keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Homma kaatuu, mutta so what?

Vai niin, vai niin. Sunnuntaina se typerä koe ja uusia ongelmia puskee esiin koko ajan. Olin niin tuudittautunut ajatukseen, että jos Sätkä jossain rentoutuu paikkamakuussa niin Purinalla, mutta kappas, väärässä olin! Piilona on aina toiminut Purinan vessa, mutta kokeessa menemme kaikella todennäköisyydellä ulos piiloon, ja sekös vasta on kamalaa. Otin treeneissä kaksi paikkamakuuta, ensimmäinen 2min muiden istuessa + vessapiilo ja toinen 4min muidenkin maatessa + ulkopiilo. Eka meni ok, kävin välissä kehumassa ovella, kun Sätkä kesti toisen koiran kiellot ja torut. Ulkopiilo olikin sitten astetta kamalampi juttu, sillä koira nousi ensimmäisellä kahdella yrittämällä. Ekalla kerralla lähdin kävelemään kohti "höpöhöpö hyi", mutta Sätkä palkkaantui tästä, tokalla nousulla käskin ensin maahan kauempaa ja kävin sitten palauttamassa paikalleen. 10sek piilossa ja loppupätkä näkyvillä seisten. Muiden palkatessa koiriaan kävin vielä kerran pyörähtämässä piilossa, nyt Sätkä pysyi.

Hyppykin otti takapakkia (miksiköhän, viimeksi koira on nähnyt hypyn kuukausi sitten kokeessa ja nyt oli melkoisessa paineessa paikkamakuun jäljiltä). Pienen säädön jälkeen hyppy palautui kuitenkin vanhalle mallille törmäämisperusasentoineen kaikkineen. Tunnarissa Sätkällä oli kapulat hiekkakuopissa maistelun estämiseksi, mutta mikään heppoinen hiekka ei toki estänyt rasavilliä kokeilemasta jokaista suullaan. Yhden väärän se yritti tuoda, mutta lopulta oma löytyi. Totean siis, että muualla toimii, Purinalla hajoaa.

Seuraaminen tuntuu perusasennon taaksepäinsiirron myötä parantuneen. Veera tosin sanoi, että suurin muutos on tapahtunut minussa, kävelen rennommin ja ihan hymyilenkin :) Kokeessa S varmasti edistää, mutta palaset parempaan seuraamiseen ovat nyt olemassa. Loppuun vielä noutoja, joissa penska keksi palata vuodentakaiseen tapaansa eli pureskeluun. Jaa. Enemmän vapautuksia leluun siis. Luovutuksessa mokoma taas yritti nousta irrotuksen jälkeen seisomaan, mutta tämä korjaantui nopeasti suupalkkauksen avulla.

Loppujen lopuksi olin ongelmista huolimatta varsin tyytyväinen Sätkään, seuraamisen parantuminen on mulle niin iso juttu ja koiralla oli jälleen hyvä asenne. Toivottavasti en ikinä unohda nauttia siitä, että mulla on koira joka hinkuu päästä hommiin ja tekee aina sata lasissa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti