tiistai 28. elokuuta 2012

Painetokot

Käväisimme pitkästä aikaa Purinalla HAU:n tokoissa. Aloitimme paikkamakuulla, joka ei ihan mennyt nappiin: melkein heti mentyämme piiloon Wilma ja Risto tulivat hallille, ja Sätkä veti korvat luimuun ja alkoi vispata häntäänsä ilosta. Sätkällehän Wilma on hyvin, hyvin rakas ja hyvin harvoin nähty ihminen, ja Risto taas herättää puoliksi iloa, puoliksi pelkoa liittyen valkkarin yli-innokkaaseen rakkauteen Sätkää kohtaan. Kävin palkkaamassa koiraa kun se pysyi niin hyvin pahasta häiriöstä huolimatta & jäin varmuuden vuoksi näkyville seisomaan, mutta Risto päättikin käydä omia aikojaan moikkaamassa rakasta Sätkäänsä. Alkuun Sätkä selvästi yritti pysyä käskyn alla, mutta samalla sekunnilla kun huikkasin sille "vapaa" niin se nousi ja pyrki pois Riston luota. Tuon kummempi ei insidentti ollut, mutta Sätkä paineistui pahasti ja kulki luimuna mun vieressä. Annoin koiran moikata Wilmaa ja purkaa painetta, jonka jälkeen vein sen takaisin makaamaan ihan hetkeksi ---> superpalkka.

Sätkä ei kuitenkaan palautunut kunnolla, ja kun yritin treenata niin se tarttui palloon puolivillaisesti ja vilkuili koko ajan Riston suuntaan. Ulkokentällä treenaaminen sujui paremmin, teimme helppoja juttuja ja leikimme paljon. Avon hyppyä pitää ennen koetta treenata enemmän, alon seisominen on hyvin pinttynyt Sätkän aivoihin. Treenasin myös hyppynoutoa ajatellen sivulletuloa eri kulmista hypyn kautta. Luoksetulon stoppi ei ole täydellinen, mutta tällä hetkellä tyydyn tuohon kun vauhti on niin hyvä. Kaukoissa palkkasin heti ekasta istumisesta.

Sisällä Sätkis taas ahdistui, joten en yrittänytkään treenata vaan annoin koiran hengailla jaloissa ja katsella Riston ja Wilman touhuja kauempaa. Pari agilityestettä S suoritti ihan innolla, mutta tokosta ei olisi tullut mitään. Riston siirryttyä autoon Sätkä vähitellen rentoutui ja yritti jopa varastaa Main kapulalle, joten otin sille loppuun yhden erittäin onnistuneen ruutuunlähetyksen sekä yhden keinun, palkkasin ja vein autoon.

Palattuani reissusta Sätkä on ollut tavallista säikympi ja muhun tukeutuvaisempi. Ikävintä on se, että koira ei enää palaudu normaaliin tahtiin, vaan jää kiinni pieniinkin juttuihin. En tiedä onko kyse iästä, mun pitkästä poissaolosta vai mistä, mutta tekee pahaa katsoa kun pienikin räsähdys saa Sätkän lenkillä vetämään kieli pitkänä.

SAGIn treenit

Emme reissuni takia päässeet Sätkän kanssa edellisiin aluevalmennustreeneihin, mutta nyt lähdimme innolla matkaan. Treenit olivat tällä kertaa Vuokkoset-areenalla. Teimme kahta eri rataa, ekaa kahden kierroksen verran ja tokaa kerran. Ilmoitin etukäteen Lotalle, että Sätkän rimat ovat parantuneet huimasti, mutta Sätkä päätti todistaa väitteeni vääräksi ja tiputteli rimoja pitkin treenejä tiuhaan tahtiin. Selitys lienee vähemmän tuttu pohja.

RATA 1

RATA 2

Mitä jäi käteen? Mun pitää muistaa katsoa koiraa enemmän, nyt osa rimoista tuli alas koska aloin kiirehtiä ja jätin koiran yksin. Tulevaisuudessa koiran tulisi kestää tämäkin, mutta näin alkuun mun pitää tukea sitä katseella. Kääntäessäni koiraa tiukasti suhina on melko tarpeeton, ajoissa merkattu käännös onnistuu aivan yhtä hyvin pelkällä äänettömällä ohjaamisella. Tokan radan alku oli jotenkin tosi hankala (päällejuoksulla), joten tuota kohtaa pitää treenata ihan erikseen ja ilman vetävää putkea. Eka rata siis meni ihan ok, mutta tokalla sekä minä että koira väsyimme ja homma oli turhauttavaa räpeltämistä. Lotta kuitenkin sanoi, että ohjaukseni on kehittynyt toukokuusta (=siitä saakka kun emme ole treenanneet), olen rauhallisempi. Valmennuksen saldona paljon treenattavaa ja hyvä mieli.

maanantai 27. elokuuta 2012

Akilitaa 10 viikon tauon jälkeen

Pelkäsin aikapommia, mutta pitkä aamulenkki oli tehnyt tehtävänsä ja Sätkä oli radalla ihan fiksu kaveri. Pääsimme ekaa kertaa tässä ryhmässä Esa Muotkan valvovan silmän alle, ja jo etukäteen päätimme keskittyä niihin rimoihin. Sätkä hyppäsi hyvällä tekniikalla ja turhan suurella ilmavaralla, ja alas tulleet nelisen rimaa olivat jälleen mun syytä. Ylläri.

