lauantai 15. joulukuuta 2012

Purina-aksaa

Olivier Béaslasin itsenäisyyspäivänä Vuokkosilla ottama kuva Sätkästä.


Keskiviikon treenit veti Esa. Radan piti olla sujuva juoksurata, mutta tietenkin me Sätkän kanssa ongimme sieltä esiin kaikki potentiaaliset ongelmakohdat ;) 1-8: Ajatuksen ollessa mukana niistosokkari hypyllä 3 oli hieno, mutta hyppy 5 tuotti vaikeuksia. Lopulta paras ratkaisu oli (ylläri) vahvasti ponnistuspaikan merkkaava valssi. Jaakotus hypyllä 7 käänsi hyvin A'lle.
9-18: Seuraava ongelma oli hyppy 12, koska putki heitti koiraa aavistuksen hypyn väärälle puolelle. Mulla oli pakkomielle olla tekemässä (jalka!)tönäisyä siivekkeen kohdalla, vaikka se olisi toiminut mun ollessa edempänäkin. Hypyllä 14 jaakotus sekoitti mun suuntavaiston enkä millään saanut Sätkää oikeaan putkenpäähän, mutta Esan ohjatessa koiraani setti sujui... Hups. Parempaa jälkeä sain aikaiseksi valssaamalla. Käännös hypyllä 17 oli hieno, kun valssini ei levinnyt yhtään vaan pysyi puominmyötäisenä.
19-23: Sätkä tuli hyvin mukaan vetoon eli putki 19 ei tuottanut vaikeuksia, mutta linja 20-21 sen sijaan tuotti. Lopulta paras ohjaustapa oli tehdä puolivalssi 21 jälkeen ja sylkkäri 21-23 (muista ranneliike!). Jyrkkä avokulma kepeille oli liian vaikea.

Tiivistettynä aika normaalit treenit: paljon hienosäätöongelmia erityisesti rytmityksen kanssa, mutta homman toimiessa teemme todella hienoa pätkää. Ne pätkät vain ovat vielä turhan harvassa. Yhtä ainutta rimaa ei S muuten näissä treeneissä tiputtanut, rasti seinään :)

________

Perjantaina oli vikat junnujen treenit ennen joulutaukoa. Näissä merkeissä junnut saivat kokeilla toistensa koirien ohjaamista, ja halusipa eräs rohkea lähteä Sätkänkin kanssa radalle. Sain jälleen todeta, että tuon koiran reaktiokyky on jotain käsittämätöntä ja että se ei korjaa ohjaajan virheitä juuri lainkaan. Ei mikään helpoin kaveri.
Treenasin myös itse hiukan ennen ja jälkeen treenien. Kepeillä sisäänmenoja ja ohjaushäiriöitä kuten vahvaa vedätystä, persjättöjä & valsseja ja koiraa vastaan tulemista. Kontakteilla niitä ongelmallisia persjättöjä etupalkalla, no problem. Hypyillä (rima 25cm) cik&cap:eja, multiwrappeja ja hypyllelähetyksiä niin, että mun liike lähti heti lähetyksen jälkeen poispäin koirasta. Sätkälle tuollaiset ovat tajuttoman vaikeita, se jättää aina hommat kesken ja lähtee mun perään.

________

Olen viime aikoina pahasti laiminlyönyt Sätkän agilitytaitoja ja keskittynyt lähinnä ratasuorituksiin ja omaan ohjaamiseeni. Ratasuorituksemme paranisivat kuitenkin huomattavasti, kun koirani olisi paremmin opetettu. Niinpä päätin tehdä listan treenattavista koirataidoista:
  • cik&cap (rima varovaisesti ylös, multiwrapit, eri kulmat ja vauhdit, mun liikehäiriö)
  • serpentiinit, välistävedot
  • eteenmeno (vahvistus)
  • irtoaminen hypyille (oma liike poispäin koirasta ja homma hoidetaan silti loppuun!)
  • keppikulmat (avokulmat tuottavat vaikeuksia)
  • itsenäinen keppisuoritus (rankemmat ohjaajahäiriöt)
  • kontaktit (persjätöt)
  • hyppytekniikka (säännöllisempää)

tiistai 11. joulukuuta 2012

Tokomasis

Otsikon mukaisia tunnelmia sekä mulla että Sätkällä. Kun ei huvita niin ei huvita. Pääsimme parin viikon tauon jälkeen HAUn tokoihin, ja hyi miten tylsän treenin sain aikaiseksi! Luulen, että Purina-tokot eivät oikein sovi Sätkälle. Ajatelkaapa vaikka lasta, jonka lempipääruoka on makaroonilaatikko, mutta joka on aivan hulluna jäätelöön. Vaikka makaroonilaatikko on periaatteessa tosi hyvää, niin kun äiti avaa pakastelokeron ja vetää jäätelön sijaan esiin makrulaatikkoa, niin tuntuuhan se väkisinkin vähän pettymykseltä. (Purina on siis pakastelokero, toko makaroonilaatikko ja agility jäätelö). Toko ei ole enää kivaa.

Entistä tylsemmäksi toko muuttuu, kun treenaamme liian harvoin ja sen takia herkästi samoja juttuja. Miksikö? Pahimmat ongelmamme ovat luoksetulossa, seuraamisessa ja kaukoissa, ja "kun nyt kerran treenaamme", niin tahdon aina hioa niitä. Liian vähäinen treeni taas aiheuttaa sen, että emme koskaan etene ja jokainen treeni on edellisen kaltainen. Toki on fiksua olla treenaamatta liikaa niitä sujuvampia juttuja, Sätkä kun herkästi keksii omiaan jos homma tuntuu siitä liian simppeliltä.

Maanantain treeneissä kaukot ottivat takapakkia, kun yritin lisätä 2o2o-treeniin takapalkan siirtämään Sätkän ajatusta taakse. Jostain syystä kaikki vaihdot kusivat lyhyeltäkin etäisyydeltä (sama muuten toistui, kun yritin kotona pyytää paria vaihtoa käyttäen aamuruokaa takapalkkana). Luoksetulossa keskityin jälleen seisomiseen. Tällä kertaa apunani oli vahva vartaloapu, jonka tarkoitus oli rikkoa Sätkän ajatus samaan tapaan kuin maahanmenokäsky tekee. Vartaloapu toimi hyvin, mutta heti, kun jätin sen pois, seisominen valui taas. Seuraaminen oli ihan kamalaa. Paikka oli taas siirtynyt eteen ja keskittyminen oli erittäin huonoa. Syynkin tiedän: namipalkka. "Miks noi kaverit saa riekkua lelujen kanssa ja mulle pakkosyötetään kuivamuonaa?" Ainoa toimiva juttu oli liikkeestä istuminen, joka on edistynyt tosi kivalla takatekniikalla. Niin joo ja Sätkis pysyi siististi maassa, kun muut tekivät.

