tiistai 5. kesäkuuta 2018

Saimaan eka jälkikoe ja Inkan pk-mokat osa 4


Nyt se on koettu! Jälkikokeen järjesti siis oman seurani EPK ja osallistujia oli hurjat kolme. Ilta alkoi maastoilla, ja arvoin meille Saimaan kanssa jäljen nro 1. Janaa Saimaalle ei koskaan olla opetettu, joten ”lähetys” oli lähinnä muodollinen ja Saipe veti alkujanan vähän siksakkia. Jälki kulki lähellä janan loppua, ja Saimaa nappasi sen tosi hienosti ja lähti varmanoloisesti jäljestämään. Janalta siis pisteitä 24/30 kommentein ”voisi edetä suoraviivaisemmin, tekee todella aktiivisesti töitä ja nostaa jäljen hienosti”.
Itse jälki sujui Saimaan osalta tosi hienosti. Ekan 100m aikana Sai teki pienen luupin (ja tässä kohtaa taisi jäädä eka keppi), ja sen jälkeen pieni musta eteni jäljellä kuin juna, kulmatkin veti ihan millilleen. Ekan kulman jälkeen vastaan tupsahti mies colliensa kanssa, ja jäin hetkeksi selostamaan miehelle että juu, kokeessa ollaan ja ei, en tiedä missä voi kulkea sotkematta. Tässä kohtaa jäi kakkoskeppi. Sitten nousi kolme keppiä, ja vitosella näin jo jäljentekijän autollaan & oletin, että kepissä ollut ylimääräinen huutomerkki merkkasi kutoskeppiä. Laskin, että kolme keppiä ei tulokseen riitä, joten pinkaisimme takaisin jäljen alkuun ja haimme sen keskustelutuokion aikana jääneen kakkoskepin. Vitoskepillä aikaa oli kulunut 6min, mutta loppuhäröily vei sen verran aikaa, että palautin kepit aika lailla minuutilleen 20min kohdalla. Teki kyllä mieli vetää itseäni turpaan, kun vastaanottaja totesi, että ei tuo ole kutoskeppi. Siis hitto! Olimme vitosen kohdalla loistavasti jäljellä ja olisin vain voinut rauhassa edetä lähellä olleelle kutoskepille, mutta ei. Sinne meni 40p :D Eikä edes ollut eka kerta kun tein tämän virheen, samoin kävi kerran Sätkän kanssa. Ihminen on hidas oppija. Jäljeltä siis 80/140p.

Tässä kohtaa tiesin, että pisteet eivät riittäisi tulokseen, mutta halusin kuitenkin lähteä esineruutuun. Saimaa ei ole ikinä tehnyt täysikokoista esineruutua, eikä sellaista, jossa ei ole mun hajuja, jaaaa eihän se koskaan ole hakenut kahta esinettäkään suoraan peräkkäin. Mutta Siims oli ihan tykki! Ekalla lähetyksella eteni suoraan taakse ja nosti sieltä hetken päästä esineen, tokalla tutki enemmän edessä ja veti oikein liinat kiinni heti, kun sai hajun. Luovutukset olivat tosi hienot ja tuomari kehui kovasti suoritusta, ei kuulemma mitään huomautettavaa. 30/30p

Ampumisprojekti koki viime viikolla pienen alamäen, joten en lähtenyt näillä pisteillä tottikseen. Tavallaan ihan hyvä että kävi näin, koska mulla oli aika paska olo tottikseen lähdöstä, en halunnut turhaan kiusata koiraa. Ja Saimaa hoiti maastot niin hienosti, että en voi kuin olla tyytyväinen! Nyt vain ampumista rauhassa parempaan kondikseen ja syksyllä uutta matoa koukkuun. Jos Saimaa selvisi näin pienellä treenillä näin hyvin, niin ajatella miten hyvä se voisi olla systemaattisemmalla treenaamisella! Alan nyt ajatuksella treenata kohti avointa luokkaa :)

tiistai 15. toukokuuta 2018

Kolme viikkoa jälkikokeeseen


Joku demoni otti minusta lauantaina vallan ja ilmoitin Saimaan oman seuran jälkikokeeseen kolmen viikon päähän. Eihän se todellakaan ole valmis moiseen, mutta eikös kolmessa viikossa voi tehdä ihmeitä :D Ja mulla on ihan realistinen kuva nykyisestä taitotasostamme, joten en varmasti tule vaatimaan Saimaalta asioita, joita se ei osaa, ja uskallan tukea sitä hankalissa tilanteissa. Eli tavoitteet eivät niinkään ole pisteissä vaan fiiliksessä ja kisakokemuksessa.

Treeniä on joka tapauksessa edessä, ja ajattelin vähän kirjata ylös niitä juttuja, joihin aiomme nyt fokusoida:

Jälki. Metsässä on treenattu tänä keväänä kolme kertaa, viime vuonna yhteensä varmaan neljä :D Uskon kuitenkin, että Saimaa voi hyvinkin selviytyä alokasluokan jäljestä, varsinkin, jos saisin sille rakennettua vähän rutiinia. Tavoitteena olisi siis ajaa muutaman kilometrin verran metsäjälkeä ennen koetta. Keppi-ilmaisut ovat hyvällä mallilla, ja hommasin nyt ihan erillisen superlelun esinepalkaksi.
Isoin duuni on edessä janan kanssa, koska sitä Saipe ei ole treenannut ollenkaan. Toki se nostaa aina jäljen itse, mutta nyt pitäisi opettaa sille suoraan tyhjään eteneminen ja jälkeen reagoiminen & jäljen nostaminen, parhaimmillaan vielä oikeaan suuntaan.

