sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kadonnut treenimotivaatio

Mulla on ollut treenimotivaatio vähän kadoksissa viime aikoina. Jotain tekemistä asian kanssa voi myös olla muutolla, joka on ollut käynnissä koko syyskuun ja jonka takia Sätkä on viettänyt paljon aikaa vanhempieni luona hoidossa. Sätkä ei ole koskaan ollut pitkiä aikoja yksin kotona ilman Rommia, ja nyt kun Rommi jää vanhemmilleni ja Sätkä lähtee kokeilemaan kerrostaloasumista, niin pelkään pahinta eli eroahdistusta. Sätkällä on mielestäni taipumusta siihen, mutta en halua väkisin kokeilla ja tuoda ongelmaa esiin ---> S on saanut pikkuhiljaa totutella uuteen kotiinsa ja minun työpäiväni se viettää "mummolassa" hoidossa. Ennaltaehkäisyä.

Masentaa lueskella tuttujen treeniblogeja ja todeta, että mie treenaan ihan hirveän vähän. Agia kerran viikossa jos sitäkään, tokoa vieläkin harvemmin ja muut lajit ovat jääneet kokonaan unholaan. Metsäjuoksut ovat koirieni ainoita aktiviteetteja. Sitten ihmettelen miksi emme edisty juuri ollenkaan. Pakko myöntää, että vaikka ei pitäisi, niin nolostelen salaa Sätkän ikään suhteutettua tuloksettomuutta. Se on kuitenkin se kuuluisa bordrcollie, jonka kuuluisi tahkoa huipputuloksia aina alaikärajan ylittyessä. No, mun pitää vain muistaa, että Sätkä on kehittynyt todella hitaasti, ja vielä kaksivuotiaanakin se muistuttaa monessa suhteessa vuotta nuorempia koiria. Ja sitä paitsi, kaikella todennäköisydellä meillä on vielä lukuisia, lukuisia harrastusvuosia edessä, kyllä niille kisakentille ehtii vallan loistavasti :) Tärkeintä on, että Sätkis nauttii aina ihan tajuttomasti kun pääsee hommiin, sitä ei todellakaan tarvitse Rommin tavoin maanitella ja houkutella tekemään duunia. Ihana, ihana koirani jota rakastan aivan valtavasti!

PM-kisat

Piirinmestaruudesta kisattiin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella, ja me olimme Sätkän kanssa lupautuneet EKK:n joukkueeseen. Sätkän pisterivi selityksineen:

Paikkamakuu 0
Makasi kuulemma pientä haistelua lukuunottamatta hyvin siihen saakka, kun flätti alkoi pitää laulukonserttia ---> Sätkä oli ponkaissut seisomaan ja painunut heti takaisin maahan ---> ryöminyt pari senttiä. Oma moka kun vein keskeneräisenä kokeeseen.

Seuraaminen 8
Sätkän kamalinta seuraamista ikinä, paikka seilasi ja kun koira oli skarppi, niin se edisti törkeästi. Lisäksi saimme ansaittua kommenttia siitä, että Sätkä painoi minua koko ajan oikealle viistoon.

Liikkeestä maahanmeno 9
Alustavan pätkän seuruu edisti, piste kuitenkin lähti perusasentoon tarvitusta kaksoiskäskystä.

Luoksetulo 8
Sätkä päätti yllättää ja tuli suoraan sivulle, mistähän se tuon keksi? Onneksi tuomari ei tätä tiennyt vaan rokotti pelkästään valuneesta stopista.

Liikkeestä seisominen 8
Palatessani koiran taakse se kääntyi hiukan, otti mielestäni painetta liikkurista.

Nouto 9
Ei irrottanut ekalla käskyllä ja taisi ennakoida perusasennon, tuomari ei tätä huomannut.

Kaukot 9
Hienot! Astuin kuitenkin koiran viereen siirtyessäni raasun tassun päälle ---> se väisti loikkaamalla omia aikojaan perusasentoon, joka oli vino.

Hyppy 10
Kaukojen tekniikkaopetus kantoi hedelmää: koira istuutui hienosti takajalat paikoillaan. Lopussa törmäsi perusasentoon, mutta tuomari ei tainnut huomata.

Kokonaisvaikutus 8
Tuomari olisi halunnut antaa kympin, työskentely oli kuulemma ollut iloista ja energistä, mutta Sätkis poistui (taas) kehästä liikkeiden välillä, tällä kertaa se lähti kapulaa hakeneen liikkurin mukaan.

Yhteensä 147p. ja AVO2

Yleisarviona sanoisin, että tasomme mukainen suoritus. Kapulan antaminen liikkurille suorituksen alussa selvästi hämäsi Sätkää, se vilkuili sen jälkeen koko ajan liikkurin suuntaan ja kapula-haaveissaan taisi seurata liikkuria ulos kehästäkin. Omasta mielestäni koira ei tuntunut olevan tarpeeksi läsnä, mutta ulkopuoliset sanoivat sen olleen keskittyneempi kuin usein treeneissä. Ehkä se oli sitten vain eri tavalla keskittynyt.