Taidamme Säbän kanssa seuraavaksi tempaista motivaatiokuurin tokon suhteen. Keskitymme vauhtiin ja iloisuuteen hienosäädön sijaan, ja treenaamme seuraavat pari kertaa vain helppoja juttuja. Tennispallot ja huippunamit kehiin! Tokon pitäisi kuitenkin olla mukavaa yhdessäoloa, ei mitään veren maku suussa vääntämistä :) Ehkä se keskittyminenkin paranisi motivaation myötä!

Ps. Luin jotain vanhoja postauksia Sätkiksen pentuajoilta, se oli kyllä välillä varsinainen kauhukakara! Yhteen aikaan penskaa ei saanut hallissa kiinni kuin huijaamalla ja useamman ihmisen avustuksella, ja lelun saadessaan se lähti huitelemaan välittömästi. Mun piiloutumiset tai hallista poistumiset eivät sitä pahemmin hetkauttaneet. Ja vaikka Sätkä oli unelmapentu tuhojen suhteen, niin sisäsiistiä siitä ei meinannut saada millään. Vuoden vanhanakin se taisi vielä satunnaisesti pissata sisälle? Että helkkarin kuuliainen siitä on, ihme kyllä, kasvanut, ja lelujen omiminen on jäänyt kokonaan pois. Varsinkin jälkimmäinen on vaatinut työtä, työtä, työtä.

Pps. Sätkä oli pentuna aika ruma kaveri:

lauantai 8. joulukuuta 2012

Agiura korkattu!

Uskaltauduin siis lopulta ilmoittamaan Sätkän sen ekoihin agilitykisoihin, ja lipsahtipa samalla ilmo myös toisiin mokomiin. En voi olla muuta kuin tyytyväinen, koira toimi niin hienosti kaikilla radoilla :) Tuloksellisesti ei kovin kummoista menoa, mutta virheet olivat täysin musta lähtöisin ja kaikki hylätyt ratamme olivat hyviä sellaisia. Sekaan mahtui myös yksi nolla ja eka LUVAmme (ihan ekalta radalta!). Kontaktit ja kepit toimivat, jee!

Kotka 1.12., tuomarina Anne Viitanen. Ekalta radalta siisti varmistelunolla eli LUVA ajalla -14.28, seisotin keinun ja puomin alastulot. Jokin käsittämätön refleksi sai huutamaan "koske" puomilla, vaikka Sätkällä ei ole pysähtymiskäskyä? Sijoituimme kolmansiksi (tosin selitellään vähän, vedätetymmillä kontakteilla Sätkän aika olisi varmaan ollut nopein). Myöhästyin tokan radan rataantutustumisesta ja ehdin kävellä sen kaksi kertaa läpi, joten linjojen suunnittelu vähän jäi kun keskityin estejärjestyksen muistamiseen. Tästä johtuen en osannut ennakoida käännöstä hypyllä 4 ---> myöhästyin ohjauksesta ja rima tuli alas. Hölmösti kuitenkin jatkoin rataa, vaikka treeneissä keskeytän aina rimantiputukeen. Muurilla olin huolimaton ja siitä ohitus ---> HYL.


Vantaa 6.12., tuomarina Anne Viitanen (rata B) ja Leena Rantamäki-Lahtinen (rata A). Ekalla radalla sorruin samaan virheeseen kuin moni muukin ohjaaja, kun en ohjannut putkea 2 huolellisesti. Lisäksi tein erittäin huonon takaaleikkauksen toiseksi viimeisellä hypyllä ---> rima tuli alas ja muistin "keskeyttää" (tosiaan vain yksi este jäljellä). Tuloksena siis HYL. Tokalla radalla tein vähän hölmön virheen. Olin seurannut kuinka edellinen koira hyppäsi muurin todella pitkäksi ja kepit tuottivat sen takia vaikeuksia, ja seurauksena minä itse lopetin ohjaamisen kokonaan juuri muurin kohdalla. Hypyn 12 ohi Sätkä tuli, kun ohjasin löysästi. A'n alastulo oli aika törkeä, tosin osasin ennakoida sitä kun päätin tehdä persjätön, jota Sätkä ei A'lla aina kestä. Tulos HYL.


Aksavideota

Sain lopulta ladattua pari videota! Eka on marraskuisista viikkotreeneistämme, sillä kerralla Esa ja Outi olivat kouluttamassa ja mulla oli vaikeuksia Sätkän kääntämisessä.

Toka on SAGIn marraskuisista aluetreeneistä. Me saimme kotiläksyksi päällejuoksun treenaamista vauhdin kanssa, se todella on hukassa.

tiistai 27. marraskuuta 2012

(Vanhoja) kuviakin ihan

Tässä värittömässä hajuttomassa mauttomassa blogissa ei ole ainoatakaan kuvaa Sätkiksestä, korjataanpas tilanne Susanin ottamilla vanhoilla treenikuvilla:


Päivitys!

Taas ovat vähän päivitykset jääneet. Kun jää viikonkin jälkeen niin kummasti lopahtaa koko homma. Kevyesti selostettuna olemme treenanneet melko sopivasti (=liian vähän ollakseen kovin hedelmällistä ja systemaattista). Satunnaisesti olen ehtinyt HAU:n myöhäiselle tokovuorolle sähläämään, ja sen lisäksi olemme tokoilleet omalla kentällä joitain kertoja sekä Lindan ja Pixien kanssa kerran. Jäljellä olemme uhkailuistani huolimatta pyörähtäneet tasan kerran, kun kävimme Mariian ja aussien kanssa Haltialassa jäljestämässä + eksymässä ryteikköön. Sätkän keppimotivaatio on parantunut huimasti, mutta itse jäljestäminen oli tuolla kerralla kamalaa säheltämistä, pitänee palata pellolle.
Agilityn saralla olemme olleet ahkerimpia. Esa, Outi ja Jouni ovat vetäneet viikkotreenejä, ja luulenpa, että rytmitykseni ja linjojen ohjaamiseni on peräti kehittynyt! Muistettavaa: ponnistuspaikan merkkauksissa käsi tarpeeksi alhaalla, ohjaa linjaa älä estettä, katse koirassa (riman tippumiset pitää nähdä), käsi lähellä reittä pientä tietä tehdessä... Vaikka mitä! Videotakin löytyy viime treenien pyörityksestä, isken tänne kun saan kovalevylle tilaa.