Esineruutu. Saimaa ei tee vielä sellaisia hienoja suoria pistoja, joita kohti pyrimme, mutta tykkään sen itsenäisyydestä ja nenänkäytöstä ruudussa. Sillä ei myöskään ole ollut ongelmia erilaisten esineiden kanssa. Ajattelin nyt ennen koetta tehdä kaistaletreeniä takaesineillä ja sitä kautta vähitellen pidentää pistojen syvyyttä, mutta uskon, että jo nykyisellä osaamisella se yksi esine nousee. Pk-liivejä voisi joskus kokeilla :D

Tottis. Teimme tottiskaavion sunnuntaina läpi niin, että palkkasin seuruussa molempien laukausten sekä ekan täyskäännöksen jälkeen lihapullalla, ja loppukaavio tehtiin pelkällä sosiaalisella palkalla. Ampuja oli nyt kentän vieressä, ja Saimaa säpsähti hiukan molempien laukausten kohdalla, mutta siinä kaikki!!! Siis hitto, fiilis säilyi iloisena ja seuruu näytti koko kaavion ajan hyvältä, uskomatonta. Tuntuu, että ampumiseen liittyneet negatiiviset assosiaatiot on nyt hyvin pitkälti purettu. Ainoat selkeät liikevirheet tulivat vinoestenoudossa (palautti esteen ohi) sekä eteenmenossa (palasi ekalla lähetyksellä sivulle, tokalla eteni pohdiskellen mutta kuitenkin koko matkan ylläripalkalle). Paikkiksessa kokeilimme ekaa kertaa täyttä aikaa, mutta niin, että minä olin kylki Saimaahan päin ja kehuin satunnaisesti. Lopuksi fiksasimme vielä vinoestenoutoa, hyvältä näytti. Erityisen tyytyväinen olin ampumisten lisäksi Saimaan energiaan ja intensiivisyyteen, jotka eivät kärsineet vuoden ensimmäisistä helteistä eivätkä palkattomuudesta. Hyppy oli nyt 70cm, ja Saimaa korjasi hyvin mun vinon heiton.
Treenilistalle nousivat siis:
  • Ilmoittautuminen (rutiinia, haluaisin nostaa tämän intensiteettiä superpalkalla).
  • Ampuminen (pitäisi kokeilla paikkiksessa, ja seuruussa pitäisi pidentää viivettä palkkaan, ehkä vasta täyskäännöksen jälkeen?).
  • Hlöryhmä (lähinnä oikealle pyörimisen tekniikka).
  • Noutotelineelle käveleminen (tähän sama treeniajatus superpalkkoineen kuin ilmoittautumiseen).
  • Hyppynouto (metrisen treenaaminen ilman kapulaa ja kapulan kanssa).
  • Vinoestenouto (varmuutta palautukseen vinoilla heitoilla).
  • Eteenmeno (vien palkan joko ennen kuin Saimaa tulee kentälle tai vaihtoehtoisesti luoksetulon yhteydessä, jotta Saimaa tottuu ylläripalkkaan, ja välillä voisi juosta kilpaa tyhjyyteen).
  • Paikkamakuu (kestoa niin, että appari on messissä ja voin kääntää selän Saimaalle kokonaan; ampuminen).
Tuntuu nyt listattuna paljolta, mutta oikeastaan ainoat isommat jutut ovat janat ja ampuminen. Pitäisi myös ajaa ainakin yksi vieras jälki niin, että jäljentekijä ei ole mukana.

torstai 3. toukokuuta 2018

Saimaan eka oikea esineruutu


Ja taas pk-juttuja 🙈 Viime torstaina kävimme Tiian ja Gavan kanssa puuhailemassa esineitä ja tottista ennen aksatreenejä. Esineruutu tehtiin pienelle metsäpläntille, kokoa oli ehkä 10x30m. Sämpylä sai käydä ensin ruudussa etsimässä takaesineen, toinen oli vaihteeksi taas niin fiiliksissä! Saipe katsoi Sätkän ja Gavan treenit ja haki sen jälkeen molemmilla kiekoilla Tiian esineen, sujui ihan kivasti.

Sitten siirryimme Hurtan ulkokentälle tottistelemaan, ja Saimaa teki ekat 650g noutonsa hypyn yli. 80cm saakka tekniikka oli ok, mutta siitä ylöspäin hyppytyyli vähän hajosi sekä mennessä että tullessa. Sain parannettua tekniikkaa ottamalla hyppyä enemmän agilitymaisesti ja etupalkalla, mutta kyllä tässä vielä tekemistä riittää ennen kuin olen tyytyväinen. Toisaalta Tiia sanoi hyvän pointin siitä, että jos tyytyisi huonompaan tekniikkaan, voisi toistoja tehdä huomattavasti vähemmän ja sitä kautta rasittaa koiraa vähemmän. Metrinen on kuitenkin pienelle koiralle aina iso fyysinen ponnistus & isku, ja perustreenit vinoine heittoineen ym voi ihan hyvin tehdä matalammalla hypyllä.
Saimaa teki paikkamakuuta sekä Gavan hyppytreenin aikana että lopuksi, kun teimme vuorotellen seuruuta&eteenmenoa. Muuten ok, mutta Gavan hyppytreenin aikana Saimaa haukahti muutaman kerran. Seuruu oli ihan jees, ja kokeilin sen jälkeen eteenmenoa ekaa kertaa niin, että Saimaa ei nähnyt etupalkan vientiä. Lähtö oli hyvä, sitten Saimaa koukkasi vähän kohti sivussa ollutta kiertotötsää, mutta valitsi kuitenkin luopua siitä ja palasi linjalle, jee! Loppuun vielä yksi eteenmeno yhdessä viedylle pallolle.

