maanantai 22. lokakuuta 2012

Spontaania jäljestystä

Hihhei! Keksin kesken motariköröttelyn poiketa metsään tekemään Sätkälle sen tämän vuoden ensimmäisen jäljen. Onneksi emme elä kuin lokakuun loppua ;) Mitään liinoja tmv ei tietenkään ollut mukana, eli hyvinkin kotikutoisella meiningillä mentiin. Tein ihan simppelin jäljen, tarkoituksena lähinnä palauttaa koiralle mieleen homman nimi. Jälki oli noin 50m pitkä, ekat 10m nami löytyi joka askeleelta, jälki kiemurteli jonkin verran mutta siinä oli vain pari kunnon kulmaa, ikää 30min.

Sätkän janatyöskentely oli erinomaista, se nappasi jäljen välittömästi ja peräti oikeaan suuntaankin. Alun namitusjuttu oli ilmeisesti fiksu veto, S kun tykkää kaahottaa ja namit rauhoittavat sitä hyvin, vaikkei se todellakaan niitä kaikkia syö. Ruuaton loppujälki sujui sekin kohtuu maltillisissa merkeissä. Puolessa välissä Sätkis alkoi tuputtaa mulle käpyä, ja hetken ihmettelyn jälkeen tajusin, että kyseessä oli samainen käpy, jota olin ajatuksissani pyöritellyt käsissäni jälkeä kävellessäni ja ilmeisesti tuohon tiputtanut. Kaksiko kertaa Sätkä on keppien nostoa harjoitellut, ja kas, muistaa mokoma vielä vuodenkin tauon jälkeen! Kaiken kaikkiaan erinomainen suoritus pikkuiselta koiraltani, miksi ihmeessä emme ole jäljestäneet tänä vuonna ollenkaan?! Pitänee korjata tilanne ennen lumien tuloa.

Paikkamakuu kunnossa!

Kävimme aamusta Mariian ja Murun&Redin kanssa parin tunnin lenkin Viikissä, Sätkä nautti kovasti kun lopulta löysi itselleen väsymättömän painikaverin :) Viikistä ajoin suoraan Purinalle, jossa treffasimme Veeran ja Saran&Rinnan tokon merkeissä. Alkuun kaksi paikkamakuuta, joista eka 2min (vasemmanpuoleisesta ovesta ulos) ja toinen 4min (oikeanpuoleisesta ovesta ulos). Ekan Sätkä makasi lonkalla, tokan ryhdikkäämmin, hyviä molemmat.

Alkuun Veera liikkuroi meille viisi liikettä ketjutettuna: liikkeestä maahanmeno, nouto, kaukot, liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Maahanmeno ok, seisomisessa S kääntyi taakse siirtyessäni ---> uusi, parempi yritys etupalkalla. Nouto oli muistaakseni myös ok, mutta kaukoissa Sätkä otti pahasti häiriötä Veeran liikkuroinnista. Luoksetulo oli vika liike, Sätkä sai palkkansa suoraan stopista.

Tokalla kiekalla hyppy tuotti vaikeuksia, kun Sätkä olisi mielellään singonnut hypättyään merkille (tai ihan muuten vain jonnekin). Pienellä muistutuksella koira malttoi ihan istuakin. Ruutua voi-mallisesti niin, että ensin palkkasin heti pysäytyksen jälkeen, sitten otin liikkuroidun kokonaisen ruudun (käsiavusteinen seruaamaantulo) ja lopuksi jätin Sätkän seisomaan vähän sivummalle ja pyysin sitä "korjaamaan" ruutuun. Hyvin sujuivat kaikki.

Jotain muutakin tehtiin, mutta en nyt millään muista mitä, ylläri. Olin vain niin tyytyväinen paikkamakuisiin.

Vauhtiaksaa

Sätkällä oli meno päällä keskiviikon treeneissä. Sinänsä suoraviivainen rata tuotti rytmityksen suhteen yllättävän paljon vaikeuksia, meidän vahvuuksimme kun ei kuulu kiihdyttäminen-kokoaminen-kiihdyttäminen-kokoaminen. Opinpahan ainakin, että koirani irtoaa. Hyvin. Liikaakin. Yksi vaikea putkeenlähetys oli siisti! Sen sijaan yksinkertainen hyppykaari ei toteutunut ihan halutulla tavalla, kun paimenkoirani flänkkasi aika vahvasti eli lähti tangentille. Lisäksi ne perhanan kepit eivät toimi vieläkään, tällä kertaa sisäänmenot aiheuttivat ongelmia. En vain osaa ohjata tätä liukasta pikku kaveria... Saatiin kuitenkin Esalta kehuja, Sätkä on kuulemma todella magee koira!

Outin kanssa kertasimme eri ohjauskuvioita kahdella hypyllä: sylkkärit, poispäinkäännöt, pakkovalssit, twistit, saksalaiset, olikohan muita? Nuo ainakin sujuivat meiltä hyvin, tuli kuulemma tippa linssiin kun olimme niin taitavia :D

Puolenvaihdot keppien edessä alkavat toimia ilman päässä odottavaa palkkaakin, btw.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Homma kaatuu, mutta so what?