Tokokokeessa pyörähdimme viime kuussa, siitä on olemassa ihan tarkempikin päivitys, jota en vain ole saanut julkaistua. Myös SAGIn aluevalkkuryhmän sunnuntain treeneistä ajattelin tehdä ihan oman postauksen. Molemmista on videotkin, joten kohta tänne pitäisi pläjähtää kolme videota ja kaksi päivitystä! Vau.

____

Lisäksi tein jotain ehkä typerää: ilmoitin Sätkän kaksiin agilitykisoihin. Voi paska. Ekat kaksi starttia Kotkassa, koska halusin Purinaa muistuttavan pohjan keinonurmen sijaan, tokat kaksi sitten Ojangossa, jossa Sätkä ei tiputtele rimoja jos ohjaan täydellisesti. Erittäin epätodennäköistä. Kaduttaa hitusen, mutta tehty mikä tehty, joskus on tuokin kisaura startattava.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Spontaania jäljestystä

Hihhei! Keksin kesken motariköröttelyn poiketa metsään tekemään Sätkälle sen tämän vuoden ensimmäisen jäljen. Onneksi emme elä kuin lokakuun loppua ;) Mitään liinoja tmv ei tietenkään ollut mukana, eli hyvinkin kotikutoisella meiningillä mentiin. Tein ihan simppelin jäljen, tarkoituksena lähinnä palauttaa koiralle mieleen homman nimi. Jälki oli noin 50m pitkä, ekat 10m nami löytyi joka askeleelta, jälki kiemurteli jonkin verran mutta siinä oli vain pari kunnon kulmaa, ikää 30min.

Sätkän janatyöskentely oli erinomaista, se nappasi jäljen välittömästi ja peräti oikeaan suuntaankin. Alun namitusjuttu oli ilmeisesti fiksu veto, S kun tykkää kaahottaa ja namit rauhoittavat sitä hyvin, vaikkei se todellakaan niitä kaikkia syö. Ruuaton loppujälki sujui sekin kohtuu maltillisissa merkeissä. Puolessa välissä Sätkis alkoi tuputtaa mulle käpyä, ja hetken ihmettelyn jälkeen tajusin, että kyseessä oli samainen käpy, jota olin ajatuksissani pyöritellyt käsissäni jälkeä kävellessäni ja ilmeisesti tuohon tiputtanut. Kaksiko kertaa Sätkä on keppien nostoa harjoitellut, ja kas, muistaa mokoma vielä vuodenkin tauon jälkeen! Kaiken kaikkiaan erinomainen suoritus pikkuiselta koiraltani, miksi ihmeessä emme ole jäljestäneet tänä vuonna ollenkaan?! Pitänee korjata tilanne ennen lumien tuloa.

Paikkamakuu kunnossa!

Kävimme aamusta Mariian ja Murun&Redin kanssa parin tunnin lenkin Viikissä, Sätkä nautti kovasti kun lopulta löysi itselleen väsymättömän painikaverin :) Viikistä ajoin suoraan Purinalle, jossa treffasimme Veeran ja Saran&Rinnan tokon merkeissä. Alkuun kaksi paikkamakuuta, joista eka 2min (vasemmanpuoleisesta ovesta ulos) ja toinen 4min (oikeanpuoleisesta ovesta ulos). Ekan Sätkä makasi lonkalla, tokan ryhdikkäämmin, hyviä molemmat.

Alkuun Veera liikkuroi meille viisi liikettä ketjutettuna: liikkeestä maahanmeno, nouto, kaukot, liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Maahanmeno ok, seisomisessa S kääntyi taakse siirtyessäni ---> uusi, parempi yritys etupalkalla. Nouto oli muistaakseni myös ok, mutta kaukoissa Sätkä otti pahasti häiriötä Veeran liikkuroinnista. Luoksetulo oli vika liike, Sätkä sai palkkansa suoraan stopista.

Tokalla kiekalla hyppy tuotti vaikeuksia, kun Sätkä olisi mielellään singonnut hypättyään merkille (tai ihan muuten vain jonnekin). Pienellä muistutuksella koira malttoi ihan istuakin. Ruutua voi-mallisesti niin, että ensin palkkasin heti pysäytyksen jälkeen, sitten otin liikkuroidun kokonaisen ruudun (käsiavusteinen seruaamaantulo) ja lopuksi jätin Sätkän seisomaan vähän sivummalle ja pyysin sitä "korjaamaan" ruutuun. Hyvin sujuivat kaikki.

Jotain muutakin tehtiin, mutta en nyt millään muista mitä, ylläri. Olin vain niin tyytyväinen paikkamakuisiin.

Vauhtiaksaa

Sätkällä oli meno päällä keskiviikon treeneissä. Sinänsä suoraviivainen rata tuotti rytmityksen suhteen yllättävän paljon vaikeuksia, meidän vahvuuksimme kun ei kuulu kiihdyttäminen-kokoaminen-kiihdyttäminen-kokoaminen. Opinpahan ainakin, että koirani irtoaa. Hyvin. Liikaakin. Yksi vaikea putkeenlähetys oli siisti! Sen sijaan yksinkertainen hyppykaari ei toteutunut ihan halutulla tavalla, kun paimenkoirani flänkkasi aika vahvasti eli lähti tangentille. Lisäksi ne perhanan kepit eivät toimi vieläkään, tällä kertaa sisäänmenot aiheuttivat ongelmia. En vain osaa ohjata tätä liukasta pikku kaveria... Saatiin kuitenkin Esalta kehuja, Sätkä on kuulemma todella magee koira!

Outin kanssa kertasimme eri ohjauskuvioita kahdella hypyllä: sylkkärit, poispäinkäännöt, pakkovalssit, twistit, saksalaiset, olikohan muita? Nuo ainakin sujuivat meiltä hyvin, tuli kuulemma tippa linssiin kun olimme niin taitavia :D

Puolenvaihdot keppien edessä alkavat toimia ilman päässä odottavaa palkkaakin, btw.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Homma kaatuu, mutta so what?

