pureskellen.
  • Kaukot 7,5 - Eteni parissa vaihdossa, ei tosin pahasti. Ennakoi vissiin taas perusasentoa.
  • Kokonaisvaikutus 8 - Veeraa piti kuunnella vähän liikaa, mutta toisaalta on hienoa, että Sätkä ylipäätään teki mulle hommia Veerasta huolimatta.
  • Yhteensä 248 pistettä, VOI2 ja sija 1/6
________

Muutenkin toko on kuulunut harvinaisen paljon ohjelmistoomme. Olemme reissusta palattuani omien pienten treenien lisäski treenanneet pari kertaa Sirkun&Susun kanssa, kerran Saran&Narrin kanssa ja kerran käyneet HAU:n tokoissa. Voi-jutut ovat olleet paljon tapetilla, ja niistä todettakoon sen verran, että häiriönsieto ja ennakoimattomuus paranevat koko ajan :) Tunnarissa on vielä tekemistä, samoin kaukoissa, mutta muuten olen aika lailla tyytyväinen. Jos nyt vain saisi treeniseuraamisen siirrettyä koetilanteeseen, niin jes!

perjantai 30. elokuuta 2013

On niin helppoo olla onnellinen

Tylsistyn Sofian lentokentällä. Olen selaillut Rommin vanhoja kisapäivityksiä, ja lienee paikallaan todeta, että on tuo Sätkä vaan helvetin helppo koira. Rommin kanssa kisaaminen oli yhtä itkua ja hampaidenkiristystä, sellaista vähän jopa tyhmää väkisin tahkoamista, josta ei lopulta nauttinut koira eikä ohjaaja. Sätkän kanssa mangun siis ihan hölmöistä jutuista kuten satunnaisesti tippuvasta kontaktista ja liikkeidenvälisistä äänistä. Loppujen lopuksi en ikimaailmassa olisi lähtenyt Rommin kanssa kisaamaan uutta luokkaa, jos kaikki liikkeet eivät olisi treeneissä toimineet pörfektisti, mutta Sätkän kanssa olen niin tekemässä (su piirinmestikset & voittaja-korkkaus), ja ajatus lähinnä naurattaa. Juu juu, emme me varmaan mitään ykköstä saa, ja tunnari ja kaukot menevät melko varmasti nollille, mutta ei Sätkä tuollaisista rikki mene! Rommin kanssa tilanne olisi ollut aivan toinen. Sanonpahan siis vain, että ihanaa kun on koira, jonka voi huoletta viedä keskeneräisenä kisoihin ja vieläpä kylmiltään, koska palaan kuukauden reissusta edellisenä päivänä . Sätkä <3

Niin ja en toki väitä että keskeneräisen koiran kanssa kisaaminen olisi järkevää, mutta tarvitseeko kaikkea ottaa niin tosissaan ;)

lauantai 6. heinäkuuta 2013

TK2 ja toinen nolla ykkösistä

Hyi mua, olen jälleen ollut laiska päivittäjä. Pikaiset kuulumiset: Sätkä on lähinnä mökkeillyt vanhempieni kanssa, en raaski pitää sitä kaupungissa kun on mökkimeininkiä tarjolla, itse vain kaipaan treenikaveriani... Viime päivityksen jälkeen ei ole tapahtunut mitään kummempaa, kävimme Sätkän kanssa yksissä tokokisoissa (AVO1 ja TK2 196 pisteellä) ja yksissä agikisoissa (hyvät radat, ekalta 5 ja tokalta 0) + kerran paimentamassa, Pätkis pääsi isommalle pellolle ja oli pienistä turhautumisista huolimatta varsin pätevä paimen. Kaikista näistä on olemassa videota, osa vain ei ole vielä koneella...