Lauantaina vedimme Veeran kanssa taas megatreenit Luukissa. Jälkien vanhetessa teimme esineruudun (25x50m) kumpuilevaan maastoon: vasemmassa takakulmassa teippirulla, oikeassa sukka, keskellä edempänä liimapuikko. Päätin jo etukäteen että Sätkä hakisi kaksi esinettä, ja ylläri pylläri Sämpylä päätyi molempiin takaesineisiin. Saimaan kanssa kokeilin ekaa kertaa niin, että toin sen suoraan autosta ruutuun ja lähetin ilman apuja. Videolta näkee mitä tapahtui, mutta noin yleisesti ottaen olin tyytyväinen, koska Saimaa ymmärsi mitä olimme tekemässä ja teki nenä auki duunia ruudussa. Suorissa pistoissa olisi vielä hiottavaa :D Ja jatkossa en heittele Sätkälle pallopalkkaa etulinjan taakse, ettei mun selän taakse meneminen pääse hajujen puolesta vahvistumaan. Lopulta Saimaa nosti esineen, joka oli se hankalimmassa paikassa ollut teippirulla. Seuraavaksi Veera kävi "viemässä" sukan, nyt lähetyksessä tapahtui jotain hassua ja Saipe seikkaili ihan muualle & osui lopulta liimapuikolle. Lopuksi käytiin hakemassa haju takakulman sukasta, näin lähetys oli hyvä. Treenattavaa riittää, mutta aika kiva kokeilu joka tapauksessa!


Sitten se jälki, jota ajettiin ihanasti vähän yllättäen alkaneessa sateessa. 800m, ikää 1,5h, 4 keppiä. En ottanut janaa ollenkaan, vaan lähestyimme jälkeä about sen kulkusuunnassa ja Saipe nosti jäljen omia aikojaan. Pääasiassa Saimaa jäljesti tosi kivasti, mutta kulmien jälkeen se teki joka kerta vähän isomman hukan. Toisaalta tarkkuus parani loppua kohden, mikä oli kiva huomata. Ihan lopussa Veera oli kulkenut jonkin aikaa isompaa polkua pitkin, ja Saimaa oli sitä mieltä, että jälki ei todellakaan voi kulkea polulla :D Siirryin Saimaan viereen henkiseksi tueksi ja kehuin joka kerta, kun Sai teki duunia polulla, mutta vaikeaa oli! Heti polun jälkeen homma taas helpotti, ja onneksi vika keppi ei ollut kaukana. Kolmoskeppi jäi jonnekin hukkapätkälle, mutta kohdalle osuneet kolme Saimaa nosti hyvin. Olin kyllä ylpeä pikkumustasta, kun se selvitti ekan yli 500m pitkän jälkensä näin hienosti! Treenilistalle kulmanjälkeinen elämä & polut.

Sämpylää odotti ~3h vanha peltojälki, jossa oli kaksi kulmaa vasemmalle ja lopussa tulitikku. Suht navakka sivutuuli tuotti haastetta ekalla ja vikalla suoralla, mutta keskimmäisellä suoralla myötätuulessa Sämi jäljesti ihan superhienosti, nenä oli matalalla ja etenimme jäljen päällä kuin juna! Mun ilmavainuinen juoksujäljestäjäni! Sämppä on kyllä nyt useita kertoja väläytellyt sellaista peltojälkityyliä, että oksat pois. Ja jos se voi olla noin hyvä ilman mitään tekniikkatreeniä, millaisen siitä voisi hyvällä treenillä leipoakaan? Nyt yritän vahvistaa hyvää tekniikkaa tekemällä seuraavan jäljen myötätuuleen, ja lisäksi pitäisi työstää esineilmaisu.

Lopuksi oli vuorossa Saimaan ampumistreeni sekä asfalttiruutu. Veera ampui yhden laukauksen puiden takaa 200m päästä, ja Saimaa teki taas perusasennon tarjoamista lihapullilla. Hitto, kun se tuntui taas hyvältä! Uskalsin ottaa vähän seuruuta loppuun, häntä heilui ja meininki oli katossa.

Saipe pääsi ekana asfalttiruutuun. Elina oli Hiili-veljen kanssa ollut Norjan erikoiskoirajoukkojen kovien pintojen jälkileirillä (ja kaksikko oli voittanut paras jälkikoirakko-palkinnon kaikkien virkakoiramalien ja -sakujen joukosta, vau!), ja sain kasan hyviä vinkkejä asfalttijäljen opettamiseen. Esineinä jäljellä käytetään konginmurusia, koska ne eivät murene pieninäkään paloina ja ihminen erottaa punaisen värin paljon paremmin kuin koira. Hommassa edetään hyvin samaan tapaan kuin etenin aikanaan metsäjäljen kanssa eli esineruutujen kautta. Nyt talloimme 1,5x1,5m kokoisen alueen parkkiksen takalaidalle ja laitoimme sinne kolme konginmurusta. Saipe oli tutustunut uusiin esineisiin jo edellisenä päivänä ensin purkkiradalla ja sitten matolla, ja se saikin heti ideasta kiinni ja nuuskutteli ruudun hienosti.
Sämpylä yllätti jo toisen kerran samana päivänä ja hetken juoksentelun jälkeen tarkensi ruutuun ja merkkasi esineet, vau! En olisi uskonut, että se voisi kylmiltään kyetä noin tarkkaan nenätyöhön, mutta aliarvioin tyypin täysin.