Vai niin, vai niin. Sunnuntaina se typerä koe ja uusia ongelmia puskee esiin koko ajan. Olin niin tuudittautunut ajatukseen, että jos Sätkä jossain rentoutuu paikkamakuussa niin Purinalla, mutta kappas, väärässä olin! Piilona on aina toiminut Purinan vessa, mutta kokeessa menemme kaikella todennäköisyydellä ulos piiloon, ja sekös vasta on kamalaa. Otin treeneissä kaksi paikkamakuuta, ensimmäinen 2min muiden istuessa + vessapiilo ja toinen 4min muidenkin maatessa + ulkopiilo. Eka meni ok, kävin välissä kehumassa ovella, kun Sätkä kesti toisen koiran kiellot ja torut. Ulkopiilo olikin sitten astetta kamalampi juttu, sillä koira nousi ensimmäisellä kahdella yrittämällä. Ekalla kerralla lähdin kävelemään kohti "höpöhöpö hyi", mutta Sätkä palkkaantui tästä, tokalla nousulla käskin ensin maahan kauempaa ja kävin sitten palauttamassa paikalleen. 10sek piilossa ja loppupätkä näkyvillä seisten. Muiden palkatessa koiriaan kävin vielä kerran pyörähtämässä piilossa, nyt Sätkä pysyi.

Hyppykin otti takapakkia (miksiköhän, viimeksi koira on nähnyt hypyn kuukausi sitten kokeessa ja nyt oli melkoisessa paineessa paikkamakuun jäljiltä). Pienen säädön jälkeen hyppy palautui kuitenkin vanhalle mallille törmäämisperusasentoineen kaikkineen. Tunnarissa Sätkällä oli kapulat hiekkakuopissa maistelun estämiseksi, mutta mikään heppoinen hiekka ei toki estänyt rasavilliä kokeilemasta jokaista suullaan. Yhden väärän se yritti tuoda, mutta lopulta oma löytyi. Totean siis, että muualla toimii, Purinalla hajoaa.

Seuraaminen tuntuu perusasennon taaksepäinsiirron myötä parantuneen. Veera tosin sanoi, että suurin muutos on tapahtunut minussa, kävelen rennommin ja ihan hymyilenkin :) Kokeessa S varmasti edistää, mutta palaset parempaan seuraamiseen ovat nyt olemassa. Loppuun vielä noutoja, joissa penska keksi palata vuodentakaiseen tapaansa eli pureskeluun. Jaa. Enemmän vapautuksia leluun siis. Luovutuksessa mokoma taas yritti nousta irrotuksen jälkeen seisomaan, mutta tämä korjaantui nopeasti suupalkkauksen avulla.

Loppujen lopuksi olin ongelmista huolimatta varsin tyytyväinen Sätkään, seuraamisen parantuminen on mulle niin iso juttu ja koiralla oli jälleen hyvä asenne. Toivottavasti en ikinä unohda nauttia siitä, että mulla on koira joka hinkuu päästä hommiin ja tekee aina sata lasissa :)

lauantai 13. lokakuuta 2012

Lähikenttätokot

Hyvän mielen pikkutokot! En ottanut mitään muuta kuin namit ja lelun mukaan, joten fancya ei voitukaan tehdä. Sätkä on oppinut uuden perusasennon paikan todella nopeasti, ja sisätiloissa matalassa vireessä kakara pysyy tarpeeksi takana 9/10. Nyt kentällä homma oli aavistuksen vaikeampi johtuen korkeasta vireestä, mutta Sätkis tsemppasi hyvin (5/10). Miinusta ääntelystä, kun homma ei ykkösellä onnistunut. Seuraamisen paikka siirtyi muuten taakse kuin itsestään paremman pa:n myötä ;) Luoksetulon stoppia jälleen lentävällä lelulla, totesin että tässä vaiheessa käsimerkki lienee suullista käskyä vahvempi. Jotain muutakin pientä puuhattiin.

Ps. Rommi oli pitkästä aikaa symppis tokoilija, sen masennus on juoksujen alettua kaikonnut :)

Toki myös agipäivitystä

Viime viikon treeneissä kouluttamassa oli Väyrysen Jonna, ja ai että mikä fiilis! Rata oli sopivan haasteellinen, sopivan flow, ja saimme aikaiseksi todella mageeta pätkää. Tiettyjä ajoituksia piti toki hioa, mutta sanonpahan silti vaan että vau! Onhan kokonaisuus vielä hyyyyvin veitsenterällä liikkumista, sellaista, että yleisö ja ohjaaja pidättävät koko ajan henkeään ja odottavat pakan hajoamista, mutta tärkeintä on, että tällä kertaa emme lipsahtaneet terältä heti alkuunsa. Rentoa meno ei tosiaan vielä ole. Jonnakin sanoi, että hän on jo aikaisemmin nähnyt välähdyksiä tuon koiran mageudesta ja nyt sai ajatuksilleen vahvistusta :)
------
Tämän viikon treeneissä puuhastelimme Muotkan Esan valvovan silmän alla. Saimme jälleen onnistumisia, vaikkemme toki ihan viime viikon tasolle yltäneetkään. Mulla oli taas vaikeuksia perusjutuissa: ohjaan yksittäisiä esteitä enkä rataa, merkkaan koiralle ponnistuspaikan sijaan hypyn + en muista katsoa koiraa ("jos vain kuulet riman tipahtavan, olet jo tehnyt virheen"). Nyt erityispaino katseeseen sekä siihen, että rintamasuuntani osoittaa ponnistuspaikkaan. Kiistatta hienoin hetkemme oli, kun onnistuin tekemään todella sujuvan backlapin hankalaan kohtaan ja saimme ihan aplodit yleisöltä :) Treenilistalle taas siirtyi päällejuoksu niin, että olen jo liikkunut kauemmas esteestä. Ok ok, toki kun Esa kokeili sitä kohtaa Sätkän kanssa, niin homma sujui kuin vettä vaan, ja kun itse jätin turhat varmistelut ja taaksepäinkallistelut pois, niin mystisesti se koira toimi munkin kanssa. Luottoa koiraan?

Rimat ovat pysyneet suht jees ylhäällä näissä treeneissä, olisiko tiputussaldo 4 rimaa?
------
Eilen olin taas kouluttamassa päteviä junnujani, ja ennen heidän treenejään Sätkis pääsi vähän puuhastelemaan. Teimme pientä tekniikkaa: takaaleikkauksia yhdellä tai kahdella hypyllä eri kulmista sekä keppejä niin, että vaihdoin koiran edessä puolta. Tämä on ollut Sätkälle hyyyyyvin hankalaa, mutta lelun ollessa keppien päässä odottamassa ovat vauhdikkaammatkin persjätöt ja valssit sujuneet ilman keppien keskeytymistä. Nyt siirsin keppien ja lelun väliin hypyn, hyvin sujui näinkin.