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

HYLje HYLlyttää

Blaah mitkä kisat. Teimme Sätkän kanssa varmaan kaksi huonointa kisasuoritusta ikinä, teemana oli esteiden ohittaminen. Ekalla radalla tiesin jo tutustumisvaiheessa homman kaatuvan linjoihin ja leikkauksiin, mutta tokan radan suhteen olin toiveikas. Rämmimme molemmat radat joten kuten läpi, ainoastaan kontakteihin olin tyytyväinen. Niin ja tokan radan keppeihin, joissa moni mokasi sisäänmenon! Wilma oli mukana henkisenä tukena ja kisaturistina, ja hänellä on puhelimessa videot molemmilta radoilta, tavoite olisi saada ne piakkoin tänne. Videoilla toistuu sama virhe: Sätkä ei valssissa/persjätössä tule ohjaavan käden ja katseen puolelle, vaan juoksee selän takaa läpi. Mulla ei ole hajuakaan mistä tämä johtuu, mutta toivottavasti saan videot jotenkin esiteltyä kouluttajille ja joku heistä keksii syyn.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Viikkotreenejä

Maanantain tokoissa Sätkä teki kaksi paikkamakuuta, eka 2min ja toka 4min. Olin molemmat piilossa, mitään kummempaa ei tapahtunut.
Erika häiritsi taas Sätkän perusasentoa. Suurin haaste oli ehdottomasti noutokapulan heitto, Sätkä kun refleksinomaisesti vilkaisee kolahduksen suuntaan. Saimme kuitenkin onnistumisia, jee! Seuraavaksi vissiin se metalli ;) Sätkis sai myös etsiä tunnaria heinikosta, ideana vahvistaa tunnarin noutovaihetta. Olen siis saanut Sätkän jättämään turhan maistelun pois, mutta seurauksena se on hyvin epävarma itse noudosta, odottaa aina multa vahvistusta. Nytkin nouto oli hiukan epävarma, vasta viimeisellä yrittämällä koirassa oli meininkiä. Lopuksi Erika liikkuroi seuraamista, keskittyminen oli taas vähän niin ja näin...

Keskiviikon aksatreenit veti tällä kertaa Sanna. Rata oli sellaista teknistä pyöritystä täynnä (Sätkälle) hankalia linjoja. Treeni oli hyvin mielenkiintoinen, Sanna hahmotti hyvin Sätkän etenemistyylin ja osasi avata sille sopivaa ohjausta. Hän totesi, että Sätkä lukee tavallista voimakkaammin hartialinjaa, minkä vuoksi sille ei aina sovi ns. yleisimmät ohjaustyylit, vaan mun pitäisi painottaa leikkauksia ja vastakäännöksiä. Mulla on koira, joka ei paikkaile ohjaajan virheitä mutta joka yrittää kovasti tehdä oikein = opin siltä hyvin paljon. Nyt kun vain vielä löytäisi sen oikean ohjaustyylin ;) Oli muuten ihan hemmetin kuuma, koirakin lösähti treenien jälkeen vaaka-asentoon kerjäämättä lisää tekemistä!

Tunnin päästä jatkettiin tokon merkeissä Oonan ja Neelan+Minkan kanssa Kannelmäen koulun kentällä. Sätkä oli paikkamakuussa Minkan ja Neelan tehdessä, ja vaikka vaikeaa oli (piti pyytää korjaamaan asentoa useampaan otteeseen ym), niin Sätkä kesti jopa osan tennispallon heitoista! Sätkän tuntevat ymmärtävät, miten suuri saavutus tämä on :)
Omalla vuorollaan Sätkä sai tehdä kisanomaisen suorituksen Oonan liikkuroidessa. Kehääntulotarkastus oli hiukan ahdistavaa, mutta liikkeiden välit sujuivat äänettä ja hienosti vierellä kulkien. Seuraamisessa Sätkä edisti, painoi ja haahuili, ihanaa... Jäävissä ei ollut muuta ongelmaa kuin kontaktiton seuraaminen. Luoksetulo oli ok, samoin nouto. Kaukoissa palkkasin ekasta vaihdosta, joka on ollut kokeissa vaikea (Sätkä jää kiinni liikkuriin, jolle olen juuri ojentanut kapulan). Lopuksi Oona häiritsi perusasentoa.
Meidän piti tarjota Minkalle paikallaoloseuraa, mutta jotkut idioottiteinit alkoivat räiskytellä papattimattoja läheisessä leikkipuistossa. Sätkä otti tilanteesta valtavat paineet, samanlaiset kuin ampumisesta, ja tilannetta vielä pahensi se, että minä yhden ystävällisen, tehottoman huomautuksen jälkeen nostin maitoni ja läksytin nuoria. Raivoissani siis unohdin, että huutaminen vain pahentaa tilannetta koiran kannalta.