Aion nyt kokeilla asfalttijälkitreenejä molempien tyttöjen kanssa, ja olemme jo tehneet kaksi uutta asfalttiruutua (tai siis kolmiota). Elina ohjeisti aloittamaan tuoreilla ruuduilla, koska ne ovat leviävien hajujen takia kaikkein vaikeimpia ja koira oppii heti tarkentamaan paremmin. Tosi mielenkiintoista puuhaa!

Kirjattakoon vielä ylös, että Saimaa teki vapun jälkeen kolmannen ampumistreeninsä Jirkan metodilla, nyt ampuja oli 150m päässä ja ampui ekaa kertaa kaksi laukausta. Tein taas osan perusasennon tarjoamisista seuruun tarjoamisina, ja loppuun otin muutamia vapaamuotoisia hyppyjä 80cm hypyn yli. Treeni kesti kokonaisuudessaan ehkä 4min, joten ampumisista ei todellakaan ollut kauaa kun pyysin Saimaata hyppäämään takaisin autoon, ja se ei hypännyt ekalla pyynnöllä! Takakontti on ollut Saimaan turvapaikka ampumistreeneissä, joten se, että Saimaa ei halua takakonttiin vaan jatkaisi mieluummin treenaamista, on ihan tosi iso juttu! Jes!!!!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Valoa ampumistunnelin päässä


Mulla oli maanantaina vapaapäivä, ja sain Matildan mukaani metsään. Halusin kokeilla Saimaalle Jirkan ampumistreeniä, ja samalla tuli treenattua vähän maastoja. Ja hitto, nyt tuntui ekaa kertaa siltä, että ampumistreenissä oli jotain järkeä! Ehkä se Jirka jotain jostain tietää, jännä juttu :D Kokeilin tätä metodia jo viime vuonna, mutta silloin Saimaa ei vastannut siihen ollenkaan, syynä näin jälkikäteen ajatellen liian pieni etäisyys ampujaan & huonot palkat. Nyt ampuja oli about 100m päässä metsikön takana, ja palkkana käytin lihapullia. Eli Saimaa tarjoaa perusasentoa —> heitän neljäsosalihapullan sivuun —> Saimaa käy syömässä sen —> tarjoaa itse aktiivisesti uutta perusasentoa. Saimaa tunnisti taas treenin jo ennen sen alkamista, mutta ilmeisesti palkka oli kuitenkin huippuhyvä, koska fiilis säilyi iloisena ja rennon avoimena. Ja nyt Saimaa sai itse valita olla aktiivinen! Laukaus tuli sopivasti juuri, kun Saimaa oli palaamassa perusasentoon, ja toistoilla ei ollut eroa ennen ja jälkeen laukauksen. Lopuksi Saipe sai juosta eteenmenopallolle, ja sen jälkeen leikimme vetoleikkiä! Heittelin sille palloa Matildan tuloon saakka, ja Saimaa tuntui täysin normaalilta. Jes!

Ampumistreenin ohella Saipe treenasi pienimuotoisesti viestiä ja jälkeä. Viestillä halusin kokeilla miten Saimaa juoksee täysin ilman muita koiria, joten se pääsi metsään yksin. Matkat pidettiin lyhyinä: 100m, 200m ja 300m. Mun päähän Saimaa juoksi joka kerta hyvin, mutta Matildan päähän se ei tajunnut lähteä, tarjosi vain keppia ja kiven päälle kiipeämistä. Käytin ekaa kertaa ikinä ääniapua, ja Matildan ”Saimaa”-huudolla koira lähti joka kerta kuin tykin suusta. Itse juoksumatkoissa jälkineen ei ollut ongelmaa. En haluaisi käyttää ääniapua jatkossa, joten täytynee mennä esim pellolle ja sheipata lähtöjä siellä niin, että Saimaa näkee toisen pään.

Jälki oli 500m pitkä ja 1,5h vanha neljällä kepillä. Maasto oli vaihtelevaa: jonkin verran kalliota, jonkin verran perusmetsää ja jonkin verran ryteikköä. Polkuja risteili joka suuntaan, mutta harhoja tuskin on tähän aikaan vuodesta vielä mahdottomasti. Saimaa sai nähdä jäljentekijän lähdön, mutta se ei vaikuttanut janakäyttäytymiseen, neiti tökkäsi nenän taas tantereeseen lähetysyrityksellä :D Tykkään kyllä siitä, että se alkaa heti aktiivisesti etsiä jälkeä, mutta kohta mun on oikeasti opetettava sille janan idea eli suoraan eteneminen. Itse jälki sujui huippuhienosti! Saimaa suoritti lähes kaikki mutkat ja kulmat näppärästi, vaikka mulla iski usein epäusko (”siis menitkö oikeasti tosta ylös?”). Luota koiraan, once again. Muutama pieni kulmasäätö ja vikan kepin ohitus olivat ainoat miinukset, mutta Saimaa selviytyi yleisesti ottaen tosi hienosti.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kun treeni ei mene putkeen, syntyy hyviä jatkosuunnitelmia

Lisää pk-treeniä! Kirjaan nyt ylös vain Saimaan treenejä, koska sen kanssa puuhastelu on tänä keväänä tavoitteellisempaa, vaikka Sämi on toki treenannut about saman verran.