Nina Mannerta ja muuta

Plaah, taas on jäänyt päivittämättä. Tokon saralla olemme treenanneet seuraavanlaisesti:

Nina Manner kävi kouluttamassa tokoryhmäläisiämme. Sätkän kanssa tsekkasimme seuruuta, joka olisi tarkoitus kääntää päälaelleen eli lähinnä siirtää paikkaa reippaasti taaemmas.

  • Jos koiran keskittyminen herpaantuu, niin minä teen täyskäännöksen toiseen suuntaan ja pyydän tiukasti seuraamaan.
  • Äkkipysähdystreeniä tehdessämme perusasento jäi herkästi liian eteen ---> mun pitää olla passiivisempi ja pelkällä äänellä pyytää koira korjaamaan.
  • Palkka aina takaa oikeasta kädestä eikä vasemmasta, jotta vasen käsi saa heilua vapaammin.
  • Paikkaistuminen oli muistaakseni ok (jäin näkyville), paikkamakuu taas levoton. Tähän saimme korjausvinkiksi pää maassa -tekniikan, jota lähdenkin heti Purinan tokokokeen jälkeen kokeilemaan.
  • Tunnariin kysyin vielä lopuksi vinkkiä. Sätkä tekee muuten jees, mutta se haistelee suullaan eli herkästi sortuu maisteluun. Nyt kokeillaan niin, että teen kaikille tunnarikapuloille hiekkaan omat kuopat, joissa ne ovat niin, että niitä on vaikea ohimennen maistella.
Tämän viikon tokoissa paikkamakuu kusi, damn! Sätkä oli kuulemma maannut (lonkalla) hyvin 4min eli siihen saakka, kun Veera oli mennyt piilon ovelle kurkistamaan ja todennut, että palataan halliin. En tiedä oliko tällä vaikutusta, mutta joka tapauksessa S oli noussut istumaan heti perään. Pahus pahus pahus. Paikkaistumisessa pää pyöri ---> kielsin ---> koira tipahti maahan, taisi olla epävarma.

Yksittäin katsoimme ensin luoksetulon stoppia. Sätkä on viime aikoina tehnyt kuuriluontoisesti joka ikisen stopin niin, että olen heittänyt samanaikaisesti pallon taakse, mutta nyt kokeilimme paria vanhaa juttua. Ensin niin, että koira juoksi mun ja Veeran välllä ja kun satunnaisesti käskin sen pysähtymään, niin se vapautettiin välittömästi taakse hakemaan Veeralta palkkaa. Sitten niin, että stoppikäskyn jälkeen Veera heitti palkan taakse. Kumpikaan ei toiminut yhtä hyvin kuin itse heitetty palkka, joten jatketaan niillä. Veera vinkkasi, että voisin heittoliikkeen lisäksi varioida muitankin kroppa-apuja kuten astumista koiraa kohti, jottei se rutinoituisi heittoliikkeeseen. Vaiko kenties sittenkin käsimerkki suullisen sijaan?

Seuruussa kokeilin mm. takapalkkaa sekä imutusta. Lopulta totesimme kuitenkin, että liikkeelle on lähdettävä ihan perusasennosta, joka sekin on liian edessä. Pa siis uudelleenopetukseen!

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kadonnut treenimotivaatio

Mulla on ollut treenimotivaatio vähän kadoksissa viime aikoina. Jotain tekemistä asian kanssa voi myös olla muutolla, joka on ollut käynnissä koko syyskuun ja jonka takia Sätkä on viettänyt paljon aikaa vanhempieni luona hoidossa. Sätkä ei ole koskaan ollut pitkiä aikoja yksin kotona ilman Rommia, ja nyt kun Rommi jää vanhemmilleni ja Sätkä lähtee kokeilemaan kerrostaloasumista, niin pelkään pahinta eli eroahdistusta. Sätkällä on mielestäni taipumusta siihen, mutta en halua väkisin kokeilla ja tuoda ongelmaa esiin ---> S on saanut pikkuhiljaa totutella uuteen kotiinsa ja minun työpäiväni se viettää "mummolassa" hoidossa. Ennaltaehkäisyä.

Masentaa lueskella tuttujen treeniblogeja ja todeta, että mie treenaan ihan hirveän vähän. Agia kerran viikossa jos sitäkään, tokoa vieläkin harvemmin ja muut lajit ovat jääneet kokonaan unholaan. Metsäjuoksut ovat koirieni ainoita aktiviteetteja. Sitten ihmettelen miksi emme edisty juuri ollenkaan. Pakko myöntää, että vaikka ei pitäisi, niin nolostelen salaa Sätkän ikään suhteutettua tuloksettomuutta. Se on kuitenkin se kuuluisa bordrcollie, jonka kuuluisi tahkoa huipputuloksia aina alaikärajan ylittyessä. No, mun pitää vain muistaa, että Sätkä on kehittynyt todella hitaasti, ja vielä kaksivuotiaanakin se muistuttaa monessa suhteessa vuotta nuorempia koiria. Ja sitä paitsi, kaikella todennäköisydellä meillä on vielä lukuisia, lukuisia harrastusvuosia edessä, kyllä niille kisakentille ehtii vallan loistavasti :) Tärkeintä on, että Sätkis nauttii aina ihan tajuttomasti kun pääsee hommiin, sitä ei todellakaan tarvitse Rommin tavoin maanitella ja houkutella tekemään duunia. Ihana, ihana koirani jota rakastan aivan valtavasti!

PM-kisat

Piirinmestaruudesta kisattiin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella, ja me olimme Sätkän kanssa lupautuneet EKK:n joukkueeseen. Sätkän pisterivi selityksineen:

Paikkamakuu 0
Makasi kuulemma pientä haistelua lukuunottamatta hyvin siihen saakka, kun flätti alkoi pitää laulukonserttia ---> Sätkä oli ponkaissut seisomaan ja painunut heti takaisin maahan ---> ryöminyt pari senttiä. Oma moka kun vein keskeneräisenä kokeeseen.