Otin vielä kehien purkamisen jälkeen palauttavaa treeniä, palkkailin kaukojen ekasta noususta ja heitin suoraa palkkaa luoksetulon stoppiin. Seuraamispaikan palautin takaisin taaemmas.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Paimentamassa

Kävimme Sätkän kanssa pitkästä aikaa paimentamassa, tällä kertaa Lopella. Hirveästi en mitään osaa tietämättömyyttäni sanoa, mutta varsinkin tokalla kiekalla peruskuljetukset alkoivat sujua melko hyvin. Sätkä myös hukkasi ekaa kertaa (suuret) korvansa eikä oikein tahtonut mennä maahan, saati lopettaa. En oikein osannut suhtautua tähän uuteen nöyryydenpuutteeseen ja hermostuin ehkä liikaa, kun koira ei kolmannellakaan käskyllä mennyt maahan tai jos meni, niin nousi omia aikojaan ylös. Kierrosten nousu näkyi myös satunnaisina kokokierrossyöskyinä mun selän takaa, vikaa toki oli myös mun reagointinopeudessa. Joka tapauksessa palkitsevaa ja mielenkiintoista nähdä koira noin elementissään, noin eri tavalla (hiljaa!) fokusoituneena tekemiseen. Sätkä sai kehuja kuuliaisuudestaan (anteeksi mistä? t. tokoihminen) ja työlinjaiselle ominaisesta luonnollisesta asennostaan ja tekemisestään. Tätä lisää!

Ylä- ja alamäkeä

Zeljko Gora koulutti HAUlaisia Purinalla 28.8., tykkäsin tosi paljon! Keskieurooppalainen (vai tässä tapauksessa eteläeurooppalainen?) ohjaustyyli on mulle melko vieras, ja olikin mielenkiintoista kuunnella Zeljkon kantaa moniin suomalaisiin ohjauksiin sekä pohtia koiran opettamista ja ohjaajan linjoja uudelta kantilta. Ihan kaikkea en purematta niele, mutta erityisesti käännösten opettaminen koiralle kiinnostaisi kovasti. Tip ja Gungahan osaavat monen muun sieltä päin olevan koiran tapaan suullisella käskyllä kääntyä hypyn jälkeen oikealle tai vasemmalle + kiertää takaa oikean tai vasemman kautta. Mun huonon rytmityksen ja Sätkän luonnostaan sinkoavien hyppyjen kannalta voisi olla mielenkiintoista opettaa Sätkä kääntymään suullisesta vihjeestä, jolloin se ei olisi niin riippuvainen mun (huonosta) ohjaamisesta.

Itse treenit menivät yllättävän hyvin. Sain pitkästä aikaa kokea Sätkän kanssa vähän flow-fiilistä, kun suoritimme peräti kymmenisen estettä putkeen ilman kompurointia. Rata oli kohtuu yksinkertainen ja mietimmekin lähinnä linjoja ja ajoittamista. Ensin kaikki saivat mennä radan kerran itsenäisesti läpi (pari rimaa tuli alas ja niiden kohdilla keskeytin, mutta muuten yllättävän jees!), sitten mietimme yhdessä uusia ohjaustapoja ja treenasimme pätkiä Zeljkon kanssa. Meille tullutta kommenttia:

  • Ohjaan jäykästi, rentoudella saisi parempaa flowta.
  • En uskalla liikkua tarpeeksi ja jättää koiraa suorittamaan omaa osuuttaan (luottamuspula).
  • Käytä enemmän persjättöjä, ne toimivat Sätkällä hyvin! Siis kunhan ajoitan ne oikein enkä ole tökkivä.
  • Pidä ohjaava käsi yllä myös "helpoissa" kohdissa.
  • Yleisesti sanottua: turhat suhinat ja koiran vahvalla kroppa-avulla pysäyttämiset ennen hyppyä pois, anna koiralle tilaa hypätä ja liiku itse mieluummin kohti seuraavaa estettä + esim. ajoissa kerrotulla kutsulla aikaansaa lyhyempi hyppy.
Siinä siis vähän suuntaa-antavaa palautetta, koulutuksesta jäi tosi hyvä fiilis!
____

Blogin päivitystauon aikana olemme agilityn saralla treenanneet lähinnä omassa keskiviikon ryhmässä, Esa Muotka koulutti pari kertaa ja viimeisimpänä Jouni Vainio. Radat ovat olleet meille tosi vaikeita ja flow on jäänyt puuttumaan, minkä takia mua on alkanut turhauttaa koko homma. Rytmitys tuon epelin kanssa on yhä äärettömän vaikeaa, ja vaikka se teknisesti osaakin paljon, niin radalla homma ei vain skulaa. Toki olemme saaneet kouluttajilta rohkaisevaakin palautetta, mutta silti. Ärsyttää. Keppien kanssa oli useiden viikkojen ajan keskenjättämisongelmaa jos vedätin/vaihdoin edessä puolta, mutta parin kerran lelu lopussa -kuuri tuntuu auttaneen jonkin verran, nyt vain Jounin ohjeiden mukaan hyppy aina keppien ja lelun väliin. Kävimme demokoirakkona HAU:n koulutusohjaajien kakkoskurssilla ja keksimme mm. että vinksin vonksin olevien rimojen kanssa Sätkä keskittyy paremmin hyppäämiseen eikä tiputtele lähes ollenkaan. Hirveästi painostetaan joka puolelta kisaamaan.

____

Tokopuolella olen taas hermoillut piirinmestaruuskisoja, lähinnä sen takia etten ole jaksanut treenata lähes ollenkaan. Erityisesti paikkamakuu huolettaa. Kävimme HAU:n tokoryhmän harkkakisoissa sekä alempien että ylempien luokkien paikallaoloissa, olin piilossa kaikki kolme (istumisen Sätkä siis teki makuuna). Ihan ok, tosin Sätkä oli 4min makuussa paineistunut toisen koiran kehumisesta ja ryöminyt pari senttiä eteenpäin. Kävimme tokoilemassa myös Mariian ja Murun&Redin kanssa, paikkamakuussa S oli perhana taas ryöminyt. Kokeenomaisesti tehty avo ei ollut kovin mallikas. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tykännyt tokoreeneistämme, koira tekee niin ihanalla asenteella :)