Lauantaina kävin lähikentällä ottamassa ekat noudot pk-hypyllä. Käytin ohjatun kapulaa näin alkuun, ja nouto sujui hyvin ihan metriin saakka. Jatkamme toki hyppytekniikkatreenejä, mutta halusin vähän tsekata missä nyt mennään. Tekniikassa on vielä kehitettävää, mutta Saimaa hyppää jo tosi kivalla ja rennolla asenteella molempiin suuntiin! Magneetti taisi tippua kerran. Otin loppuun seuruukaavion & jäävät niin, että eteenemenopallo oli valmiina odottamassa, Saimaa luopui tosi hienosti ja teki vahvan eteenmenon.

Sunnuntaina vedimme Veeran kanssa tuplamaastot. Jälkien vanhetessa ajoimme Vaakkoihin treenaamaan viestiä: B-A 300m, A-C 400m, C-A 400m, A-D 600m ja D-A 600m. Edellisten treenien teoria vahvistui, kun yritimme juoksuttaa Saimaata ekana ja lähdöissä oli ongelmia. A-D-matkalle Saimaa sai lähteä tokana, jolloin lähtö sujui täysin ongelmitta. Saimaahan on oppinut viestijutut vähän noiden vanhempien koirien kyljessä, koska se on sujunut näppärästi eikä ole tarvinnut erikseen treenata. No, yllättäen Saimaa on siis yhdistänyt viestin siihen, että toinen koira juoksee ensimmäisenä ja Sai vasta toisena tai kolmantena 😀 "Vie"-vihje ei merkitse neidille mitään 😄 Kannustamalla se kyllä lähtee juoksemaan, samoin toisen koiran imussa, ja itse juokseminen & jäljestäminen sujuvat hyvin.
Treenisuunnitelmia kehittyi heti useita:
1. Lyhyitä matkoja pelkän Saimaan kanssa.
2. Toinen koira lähtee ekana, mutta viivettä ennen Saimaan vuoroa kasvatetaan. Nyt Saimaa on lähtenyt about heti, kun toisesta päästä on kuitattu ekan saapuneen perille, jolloin välissä ei ole montaa minuuttia kulunut.
3. Saimaalle vaihdetaan viestivihje niin, että mun päähän lähdetään "Inka"-vihjeellä ja toiseen päähän "Veera" (tai kuka nyt onkin) -vihjeellä.

Sitten vuoden ekat metsäjäljet, joilla oli ikää reilut 2h. Mun ongelma jäljellä on todella lyhyt pinna, jota ei esiinny missään muussa lajissa. En toimi jäljellä yhtään loogisesti, hermostun koiralle & vaadin epäreiluja asioita. Not good. Siispä kehitimme Veeran kanssa kaikennäköisiä suunnitelmia (esim. että mun pitää syödä rangaistukseksi lihaa joka kerta, kun hermostun), joista käyttöön otettiin Johanna Franzenin luennolta poimittu idea liinankäytöstä. Ajatuksena siis on, että minä tiedän missä jälki kulkee ja pysyn itse sillä koko ajan. Jos Saimaa poistuu jäljeltä, se saa liinanmitan verran tarkastella elämää. Näin mulla on selkeä toimintasuunnitelma = en hermostu. Myöhemmin voimme palata taas systeemiin, jossa koiralla on vastuu jäljestä, ja lisäksi jatkamme naksuttelutreenejä pellolla.
Sunnuntain jälki oli 250m pitkä kahdella kepillä ja kolmella kulmalla/kaarella, minijanan päässä kokeilumielessä pallo (Saimaa ei ole treenannut janoja). Saimaan "jana" ei ehkä ollut vauhdikkaimmasta päästä, mutta ainakin sillä oli nenä hyvin auki ja maassa 😂 Alkuun Saipella oli vaikeuksia kiinnittyä jälkeen, mutta 50m jälkeen homma alkoi näyttää hyvältä. Molemmat kepit nousivat ongelmitta, ja mun liinankäyttöni oli loogista ja Saimaa vastasi siihen hyvin. Ekan kepin pallopalkan jälkeen Saimaa vähän haki jälkeä, joten voisin harkita palkan vaihtamista ruokaan. Toisaalta tykkään tosi paljon Saimaan keppimotivaatiosta enkä haluaisi riskeerata sitä vaihtamalla palkkaa. Mietitään.

Ylipäätään ihanaa treenata metsässä, niin paljon kivempaa kuin sisällä aksahallissa! Tämän kevään agilitytreenien määrän voi varmasti laskea yhden käden sormilla :D