Seuraaminen 8
Sätkän kamalinta seuraamista ikinä, paikka seilasi ja kun koira oli skarppi, niin se edisti törkeästi. Lisäksi saimme ansaittua kommenttia siitä, että Sätkä painoi minua koko ajan oikealle viistoon.

Liikkeestä maahanmeno 9
Alustavan pätkän seuruu edisti, piste kuitenkin lähti perusasentoon tarvitusta kaksoiskäskystä.

Luoksetulo 8
Sätkä päätti yllättää ja tuli suoraan sivulle, mistähän se tuon keksi? Onneksi tuomari ei tätä tiennyt vaan rokotti pelkästään valuneesta stopista.

Liikkeestä seisominen 8
Palatessani koiran taakse se kääntyi hiukan, otti mielestäni painetta liikkurista.

Nouto 9
Ei irrottanut ekalla käskyllä ja taisi ennakoida perusasennon, tuomari ei tätä huomannut.

Kaukot 9
Hienot! Astuin kuitenkin koiran viereen siirtyessäni raasun tassun päälle ---> se väisti loikkaamalla omia aikojaan perusasentoon, joka oli vino.

Hyppy 10
Kaukojen tekniikkaopetus kantoi hedelmää: koira istuutui hienosti takajalat paikoillaan. Lopussa törmäsi perusasentoon, mutta tuomari ei tainnut huomata.

Kokonaisvaikutus 8
Tuomari olisi halunnut antaa kympin, työskentely oli kuulemma ollut iloista ja energistä, mutta Sätkis poistui (taas) kehästä liikkeiden välillä, tällä kertaa se lähti kapulaa hakeneen liikkurin mukaan.

Yhteensä 147p. ja AVO2

Yleisarviona sanoisin, että tasomme mukainen suoritus. Kapulan antaminen liikkurille suorituksen alussa selvästi hämäsi Sätkää, se vilkuili sen jälkeen koko ajan liikkurin suuntaan ja kapula-haaveissaan taisi seurata liikkuria ulos kehästäkin. Omasta mielestäni koira ei tuntunut olevan tarpeeksi läsnä, mutta ulkopuoliset sanoivat sen olleen keskittyneempi kuin usein treeneissä. Ehkä se oli sitten vain eri tavalla keskittynyt.

Otin vielä kehien purkamisen jälkeen palauttavaa treeniä, palkkailin kaukojen ekasta noususta ja heitin suoraa palkkaa luoksetulon stoppiin. Seuraamispaikan palautin takaisin taaemmas.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Paimentamassa

Kävimme Sätkän kanssa pitkästä aikaa paimentamassa, tällä kertaa Lopella. Hirveästi en mitään osaa tietämättömyyttäni sanoa, mutta varsinkin tokalla kiekalla peruskuljetukset alkoivat sujua melko hyvin. Sätkä myös hukkasi ekaa kertaa (suuret) korvansa eikä oikein tahtonut mennä maahan, saati lopettaa. En oikein osannut suhtautua tähän uuteen nöyryydenpuutteeseen ja hermostuin ehkä liikaa, kun koira ei kolmannellakaan käskyllä mennyt maahan tai jos meni, niin nousi omia aikojaan ylös. Kierrosten nousu näkyi myös satunnaisina kokokierrossyöskyinä mun selän takaa, vikaa toki oli myös mun reagointinopeudessa. Joka tapauksessa palkitsevaa ja mielenkiintoista nähdä koira noin elementissään, noin eri tavalla (hiljaa!) fokusoituneena tekemiseen. Sätkä sai kehuja kuuliaisuudestaan (anteeksi mistä? t. tokoihminen) ja työlinjaiselle ominaisesta luonnollisesta asennostaan ja tekemisestään. Tätä lisää!

Ylä- ja alamäkeä

Zeljko Gora koulutti HAUlaisia Purinalla 28.8., tykkäsin tosi paljon! Keskieurooppalainen (vai tässä tapauksessa eteläeurooppalainen?) ohjaustyyli on mulle melko vieras, ja olikin mielenkiintoista kuunnella Zeljkon kantaa moniin suomalaisiin ohjauksiin sekä pohtia koiran opettamista ja ohjaajan linjoja uudelta kantilta. Ihan kaikkea en purematta niele, mutta erityisesti käännösten opettaminen koiralle kiinnostaisi kovasti. Tip ja Gungahan osaavat monen muun sieltä päin olevan koiran tapaan suullisella käskyllä kääntyä hypyn jälkeen oikealle tai vasemmalle + kiertää takaa oikean tai vasemman kautta. Mun huonon rytmityksen ja Sätkän luonnostaan sinkoavien hyppyjen kannalta voisi olla mielenkiintoista opettaa Sätkä kääntymään suullisesta vihjeestä, jolloin se ei olisi niin riippuvainen mun (huonosta) ohjaamisesta.

Itse treenit menivät yllättävän hyvin. Sain pitkästä aikaa kokea Sätkän kanssa vähän flow-fiilistä, kun suoritimme peräti kymmenisen estettä putkeen ilman kompurointia. Rata oli kohtuu yksinkertainen ja mietimmekin lähinnä linjoja ja ajoittamista. Ensin kaikki saivat mennä radan kerran itsenäisesti läpi (pari rimaa tuli alas ja niiden kohdilla keskeytin, mutta muuten yllättävän jees!), sitten mietimme yhdessä uusia ohjaustapoja ja treenasimme pätkiä Zeljkon kanssa. Meille tullutta kommenttia:

  • Ohjaan jäykästi, rentoudella saisi parempaa flowta.
  • En uskalla liikkua tarpeeksi ja jättää koiraa suorittamaan omaa osuuttaan (luottamuspula).
  • Käytä enemmän persjättöjä, ne toimivat Sätkällä hyvin! Siis kunhan ajoitan ne oikein enkä ole tökkivä.
  • Pidä ohjaava käsi yllä myös "helpoissa" kohdissa.
  • Yleisesti sanottua: turhat suhinat ja koiran vahvalla kroppa-avulla pysäyttämiset ennen hyppyä pois, anna koiralle tilaa hypätä ja liiku itse mieluummin kohti seuraavaa estettä + esim. ajoissa kerrotulla kutsulla aikaansaa lyhyempi hyppy.
Siinä siis vähän suuntaa-antavaa palautetta, koulutuksesta jäi tosi hyvä fiilis!
____

