sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kadonnut treenimotivaatio

Mulla on ollut treenimotivaatio vähän kadoksissa viime aikoina. Jotain tekemistä asian kanssa voi myös olla muutolla, joka on ollut käynnissä koko syyskuun ja jonka takia Sätkä on viettänyt paljon aikaa vanhempieni luona hoidossa. Sätkä ei ole koskaan ollut pitkiä aikoja yksin kotona ilman Rommia, ja nyt kun Rommi jää vanhemmilleni ja Sätkä lähtee kokeilemaan kerrostaloasumista, niin pelkään pahinta eli eroahdistusta. Sätkällä on mielestäni taipumusta siihen, mutta en halua väkisin kokeilla ja tuoda ongelmaa esiin ---> S on saanut pikkuhiljaa totutella uuteen kotiinsa ja minun työpäiväni se viettää "mummolassa" hoidossa. Ennaltaehkäisyä.

Masentaa lueskella tuttujen treeniblogeja ja todeta, että mie treenaan ihan hirveän vähän. Agia kerran viikossa jos sitäkään, tokoa vieläkin harvemmin ja muut lajit ovat jääneet kokonaan unholaan. Metsäjuoksut ovat koirieni ainoita aktiviteetteja. Sitten ihmettelen miksi emme edisty juuri ollenkaan. Pakko myöntää, että vaikka ei pitäisi, niin nolostelen salaa Sätkän ikään suhteutettua tuloksettomuutta. Se on kuitenkin se kuuluisa bordrcollie, jonka kuuluisi tahkoa huipputuloksia aina alaikärajan ylittyessä. No, mun pitää vain muistaa, että Sätkä on kehittynyt todella hitaasti, ja vielä kaksivuotiaanakin se muistuttaa monessa suhteessa vuotta nuorempia koiria. Ja sitä paitsi, kaikella todennäköisydellä meillä on vielä lukuisia, lukuisia harrastusvuosia edessä, kyllä niille kisakentille ehtii vallan loistavasti :) Tärkeintä on, että Sätkis nauttii aina ihan tajuttomasti kun pääsee hommiin, sitä ei todellakaan tarvitse Rommin tavoin maanitella ja houkutella tekemään duunia. Ihana, ihana koirani jota rakastan aivan valtavasti!

4 kommenttia:

  1. No hei, älähän nyt yhtään nolostele siellä! Aikaa teillä on vaikka kuinka ja tosiaan se fiilishän on tärkeämpi kuin mitkään tulokset.

    En muutenkaan ymmärrä sitä, et nykyään koiran pitäis tyyliin jo kaksivuotiaana olla vähintään kaksoisvalio.. Mikä kiire ihmisillä on?! Kuitenkin esim. agi on sen verran vaativa laji fyysisesti, et ihan jo sen takia saa aika varovasti treenailla vielä kehittyvän nuoren koiran kanssa.

    Niin että nyt loppuu tollaset nolostelut! :)

    VastaaPoista
  2. Anna vaan koiran kehittyä. Mä vein Ruutin vähän liian aikasin tokokisoihin, ois eka pitäny saada oikea asenne kisanomaiseen työskentelyyn, ehkä ois säästynyt pitkään sen hakemiselta..

    Kuulostaa aika meidän treenaukselta, itse en jaksa ottaa stressiä jos ei jaksa samalla tapaa treenata suurimman osaa viikosta.

    VastaaPoista
  3. Inka, koko kirjotus on kuin suoraan mun päiväkirjasta (eroahdistusoireine päivineen)! Ja Risto sentään jo 4,5 v eli ota ihan rauhallisesti. Mulla on ollu treeni- ja koirailumotivaatio nollissa jo loppukesästä asti, mutta oon alkanu ottaa rennommin kun tajusin, että itellehän ne koirat on hankittu eikä siksi että olis tuloksia, joita näyttää muille (kisat ja tulokset on vaan ihmisten hömppää). Pääasia, että tykkäät Sätkästä ja teillä on kivaa :) Nähdään!

    VastaaPoista
  4. Suvi,
    Kiitos kannustuksesta :) Olen kanssasi samoilla linjoilla, varsinkin agissa pitäisi malttaa mielensä jo ihan koiran fysiikan takia. Mikä helvetin kiire ihmisillä on saada se koiransa valioksi, eikö harrastaminen muka ole tylsää jos koira kaksivuotiaana on saavuttanut jo tulosmielessä kaiken? Huoh.

    Tiia,
    Muiden omakohtaisia kokemuksia on aina helpottava lukea, en siis ole yksin asiani kanssa :) Sätkällekin pitäisi oikeastaan vielä hakea sitä parempaa keskittymiskykyä sekä vahvistaa sosiaalista palkkaa ennen kisaamista, muuten niitä ongelmia joutuu juurikin korjaamaan jälkeenpäin.

    Wilma,
    Nimenomaan! Sätkän ensisijaisen tehtävän ei todellakaan kuuluisi olla tulosten tahkoaminen ja hullu tulostavoitteinen treenaaminen, vaan iloinen ja antoisa koiranelämä. Siinä se on erittäin hyvä, joten mun pitäisi vain rentoutua ja nauttia ihanasta pikku Sämpylästäni :)

    VastaaPoista