Kotimatkalla pysähdyimme treenaamaan tarkkuusruuta & ampumaan Saimaalle. Ampuja oli nyt n. 100m päässä ja minä seurautin Saimaata. Saimaa tunnisti treenin jo ampujan lähtiessä, joten se ei seurannut ihan niin intensiivisesti kuin yleensä, mutta nyt en joutunut antamaan lisävihjeitä laukauksen kohdalla enkä oikeastaan edes huomannut koirassa mitään reaktiota. Palkkana taas maksalaatikko. Tämä olisi vielä ollut ihan ok treeni, mutta valitettavasti joku paukutteli kenkiä tmv yhteen parkkiksen toisella puolella samaan aikaan kun hengailimme autolla, ja Saimaa oli sitä mieltä, että tyhmä paukkutreeni jatkuu = meitsi menee autoon turvaan. Tylsää. Ylipäätään mua harmittaa se, että en ole onnistunut löytämään treeniä, jossa Saimaalla olisi oikeasti hyvä olla. En haluaisi kiusata sitä ahdistavilla treeneillä yhtään enempää. Seuraava ajatus olisi tehdä sitä perusasennon tarjoamista jollain superpalkalla kuten lihapullilla (maksalaatikkoa vaikea heittää :D ), tai sitten kehittelen jonkun treenin, jossa Saimaa saa itse valita ammutaanko vai ei. Valinnanvapaus ja omaehtoisuus olisivat mielestäni paras vaihtoehto, mutta toteutus on haastavaa.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Saimaan viestikoesuunnitelmia


Selailin ohimennen vähän Virkkua ja huomasin, että bortsujen ja kelpieiden pk-rotumestaruus järjestetään kesäkuun puolivälissä Hyvinkäällä. Siitä syntyi sitten vähän kreisi ajatus, että Saipe ilmoitettaisiin viestille ykkösluokkaan. Olin alun perin ajatellut katsella pk-kokeita syksylle, mutta viestikokeita järjestetään vuoden aikana vain muutamat, ja tämä koe olisi järkevän matkan päässä & luonnollisesti avoin bortsuille. Ilmo sulkeutuu onneksi vasta toukokuun lopulla, ja koska viestille nyt harvemmin on ihan hirveästi tunkua, voinen rauhassa katsella tilannetta sinne saakka. Treenit on jo aloitettu, mutta tekemistä kyllä riittää.

Esineruutua on treenattu nyt kaksi kertaa. Ekalla kerralla tein 50x10m kaistaleen lumiseen metsään, kaksi esinettä (sukka ja teippirulla) keskellä ja takana. Keskellä olleen sukan Saimaa sai tehdä hajunhakuna, ja takana olleesta teippirullastakin kävimme hakemassa hajun, mutta sitten vein Saipen autoon ja otin Sätkän välissä treenaamaan. Saimaa lähti ensin juoksemaan kohti sukan paikkaa, mutta kohdalle päästyään havaitsi esineen hävinneen ja jatkoi suurin piirtein hidastamatta kohti takareunan rullaa. Oikein hyvä!
Tokalla kerralla tein 30x5m kaistaleen Viilarin tottiskentän viereiselle metsikköpläntille, esineenä lelu (muuta ei ollut mukana) takareunassa kumpareen takana. Nyt Saimaa sai nähdä vientiä, kunnes viejä katosi kumpareen taakse, jonka jälkeen neiti taas autoon ja treenasin Sätkän välissä. Hyvin oli vienti muistissa, Saipe irtosi hienosti kumpareen taakse kulkematta sivussa menneitä viejän jälkiä pitkin.
Suunnitelmana olisi nyt osittain jatkaa näitä helppoja treenejä ja lisätä mukaan ihan ”oikeita” lähetyksiä. Tämä saadaan ihan varmasti valmiiksi kesäkuulle.

Hyppytekniikkaa on tehty tasaisen harvoin eli viimeisen kuukauden aikana pari kertaa, ja viimeksi Saipelle nostettiin korkeus ekaa kertaa metriin. Ekalla toistolla taisi tulla kosketus & magneettihyppy ”tippui”, muuten jees. Tekniikka vähän kärsi uutuudenjännityksen kustannuksella, mutta sama homma kävi alkuun 80cm:llä ja tekniikka parani itsevarmuuden myötä nopeasti, toivottavasti tässäkin. Nyt hypyn etäisyys perussarjasta oli alun säädön jälkeen 12ft. Matalammilla korkeuksilla kokeilin itse siirtyä eteen seisomaan, mikä vähän taas sotki tekniikkaa. Selän kääntö auttoi. Seuraavaksi tehdään enemmän kokeiluja esine suussa hyppäämiselle ja vahvistetaan hyvää tekniikkaa metrissä & siirretään mua vähitellen eteen.

Tottista on treenattu kerran. Kävimme Veeran kanssa Viilarissa ja treenasimme pareilla Sätkä&Dot ja Saimaa&Rinna. Saimaa teki ensin paikkamakuuta Rinnan treenatessa eteenmenoa. Kovaa juokseva koira ei itsessään ollut mikään ongelma, mutta mulla on yhä vähän epäluottavainen olo koko liikkeen suhteen. Nyt olin kylki koiraan päin jotta näin mitä tapahtuu, ja kävin muutaman kerran palkkaamassa & kehuin suullisesti. Vieressä treenaava koira ei ole ongelma, joten ehkä jatkossa hyödynnän treenikavereita ennemmin suoraan koiraan kohdistuvien häiriöiden tuojana. Saimaata voisi houkutella möyrimään, jotta se pääsisi luopumaan häiriöistä ja hiffaisi, että möyriminen ei ole tavoite :D
Paikkiksen lisäksi teimme vinoestenoutoa. Sips oli talven aikana unohtanut vinoesteen, joten kiipesin itse harjalle ja kannustin koiran yli muutamaan kertaan. Maan tasalta otin vielä muutaman vapaamuotoisen ylityksen lisää, jonka jälkeen kokeilin noutoa ohjatun kapulalla, hyvin sujui vinoista heitoista huolimatta. Loppuun otin vielä eteenmenon yhdessä viedylle lelulle, ja Veera naksutteli tyhjää starttipistoolia kentän laidalla samalla, no problem. Siirryimme Veeran luokse ja nyt naksuttelu vähän haittasi Saimaata, koska se siirtyi lelun kanssa kauemmaksi istumaan. Veera lopetti naksuttelun ja kutsuin Saimaan luokse & otin muutaman tasamaanoudon, ei ongelmaa.