Blogin päivitystauon aikana olemme agilityn saralla treenanneet lähinnä omassa keskiviikon ryhmässä, Esa Muotka koulutti pari kertaa ja viimeisimpänä Jouni Vainio. Radat ovat olleet meille tosi vaikeita ja flow on jäänyt puuttumaan, minkä takia mua on alkanut turhauttaa koko homma. Rytmitys tuon epelin kanssa on yhä äärettömän vaikeaa, ja vaikka se teknisesti osaakin paljon, niin radalla homma ei vain skulaa. Toki olemme saaneet kouluttajilta rohkaisevaakin palautetta, mutta silti. Ärsyttää. Keppien kanssa oli useiden viikkojen ajan keskenjättämisongelmaa jos vedätin/vaihdoin edessä puolta, mutta parin kerran lelu lopussa -kuuri tuntuu auttaneen jonkin verran, nyt vain Jounin ohjeiden mukaan hyppy aina keppien ja lelun väliin. Kävimme demokoirakkona HAU:n koulutusohjaajien kakkoskurssilla ja keksimme mm. että vinksin vonksin olevien rimojen kanssa Sätkä keskittyy paremmin hyppäämiseen eikä tiputtele lähes ollenkaan. Hirveästi painostetaan joka puolelta kisaamaan.

____

Tokopuolella olen taas hermoillut piirinmestaruuskisoja, lähinnä sen takia etten ole jaksanut treenata lähes ollenkaan. Erityisesti paikkamakuu huolettaa. Kävimme HAU:n tokoryhmän harkkakisoissa sekä alempien että ylempien luokkien paikallaoloissa, olin piilossa kaikki kolme (istumisen Sätkä siis teki makuuna). Ihan ok, tosin Sätkä oli 4min makuussa paineistunut toisen koiran kehumisesta ja ryöminyt pari senttiä eteenpäin. Kävimme tokoilemassa myös Mariian ja Murun&Redin kanssa, paikkamakuussa S oli perhana taas ryöminyt. Kokeenomaisesti tehty avo ei ollut kovin mallikas. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tykännyt tokoreeneistämme, koira tekee niin ihanalla asenteella :)

tiistai 28. elokuuta 2012

Painetokot

Käväisimme pitkästä aikaa Purinalla HAU:n tokoissa. Aloitimme paikkamakuulla, joka ei ihan mennyt nappiin: melkein heti mentyämme piiloon Wilma ja Risto tulivat hallille, ja Sätkä veti korvat luimuun ja alkoi vispata häntäänsä ilosta. Sätkällehän Wilma on hyvin, hyvin rakas ja hyvin harvoin nähty ihminen, ja Risto taas herättää puoliksi iloa, puoliksi pelkoa liittyen valkkarin yli-innokkaaseen rakkauteen Sätkää kohtaan. Kävin palkkaamassa koiraa kun se pysyi niin hyvin pahasta häiriöstä huolimatta & jäin varmuuden vuoksi näkyville seisomaan, mutta Risto päättikin käydä omia aikojaan moikkaamassa rakasta Sätkäänsä. Alkuun Sätkä selvästi yritti pysyä käskyn alla, mutta samalla sekunnilla kun huikkasin sille "vapaa" niin se nousi ja pyrki pois Riston luota. Tuon kummempi ei insidentti ollut, mutta Sätkä paineistui pahasti ja kulki luimuna mun vieressä. Annoin koiran moikata Wilmaa ja purkaa painetta, jonka jälkeen vein sen takaisin makaamaan ihan hetkeksi ---> superpalkka.

Sätkä ei kuitenkaan palautunut kunnolla, ja kun yritin treenata niin se tarttui palloon puolivillaisesti ja vilkuili koko ajan Riston suuntaan. Ulkokentällä treenaaminen sujui paremmin, teimme helppoja juttuja ja leikimme paljon. Avon hyppyä pitää ennen koetta treenata enemmän, alon seisominen on hyvin pinttynyt Sätkän aivoihin. Treenasin myös hyppynoutoa ajatellen sivulletuloa eri kulmista hypyn kautta. Luoksetulon stoppi ei ole täydellinen, mutta tällä hetkellä tyydyn tuohon kun vauhti on niin hyvä. Kaukoissa palkkasin heti ekasta istumisesta.

Sisällä Sätkis taas ahdistui, joten en yrittänytkään treenata vaan annoin koiran hengailla jaloissa ja katsella Riston ja Wilman touhuja kauempaa. Pari agilityestettä S suoritti ihan innolla, mutta tokosta ei olisi tullut mitään. Riston siirryttyä autoon Sätkä vähitellen rentoutui ja yritti jopa varastaa Main kapulalle, joten otin sille loppuun yhden erittäin onnistuneen ruutuunlähetyksen sekä yhden keinun, palkkasin ja vein autoon.

Palattuani reissusta Sätkä on ollut tavallista säikympi ja muhun tukeutuvaisempi. Ikävintä on se, että koira ei enää palaudu normaaliin tahtiin, vaan jää kiinni pieniinkin juttuihin. En tiedä onko kyse iästä, mun pitkästä poissaolosta vai mistä, mutta tekee pahaa katsoa kun pienikin räsähdys saa Sätkän lenkillä vetämään kieli pitkänä.

SAGIn treenit

Emme reissuni takia päässeet Sätkän kanssa edellisiin aluevalmennustreeneihin, mutta nyt lähdimme innolla matkaan. Treenit olivat tällä kertaa Vuokkoset-areenalla. Teimme kahta eri rataa, ekaa kahden kierroksen verran ja tokaa kerran. Ilmoitin etukäteen Lotalle, että Sätkän rimat ovat parantuneet huimasti, mutta Sätkä päätti todistaa väitteeni vääräksi ja tiputteli rimoja pitkin treenejä tiuhaan tahtiin. Selitys lienee vähemmän tuttu pohja.