Itselle selostus radan tapahtumista: vekkaus kakkosella hyvä, samoin vitosen ja kutosen ohjaus oikealta puolelta. Kun kerroin ajoissa kepeistä niin koira haki hyvin sisään. Sätkä kesti valssauksen kepeillä vain kerran, muuten tarvittiin yksi verkonpala jotta ei jättänyt kesken. Ekalla kerralla A'n kontakti oli vähän hukassa ja S tuli yli, sen jälkeen hyvä. Keinulla sama juttu, yksi lentokeinu. Valssi renkaan ja hypyn 13 välillä oli hyvin ajoitettu, mutta suunta oli aluksi hiukan väärä. Leijeröinti kepeillä ei onnistunut. Kohtaan 14-18 mietimme useita ohjausratkaisuja, joista meille parhaaksi osoittautui valssi 16-17, mutta hankalaa oli. Rytmitys ei ihan onnistunut, kun olisin joko kiirehtinyt liikaa eteenpäin tai vaihtoehtoisesti jäänyt odottamaan koiraa. Loppu muistaakseni ok.

Saldona saimme seuraavanlaista läksyä ja muistettavaa: kepit pitää treenata takaisin tauontakaiseen kuntoonsa ja paremmiksi, rimat tulevat alas jos olen koiran tiellä tai jätän koiran yksin ja mun pitää tsempata rytmittämisessä.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kotikenttäetu

Sätkä rakastaa lähikenttäämme, Rommi taas mielellään karttaisi sitä. Niin kumman kohdalla onkaan toimittu väärin treenaamisen iloa vahvistettaessa? Lenkin ohella oli joka tapauksessa pakko vähän tokoilla. Sätkä opetteli lähinnä uutta palkkautumistemppua eli pyörähdystä vasemmalle, en vielä ole päättänyt hyödynnänkö tätä vain seuraamisen väljentämisessä vaiko ihan oikeana palkkana. Raksraks vain ja tyttö alkoi vaatia lelua pyörähtämällä akselinsa ympäri! Seuraaminen oli varsin tiiviillä mutta muuten hyvällä mallilla, luoksetulon stopit olivat ottaneet aimo harppauksia eteenpäin ja noudot sujuivat jo täysin ilman ennakointia. Ainoa ongelmakohta oli paikkamakuu, Sätkä nousi kerran ja tiputti lonkalle herkästi ("maahan"-korjauskäsky toimii muuten hyvin), vaikka olin tosi lyhyitä pätkiä piilossa.

Treenattiin, oikeesti

Hämmentävää ja mukavaa käppäillä pitkästä aikaa treenikentälle Sätkiksen kanssa. Olin suunnitellut ihan lyhkäset viretreenit hitusella tekniikkaa. Tekniikkapuoli painottui lopun paikkamakuuseen sekä noudon loppuosaan, virejuttujen seassa taas tuli otettua perusasentoja, siirtymiä, seuraamista ja yksi liikkeestä seisominen. Paikkamakuu oli tauon jälkeen yllättävän hyvällä mallilla, piilo+nurmialusta -yhdistelmä ahdisti mua etukäteen, mutta Sätkä yllätti. Ensin kävin vain nopeasti piilossa ja palasin palkkaamaan, sitten jäin puskien sekaan tarkkailemaan koiraa reiluksi minuutiksi. Pää pyöri vähän ja S tiputti lonkalle, mutta muuten (ainakin tiheiden lehtien seasta) piski oli suht rauhallinen. Huh. Noudoissa halusin karsia pois palkan ennakoinnin (Sätkä nousee seisomaan heti luovutettuaan kapulan), ja suusta palkkaaminen viiveellä tuntui toimivan. Pari kokonaista noutoa ilman lopun perusasentoa myös hyviä.

Viretreeninä lelupelejä, yritin vahvistaa sosiaalisen palkan merkitystä ja rakentaa keskittymiskykyä. Menestyksestä en tiedä, mutta pitkä tie on edessä ennen kuin olen tyytyväinen Sätkän työskentelyvireeseen. Kun vain tietäisi miten edetä...

maanantai 13. elokuuta 2012

Back in business!

Niinpä niin, tämä uusi blogi on ollut olemassa jo vaikka kuinka kauan, en vain ole jaksanut tutustua "uuteen" blogspottiin sen kummemmin. Ajatuksena olisi joku päivä paneutua ulkoasuun ihan kunnolla, katellaan, katellaan ;) Treenien ylöskirjaaminen on kuitenkin aloitettava jälleen. Uusi blogi on nyt pääasiassa Sätkälle omistettu, Rommi kun vain hömpöttelee kivoja juttuja pari kertaa viikossa vailla minkään sortin tavoitteita. Rehellisyyden nimissä kumpikaan koira ei ole treenannut yhtään mitään viimeiseen yli kahdeksaan viikkoon, ne ovat vain chillailleet mökillä äitini kanssa. Alkukesän olin itse töissä enkä päässyt mökkeilemään, ja heinäkuun alussa lähdin kuukaudeksi kiertämään Eurooppaa, joten piskit ovat todella lomailleet sataprosenttisesti. Nyt alkaa kuitenkin enemmän tai vähemmän armoton treenaaminen, sillä kauden starttaamisen lisäksi menin lupautumaan EKK:n piirinmestaruusjoukkueeseen. Avoin luokka on vähän levällään vielä, joten tulostoiveet eivät ole kovin korkealla, mutta yrittänyttä ei laiteta. Onhan tässä ruhtinaallisesti aikaa (yli kuukausi!) treenata.

Ai niin. VANHA BLOGI