Ampumisten kanssa olemme nyt edenneet niin, että Saimaa syö kissanruokaa kentän toisessa päässä ja ampuja on toisessa. En ole nähnyt Saimaassa mitään reaktiota, ja se on syönyt hyvällä ruokahalulla loppuun. Kokeilimme seuraavaksi niin, että minä olin ampujana, mutta Saimaa vähän hämmentyi tilanteesta ja keskeytti syömisen melko pian laukauksen jälkeen & juoksi mun luokse. Sinänsä kiva, että se halusi tulla mua kohti eikä väistää :D Viimeisimmällä ampumiskerralla teimme niin, että ampuja oli vähän matkan päässä puiden takana ja minä seurautin Saimaata. Laukauksen kohdalla Sai siirtyi kävelemään mun taakse, josta se tuli kuitenkin kivasti takaisin seuraamaan uudella seuruuvihjeellä. Palkkasin maksalaatikolla. Haluaisin kuitenkin edetä tässä koiran aktiivisuuden kautta, joten ajattelin seuraavaksi kokeilla Jirkan perusasennontarjoamistreeniä niin, että ampuja on tosi kaukana eikä Saimaan reaktiokynnys ylity.

Viestiä treenasimme ekaa kertaa viime sunnuntaina. Matkat olivat B-A 200m, A-C 300m, C-A 300m, A-D 400m ja D-A 400m. Saimaa juoksi ekat kolme matkaa viimeisenä ja kaksi vikaa matkaa ensimmäisenä. Viimeisenä se juoksi tosi varmanoloisesti & käyttäytyi ainakin mun pään lähdöissä hyvin (pieni seuruupätkä & 20s odotus), mutta ekana juostessa oli vähän tuumailtavaa. Sekä mun että Veeran pään lähetyksessä neiti pomppasi ”vie”-vihjeestä eteen hyppelehtimään. Mun päästä lähti kyllä heti tosi hienosti, kun kysyin ”Missä Veera?”, ja Veerankin päästä oli lähtenyt kevyellä kannustamisella. Ehkä ihan ymmärrettävää kokemattoman koiran epävarmuutta näin kauden ekoissa treeneissä, varsinkin, kun viime vuonna treenattiin neljä kertaa :D Ja oli se silti päivän paras juoksija!

Isoin kysymysmerkki on siis ampuminen, jota pitäisi päästä treenaamaan säännällisesti ja riittävän usein. Tottis ja esineruutu ovat jo nyt hyvin lähellä ”no kyllä tällä kokeeseen kehtaa lähteä”-meininkiä, toki olisi kiva saada ne ihan ”voisi jopa saada hyviä pisteitä” -kondikseen. Maasto on sitten toinen kysymysmerkki, koska Saimaa ei ole koskaan juossut koematkaa, ei treenannut vieraiden koirien kanssa, ei treenannut ohituksia, kohtaamisia, ihmishäiriöitä, pitkiä odotuksia tai mitään sellaista. Ja lapsinero-Saimaankin kapasiteetilla on varmasti jokin yläraja :D

torstai 15. maaliskuuta 2018

PK-visioita

Lyhyt demo uudesta beibitreenistämme, tosin ei mitenkään hyvä demo. Kuvaaminen ei oikein sopinut kuvioon, ja jouduin mm. luopumaan naksuttimesta ja palkkaamaan vähän viiveellä.

Mulla olisi nyt kova pk-innostus päällä, harmi vain, että innostus iski päälle näin talvella :D No, kevättä kohti mennään ja kohta pääsee kunnolla metsään treenaamaan! Olen nyt jatkanut jälkikokeiluja uusin menetelmin ja täytyy sanoa, että hitto kun homma edistyy hienosti. Molemmilla tytöillähän on ollut ongelmana liiallinen vauhti ja siitä johtuva tarkkuuden puute, ja olen aikaisemmin hillinnyt vauhtia liinalla, mikä ei ainakaan ole parantanut mielentilaa. Nyt tytöt ovat saaneet ajaa muutaman jäljen niin, että ne ovat olleet vapaina ja olen itse kulkenut koiran vierellä/etuviistossa. Jäljen askeleet näkyvät lumessa, joten olen päässyt naksuttelemaan ja palkkaamaan juuri oikea-aikaisesti askeleen haistelusta. Palkaksi heitän askeleelle ruokaa. Jos vauhti kiihtyy ja koira lähtee keulimaan musta kauemmas, olen pyytänyt taukokäyttäytymistä ja palkannut sitä. Molemmat tytöt ovat rauhoittuneet jäljelle hienosti, ja varsinkin Saimaa on selvittänyt todella upeasti osan harhoista (jäljen yli menneet jänikset eivät ole olleet ongelma, mutta hiihtourat jostain syystä ovat :D ). Sätkän kanssa jätin askelpalkkaukset pois, koska neiti alkoi tarjota kaikennäköistä ja häseltää, mutta taukokäyttäytyminen on ollut huippujuttu tarkkuuta haettaessa. Montaa jälkeä emme ole päässeet ajamaan, koska hanki on ollut kaikkialla niin syvää, että askeleista tulee helposti liian visuaalisia. Tänään oli ekat kunnon hankikannot ja tein kaikille koirille (Sätkä, Saimaa ja hoidossa oleva Link) jäljet, Saimaalle peräti kaksi!