RATA 1

RATA 2

Mitä jäi käteen? Mun pitää muistaa katsoa koiraa enemmän, nyt osa rimoista tuli alas koska aloin kiirehtiä ja jätin koiran yksin. Tulevaisuudessa koiran tulisi kestää tämäkin, mutta näin alkuun mun pitää tukea sitä katseella. Kääntäessäni koiraa tiukasti suhina on melko tarpeeton, ajoissa merkattu käännös onnistuu aivan yhtä hyvin pelkällä äänettömällä ohjaamisella. Tokan radan alku oli jotenkin tosi hankala (päällejuoksulla), joten tuota kohtaa pitää treenata ihan erikseen ja ilman vetävää putkea. Eka rata siis meni ihan ok, mutta tokalla sekä minä että koira väsyimme ja homma oli turhauttavaa räpeltämistä. Lotta kuitenkin sanoi, että ohjaukseni on kehittynyt toukokuusta (=siitä saakka kun emme ole treenanneet), olen rauhallisempi. Valmennuksen saldona paljon treenattavaa ja hyvä mieli.

maanantai 27. elokuuta 2012

Akilitaa 10 viikon tauon jälkeen

Pelkäsin aikapommia, mutta pitkä aamulenkki oli tehnyt tehtävänsä ja Sätkä oli radalla ihan fiksu kaveri. Pääsimme ekaa kertaa tässä ryhmässä Esa Muotkan valvovan silmän alle, ja jo etukäteen päätimme keskittyä niihin rimoihin. Sätkä hyppäsi hyvällä tekniikalla ja turhan suurella ilmavaralla, ja alas tulleet nelisen rimaa olivat jälleen mun syytä. Ylläri.

Itselle selostus radan tapahtumista: vekkaus kakkosella hyvä, samoin vitosen ja kutosen ohjaus oikealta puolelta. Kun kerroin ajoissa kepeistä niin koira haki hyvin sisään. Sätkä kesti valssauksen kepeillä vain kerran, muuten tarvittiin yksi verkonpala jotta ei jättänyt kesken. Ekalla kerralla A'n kontakti oli vähän hukassa ja S tuli yli, sen jälkeen hyvä. Keinulla sama juttu, yksi lentokeinu. Valssi renkaan ja hypyn 13 välillä oli hyvin ajoitettu, mutta suunta oli aluksi hiukan väärä. Leijeröinti kepeillä ei onnistunut. Kohtaan 14-18 mietimme useita ohjausratkaisuja, joista meille parhaaksi osoittautui valssi 16-17, mutta hankalaa oli. Rytmitys ei ihan onnistunut, kun olisin joko kiirehtinyt liikaa eteenpäin tai vaihtoehtoisesti jäänyt odottamaan koiraa. Loppu muistaakseni ok.

Saldona saimme seuraavanlaista läksyä ja muistettavaa: kepit pitää treenata takaisin tauontakaiseen kuntoonsa ja paremmiksi, rimat tulevat alas jos olen koiran tiellä tai jätän koiran yksin ja mun pitää tsempata rytmittämisessä.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kotikenttäetu

Sätkä rakastaa lähikenttäämme, Rommi taas mielellään karttaisi sitä. Niin kumman kohdalla onkaan toimittu väärin treenaamisen iloa vahvistettaessa? Lenkin ohella oli joka tapauksessa pakko vähän tokoilla. Sätkä opetteli lähinnä uutta palkkautumistemppua eli pyörähdystä vasemmalle, en vielä ole päättänyt hyödynnänkö tätä vain seuraamisen väljentämisessä vaiko ihan oikeana palkkana. Raksraks vain ja tyttö alkoi vaatia lelua pyörähtämällä akselinsa ympäri! Seuraaminen oli varsin tiiviillä mutta muuten hyvällä mallilla, luoksetulon stopit olivat ottaneet aimo harppauksia eteenpäin ja noudot sujuivat jo täysin ilman ennakointia. Ainoa ongelmakohta oli paikkamakuu, Sätkä nousi kerran ja tiputti lonkalle herkästi ("maahan"-korjauskäsky toimii muuten hyvin), vaikka olin tosi lyhyitä pätkiä piilossa.

Treenattiin, oikeesti

Hämmentävää ja mukavaa käppäillä pitkästä aikaa treenikentälle Sätkiksen kanssa. Olin suunnitellut ihan lyhkäset viretreenit hitusella tekniikkaa. Tekniikkapuoli painottui lopun paikkamakuuseen sekä noudon loppuosaan, virejuttujen seassa taas tuli otettua perusasentoja, siirtymiä, seuraamista ja yksi liikkeestä seisominen. Paikkamakuu oli tauon jälkeen yllättävän hyvällä mallilla, piilo+nurmialusta -yhdistelmä ahdisti mua etukäteen, mutta Sätkä yllätti. Ensin kävin vain nopeasti piilossa ja palasin palkkaamaan, sitten jäin puskien sekaan tarkkailemaan koiraa reiluksi minuutiksi. Pää pyöri vähän ja S tiputti lonkalle, mutta muuten (ainakin tiheiden lehtien seasta) piski oli suht rauhallinen. Huh. Noudoissa halusin karsia pois palkan ennakoinnin (Sätkä nousee seisomaan heti luovutettuaan kapulan), ja suusta palkkaaminen viiveellä tuntui toimivan. Pari kokonaista noutoa ilman lopun perusasentoa myös hyviä.

Viretreeninä lelupelejä, yritin vahvistaa sosiaalisen palkan merkitystä ja rakentaa keskittymiskykyä. Menestyksestä en tiedä, mutta pitkä tie on edessä ennen kuin olen tyytyväinen Sätkän työskentelyvireeseen. Kun vain tietäisi miten edetä...

maanantai 13. elokuuta 2012

Back in business!

Niinpä niin, tämä uusi blogi on ollut olemassa jo vaikka kuinka kauan, en vain ole jaksanut tutustua "uuteen" blogspottiin sen kummemmin. Ajatuksena olisi joku päivä paneutua ulkoasuun ihan kunnolla, katellaan, katellaan ;) Treenien ylöskirjaaminen on kuitenkin aloitettava jälleen. Uusi blogi on nyt pääasiassa Sätkälle omistettu, Rommi kun vain hömpöttelee kivoja juttuja pari kertaa viikossa vailla minkään sortin tavoitteita. Rehellisyyden nimissä kumpikaan koira ei ole treenannut yhtään mitään viimeiseen yli kahdeksaan viikkoon, ne ovat vain chillailleet mökillä äitini kanssa. Alkukesän olin itse töissä enkä päässyt mökkeilemään, ja heinäkuun alussa lähdin kuukaudeksi kiertämään Eurooppaa, joten piskit ovat todella lomailleet sataprosenttisesti. Nyt alkaa kuitenkin enemmän tai vähemmän armoton treenaaminen, sillä kauden starttaamisen lisäksi menin lupautumaan EKK:n piirinmestaruusjoukkueeseen. Avoin luokka on vähän levällään vielä, joten tulostoiveet eivät ole kovin korkealla, mutta yrittänyttä ei laiteta. Onhan tässä ruhtinaallisesti aikaa (yli kuukausi!) treenata.

Ai niin. VANHA BLOGI