tiistai 28. elokuuta 2012

Painetokot

Käväisimme pitkästä aikaa Purinalla HAU:n tokoissa. Aloitimme paikkamakuulla, joka ei ihan mennyt nappiin: melkein heti mentyämme piiloon Wilma ja Risto tulivat hallille, ja Sätkä veti korvat luimuun ja alkoi vispata häntäänsä ilosta. Sätkällehän Wilma on hyvin, hyvin rakas ja hyvin harvoin nähty ihminen, ja Risto taas herättää puoliksi iloa, puoliksi pelkoa liittyen valkkarin yli-innokkaaseen rakkauteen Sätkää kohtaan. Kävin palkkaamassa koiraa kun se pysyi niin hyvin pahasta häiriöstä huolimatta & jäin varmuuden vuoksi näkyville seisomaan, mutta Risto päättikin käydä omia aikojaan moikkaamassa rakasta Sätkäänsä. Alkuun Sätkä selvästi yritti pysyä käskyn alla, mutta samalla sekunnilla kun huikkasin sille "vapaa" niin se nousi ja pyrki pois Riston luota. Tuon kummempi ei insidentti ollut, mutta Sätkä paineistui pahasti ja kulki luimuna mun vieressä. Annoin koiran moikata Wilmaa ja purkaa painetta, jonka jälkeen vein sen takaisin makaamaan ihan hetkeksi ---> superpalkka.

Sätkä ei kuitenkaan palautunut kunnolla, ja kun yritin treenata niin se tarttui palloon puolivillaisesti ja vilkuili koko ajan Riston suuntaan. Ulkokentällä treenaaminen sujui paremmin, teimme helppoja juttuja ja leikimme paljon. Avon hyppyä pitää ennen koetta treenata enemmän, alon seisominen on hyvin pinttynyt Sätkän aivoihin. Treenasin myös hyppynoutoa ajatellen sivulletuloa eri kulmista hypyn kautta. Luoksetulon stoppi ei ole täydellinen, mutta tällä hetkellä tyydyn tuohon kun vauhti on niin hyvä. Kaukoissa palkkasin heti ekasta istumisesta.

Sisällä Sätkis taas ahdistui, joten en yrittänytkään treenata vaan annoin koiran hengailla jaloissa ja katsella Riston ja Wilman touhuja kauempaa. Pari agilityestettä S suoritti ihan innolla, mutta tokosta ei olisi tullut mitään. Riston siirryttyä autoon Sätkä vähitellen rentoutui ja yritti jopa varastaa Main kapulalle, joten otin sille loppuun yhden erittäin onnistuneen ruutuunlähetyksen sekä yhden keinun, palkkasin ja vein autoon.

Palattuani reissusta Sätkä on ollut tavallista säikympi ja muhun tukeutuvaisempi. Ikävintä on se, että koira ei enää palaudu normaaliin tahtiin, vaan jää kiinni pieniinkin juttuihin. En tiedä onko kyse iästä, mun pitkästä poissaolosta vai mistä, mutta tekee pahaa katsoa kun pienikin räsähdys saa Sätkän lenkillä vetämään kieli pitkänä.

1 kommentti:

  1. Harmillista tuo kun Sätkä ei palaudu noista painetilanteista. :( Kuinka kaun kestää, että se selkeesti on palautunut?

    Pystyisittekös lähteä treenaamaan joku päivä? Mulle kävis parhaiten viikonloput.

    VastaaPoista