Kirjaan nyt molemmille tytöille ylös vähän pk-suunnitelmaa ainakin keväälle.

JÄLKI
  • Sätkä jatkaa tarkkuustreeniä ensin lumella ja lumien sulettua pellolla/nurtsilla. Metsässä voisi myös vaihtaa kepit pikkuesineisiin, ja mukaan voisi vähitellen ottaa FH-treeneissä käytettäviä materiaaliesineitä.
  • Saimaa jatkaa myös tarkkuustreeniä ja keskittyy erityisesti häiriöihin. Nyt harhat ovat olleet jälkeä vanhempia tai samanikäisiä, joten seuraavaksi otamme mukaan tuoreet harhat. Motivaatiota esineille ylläpidetään lelupalkalla, koska vähän luulen, että tämä nykyinen treenimuoto saattaa herkästi nostaa jäljen arvon pilviin (jee) ja olisi tärkeää pitää esinemotivaatio balanssissa.

VIESTI
  • Jos saan treeniseuraa, niin molemmat tytöt juoksevat samoja matkoja. Treenasimme viime kaudella ihan muutamia kertoja, ja Sätkä tarvitsee fiilistelyä, koska sitä edellisellä kaudella homma hajosi taas päiden vaihtoon. Sämpylä juoksee tosi hyvin niin kauan kuin minä olen A-päässä, mutta toisin päin se stressaa mun liikkumisesta. Siksi sille tekee hyvää edetä Saimaan tahtiin ja hakea taas itseluottamusta.
  • Saimaa juoksi viime kauden parit treenit tosi hyvällä draivilla, toki matkat olivat selvästi edellistä kautta lyhyempiä. Nyt haluaisin kasvattaa matkan koemittaan, täytyisi vain löytää treeniseuraa. Kevään tavoite olisi saada edes parit lämppätreenit aikaiseksi :D

ESINERUUTU
  • Kun lumet vähän sulavat, voisi näitä ottaa ohjelmistoon. Sämpylällä ei ole mitään erityistä teemaa, toki kaistaletreeni on varmasti yhä hyödyllistä ja esineitä voisi nostaa kiville ja kannoille lisähaasteeksi.
  • Saimaa jatkaa sekoitusta hajunhakuja ja näköviemisiä. Jos homma näyttää hyvältä, otan mukaan viivettä hajunhaun/viemisen ja lähetyksen välille.

TOTTIS
  • Sätkän kanssa työstetään paikkista ja hyppytekniikkaa. Talven hyppytekniikkatreenien perusteella mulla on sellainen mututuntuma, että en ehkä enää raaski nostaa hyppyä metriin. Ampumistreeni otetaan taas mukaan kuvoihin, kun Saimaan ampumiset ovat sellaisella mallilla, että voin pitää sitä autossa Sätkän ampumisten ajan.
  • Saimaalle sitten vähän yksityiskohtaisempaa katsausta:
    • Seuraaminen on aika jees, toki henkilöryhmää olisi hyvä välillä treenata.
    • Jäävät & luoksetulo toimivat hyvin.
    • Tasamaanoutoa pitäisi treenata enemmän 650g kapulalla.
    • Hyppynoudon kevään projekti on hyvän hyppytekniikan rakentaminen metriselle. Nyt olemme päässeet korkeudenarvioinnissa hyvällä tekniikalla 75cm saakka, joten seuraavaksi teemme hyppyä sarjalla 6ft-6ft-9ft-9ft-6ft-6ft, ja tämän sujuessa mukaan tulee ensin kevyt kapula ja sitten 650g. Vinot heitot ym Saimaa handlaa tokon puolesta hyvin. 
    • Estenoutoa teemme mahdollisuuksien mukaan, paluu ei ole vielä ihan satavarmaa.
    • Eteenmenotreenit jatkuvat nykyisellä lelulletykitystyylillä. Alun perin halusin treenata tätä jotenkin oivaltavammin, mutta nyt projekteja tuntuu olevan muuten niin paljon, että mennään helpomman kautta ja katsotaan mitä tulee. Nyt Saipe tekee tosi hienoja eteenmenoja, mutta se myös joka kerta tietää lelun olevan edessä. Yllärilelut olisivat siis seuraava vaihe. Seuruu ennen eteenmenoa on aika jees.
    • Paikkis on hyppynoudon lisäksi toinen iso liikekohtainen projekti. Nyt olen saanut myytyä idean makaamisesta, mutta ainakin viime kaudella Saips oli yhä sitä mieltä, että eteenpäin möyriminen lasketaan makaamiseksi :D Ajattelin lähestyä tätä häiriötreenin kautta, kuinkas muutenkaan, eli treenikaverit saavat yrittää houkutella Saimaata möyrimään. Toisen koirakon tekemiset eivät tunnu haittaavan Saimaata.
    • Ja se kevään Thö Projekti eli ampuminen. Kirjoitan tästä varmaan erillisen postauksen, mutta ideana olisi käyttää ruokaa ja vähitellen tuoda ääntä lähemmäs. Tarkoituksena on tarkkailla koiran pieniäkin ahdistuksen eleitä ja pitää etäisyys sellaisena, että niitä eleitä ei esiintyisi.