Vai niin, vai niin. Sunnuntaina se typerä koe ja uusia ongelmia puskee esiin koko ajan. Olin niin tuudittautunut ajatukseen, että jos Sätkä jossain rentoutuu paikkamakuussa niin Purinalla, mutta kappas, väärässä olin! Piilona on aina toiminut Purinan vessa, mutta kokeessa menemme kaikella todennäköisyydellä ulos piiloon, ja sekös vasta on kamalaa. Otin treeneissä kaksi paikkamakuuta, ensimmäinen 2min muiden istuessa + vessapiilo ja toinen 4min muidenkin maatessa + ulkopiilo. Eka meni ok, kävin välissä kehumassa ovella, kun Sätkä kesti toisen koiran kiellot ja torut. Ulkopiilo olikin sitten astetta kamalampi juttu, sillä koira nousi ensimmäisellä kahdella yrittämällä. Ekalla kerralla lähdin kävelemään kohti "höpöhöpö hyi", mutta Sätkä palkkaantui tästä, tokalla nousulla käskin ensin maahan kauempaa ja kävin sitten palauttamassa paikalleen. 10sek piilossa ja loppupätkä näkyvillä seisten. Muiden palkatessa koiriaan kävin vielä kerran pyörähtämässä piilossa, nyt Sätkä pysyi.

Hyppykin otti takapakkia (miksiköhän, viimeksi koira on nähnyt hypyn kuukausi sitten kokeessa ja nyt oli melkoisessa paineessa paikkamakuun jäljiltä). Pienen säädön jälkeen hyppy palautui kuitenkin vanhalle mallille törmäämisperusasentoineen kaikkineen. Tunnarissa Sätkällä oli kapulat hiekkakuopissa maistelun estämiseksi, mutta mikään heppoinen hiekka ei toki estänyt rasavilliä kokeilemasta jokaista suullaan. Yhden väärän se yritti tuoda, mutta lopulta oma löytyi. Totean siis, että muualla toimii, Purinalla hajoaa.

Seuraaminen tuntuu perusasennon taaksepäinsiirron myötä parantuneen. Veera tosin sanoi, että suurin muutos on tapahtunut minussa, kävelen rennommin ja ihan hymyilenkin :) Kokeessa S varmasti edistää, mutta palaset parempaan seuraamiseen ovat nyt olemassa. Loppuun vielä noutoja, joissa penska keksi palata vuodentakaiseen tapaansa eli pureskeluun. Jaa. Enemmän vapautuksia leluun siis. Luovutuksessa mokoma taas yritti nousta irrotuksen jälkeen seisomaan, mutta tämä korjaantui nopeasti suupalkkauksen avulla.

Loppujen lopuksi olin ongelmista huolimatta varsin tyytyväinen Sätkään, seuraamisen parantuminen on mulle niin iso juttu ja koiralla oli jälleen hyvä asenne. Toivottavasti en ikinä unohda nauttia siitä, että mulla on koira joka hinkuu päästä hommiin ja tekee aina sata lasissa :)

lauantai 13. lokakuuta 2012

Lähikenttätokot

Hyvän mielen pikkutokot! En ottanut mitään muuta kuin namit ja lelun mukaan, joten fancya ei voitukaan tehdä. Sätkä on oppinut uuden perusasennon paikan todella nopeasti, ja sisätiloissa matalassa vireessä kakara pysyy tarpeeksi takana 9/10. Nyt kentällä homma oli aavistuksen vaikeampi johtuen korkeasta vireestä, mutta Sätkis tsemppasi hyvin (5/10). Miinusta ääntelystä, kun homma ei ykkösellä onnistunut. Seuraamisen paikka siirtyi muuten taakse kuin itsestään paremman pa:n myötä ;) Luoksetulon stoppia jälleen lentävällä lelulla, totesin että tässä vaiheessa käsimerkki lienee suullista käskyä vahvempi. Jotain muutakin pientä puuhattiin.

Ps. Rommi oli pitkästä aikaa symppis tokoilija, sen masennus on juoksujen alettua kaikonnut :)

Toki myös agipäivitystä

Viime viikon treeneissä kouluttamassa oli Väyrysen Jonna, ja ai että mikä fiilis! Rata oli sopivan haasteellinen, sopivan flow, ja saimme aikaiseksi todella mageeta pätkää. Tiettyjä ajoituksia piti toki hioa, mutta sanonpahan silti vaan että vau! Onhan kokonaisuus vielä hyyyyvin veitsenterällä liikkumista, sellaista, että yleisö ja ohjaaja pidättävät koko ajan henkeään ja odottavat pakan hajoamista, mutta tärkeintä on, että tällä kertaa emme lipsahtaneet terältä heti alkuunsa. Rentoa meno ei tosiaan vielä ole. Jonnakin sanoi, että hän on jo aikaisemmin nähnyt välähdyksiä tuon koiran mageudesta ja nyt sai ajatuksilleen vahvistusta :)
------
Tämän viikon treeneissä puuhastelimme Muotkan Esan valvovan silmän alla. Saimme jälleen onnistumisia, vaikkemme toki ihan viime viikon tasolle yltäneetkään. Mulla oli taas vaikeuksia perusjutuissa: ohjaan yksittäisiä esteitä enkä rataa, merkkaan koiralle ponnistuspaikan sijaan hypyn + en muista katsoa koiraa ("jos vain kuulet riman tipahtavan, olet jo tehnyt virheen"). Nyt erityispaino katseeseen sekä siihen, että rintamasuuntani osoittaa ponnistuspaikkaan. Kiistatta hienoin hetkemme oli, kun onnistuin tekemään todella sujuvan backlapin hankalaan kohtaan ja saimme ihan aplodit yleisöltä :) Treenilistalle taas siirtyi päällejuoksu niin, että olen jo liikkunut kauemmas esteestä. Ok ok, toki kun Esa kokeili sitä kohtaa Sätkän kanssa, niin homma sujui kuin vettä vaan, ja kun itse jätin turhat varmistelut ja taaksepäinkallistelut pois, niin mystisesti se koira toimi munkin kanssa. Luottoa koiraan?

Rimat ovat pysyneet suht jees ylhäällä näissä treeneissä, olisiko tiputussaldo 4 rimaa?
------
Eilen olin taas kouluttamassa päteviä junnujani, ja ennen heidän treenejään Sätkis pääsi vähän puuhastelemaan. Teimme pientä tekniikkaa: takaaleikkauksia yhdellä tai kahdella hypyllä eri kulmista sekä keppejä niin, että vaihdoin koiran edessä puolta. Tämä on ollut Sätkälle hyyyyyvin hankalaa, mutta lelun ollessa keppien päässä odottamassa ovat vauhdikkaammatkin persjätöt ja valssit sujuneet ilman keppien keskeytymistä. Nyt siirsin keppien ja lelun väliin hypyn, hyvin sujui näinkin.

Nina Mannerta ja muuta

Plaah, taas on jäänyt päivittämättä. Tokon saralla olemme treenanneet seuraavanlaisesti:

Nina Manner kävi kouluttamassa tokoryhmäläisiämme. Sätkän kanssa tsekkasimme seuruuta, joka olisi tarkoitus kääntää päälaelleen eli lähinnä siirtää paikkaa reippaasti taaemmas.

  • Jos koiran keskittyminen herpaantuu, niin minä teen täyskäännöksen toiseen suuntaan ja pyydän tiukasti seuraamaan.
  • Äkkipysähdystreeniä tehdessämme perusasento jäi herkästi liian eteen ---> mun pitää olla passiivisempi ja pelkällä äänellä pyytää koira korjaamaan.
  • Palkka aina takaa oikeasta kädestä eikä vasemmasta, jotta vasen käsi saa heilua vapaammin.
  • Paikkaistuminen oli muistaakseni ok (jäin näkyville), paikkamakuu taas levoton. Tähän saimme korjausvinkiksi pää maassa -tekniikan, jota lähdenkin heti Purinan tokokokeen jälkeen kokeilemaan.
  • Tunnariin kysyin vielä lopuksi vinkkiä. Sätkä tekee muuten jees, mutta se haistelee suullaan eli herkästi sortuu maisteluun. Nyt kokeillaan niin, että teen kaikille tunnarikapuloille hiekkaan omat kuopat, joissa ne ovat niin, että niitä on vaikea ohimennen maistella.
Tämän viikon tokoissa paikkamakuu kusi, damn! Sätkä oli kuulemma maannut (lonkalla) hyvin 4min eli siihen saakka, kun Veera oli mennyt piilon ovelle kurkistamaan ja todennut, että palataan halliin. En tiedä oliko tällä vaikutusta, mutta joka tapauksessa S oli noussut istumaan heti perään. Pahus pahus pahus. Paikkaistumisessa pää pyöri ---> kielsin ---> koira tipahti maahan, taisi olla epävarma.

Yksittäin katsoimme ensin luoksetulon stoppia. Sätkä on viime aikoina tehnyt kuuriluontoisesti joka ikisen stopin niin, että olen heittänyt samanaikaisesti pallon taakse, mutta nyt kokeilimme paria vanhaa juttua. Ensin niin, että koira juoksi mun ja Veeran välllä ja kun satunnaisesti käskin sen pysähtymään, niin se vapautettiin välittömästi taakse hakemaan Veeralta palkkaa. Sitten niin, että stoppikäskyn jälkeen Veera heitti palkan taakse. Kumpikaan ei toiminut yhtä hyvin kuin itse heitetty palkka, joten jatketaan niillä. Veera vinkkasi, että voisin heittoliikkeen lisäksi varioida muitankin kroppa-apuja kuten astumista koiraa kohti, jottei se rutinoituisi heittoliikkeeseen. Vaiko kenties sittenkin käsimerkki suullisen sijaan?

Seuruussa kokeilin mm. takapalkkaa sekä imutusta. Lopulta totesimme kuitenkin, että liikkeelle on lähdettävä ihan perusasennosta, joka sekin on liian edessä. Pa siis uudelleenopetukseen!